Mitä sä syötät sun lapselle?

Kaupan kassajono on paikka, jossa tekee monenlaisia havaintoja. Viimeksi pääsin todistamaan äidin ja lapsen valtataistelua, tällä kertaa seurasin sivusilmällä erään perheen ruokaostoksia. Kärrystä kassahihnalle nosteltiin ainakin cokista ja sipsiä, einespizzaa ja pakastepizzaa, nakkeja ja ranskalaisia, kanansiipiä ja pakastepyttipannua. Oli siinä varmasti muutakin, mutta tuossa nyt aika kattava otos kyseisen perheen ruokaostoksista. Ostoksia hihnalle nosteltaessa avattiin suklaapatukka kärryissä istuvalle lapselle, jotta tämä jaksoi istua paikallaan vielä hetken.

lapselle
Vanha, mutta niin paljon puhuva kuva.

Pienen lapsen isänä ajauduin pohtimaan sitä, millainen vastuu meillä vanhemmilla on lapsistamme, alkaen ruuasta, jota lapsillemme annamme.

On jokaisen aikuisen ihmisen oma valinta mitä omaan suuhunsa laittaa, oli se sitten epäterveellistä hampurilaishöttöä, yltiöterveellistä fitnessparsakaalia tai jotain siltä väliltä. Me teemme jokainen itse omat valintamme, mutta samalla me teemme valinnat myös lastemme puolesta.

Mitä sä syötät sun lapselle?

Lapsi ei osaa vaatia terveellisempää ruokaa  jos eteen annetaan kerta toisensa perään einespizzaa tai hampurilaista. Lapsi ei ymmärrä millainen vaikutus ruualla on terveydelle, kasvulle, kehitykselle ja yleiselle jaksamiselle, mutta vanhemman tulee se ymmärtää. Hampurilainen tai pizza aina silloin tällöin ei ole pahasta, mutta jokapäiväistä ruokaa ne eivät lapselle ole.

En tarkoita että lasten tulisi syödä yltiöterveellisesti. Ei, mikään fitnessdieettiruoka ei myöskään kuulu lapsen lautaselle. Itse olen enemmänkin tavallisen kotiruuan puolestapuhuja. Keitot, laatikkoruuat, perunat, pastat ja kastikkeet ovat enemmän kuin hyviä ruokia kasvaville lapsille, itse tehtyinä, kasviksilla ja vihanneksilla höystettynä. Niiden valmistaminen vaatii vanhemmilta aikaa ja panostusta – sekä jonkin verran osaamista. Valmispizzan mikroon törkkäämällä pääsee varmasti helpommalla, mutta onko vanhemmuus missään muussakaan asiassa sitä helpommalla pääsemistä?

Ei kalakeiton valmistaminen ole rakettitiedettä eikä makaronilaatikon tekemisessä lopulta niin valtavan kauaa mene. Kurkun ja parin tomaatin pilkkominen lautasen reunalle ei varmasti myöskään ole ylivoimainen ponnistus, vaikka kokonaisen salaatin valmistaminen sellaiselta tuntuisikin.

Hankalinta onkin varmasti omien tottumusten ja toimintamallien muuttaminen ja se lähtee sieltä kaupasta. Se lähtee pyttipannupussin jättämisestä pakastealtaaseen ja perunapussin ja jauhelihapaketin ostamisesta sen sijaan. Se lähtee sipsipussin jättämisestä odottamaan viikonloppua ja maidon valitsemisesta ruokajuomaksi kokiksen sijaan. Mutta ennen kaikkea se lähtee omasta halusta, rakkaudesta niitä omia lapsia kohtaan.

Mietitään mitä syötetään lapsillemme <3

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Mitä sä syötät sun lapselle?”

  1. Tosi hyvä kirjoitus ja aihe!

    Tuntuu, että tänäpäivänä törmää herkästi ääripäihin tässäkin asiassa. On vanhempia, joiden lapsille syötetään pelkkiä eineksiä, herkkuja, hamppareita ym. vähemmän ravitsevaa ruokaa. Mutta olen törmännyt myös vanhempiin joiden lapsille syötetään ”fitness ruokaa”, vältetään lisättyä sokeria kuin ruttoa ja mietitään voiko lasta viedä päiväkotiin, koska aamupalaksi siellä tarjotaan muroja aina silloin tällöin.

    Itse liputan perus kotiruuan puolesta.

  2. Hyvä kirjoitus!
    Mä olen samaa mieltä sun kanssa. Lapsille syötetään liian usein pelkkää roskaa, vaikka tavallisen kotiruuan tekeminen olisi tosi helppoa ja yksinkertaista ja kaiken lisäksi terveellistä. Lapsena opitut mallit usein hyppää sinne aikuisuuteen, kun ei välttämättä ole koskaan syönyt kasviksia tai opetellut itse tekemään ruokaa. Mulla on kaksi jo vanhaa pikkuveljeä, jotka on aivan peukalo keskellä kämmentä kattilan ääressä. Vanhemmilla olisi myös vastuu opettaa lapsille ruuanlaittoa. Kyllä sitä koulussa valistetaan ja kerrotaan ruokaympyrästä, mutta ei se teorian kautta kaikkien päähän tai osaamiseen vaikuta.
    Mä olen elänyt lapsena just roskaruuan ympärillä tai kotona tehty ruoka oli usein aika yksipuolista. Ei juurikaan kasviksia koskaan. Mutta sitten aloin itse kiinnostumaan ruuanlaitosta ja ravinnosta ja nyt teen yleensä aina ite ruuat kotona, koska ainakin tiedän mitä sinne lautaselle laitan ja mikä on hyväksi keholle.
    Mua erityisesti kiinnostaa tulevaisuudessa ottaa selvää just nimenomaan lasten ja nuorten ravinnosta. Haaveena olisi päästä opiskelemaan ravitsemustieteitä ja sitä kautta lähteä varmasti tätä projektia työstämään eteenpäin ja parantaa lasten ruokailutottumuksia. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 43
Tykkää jutusta