Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?

Kukaan meikäläisen some-kanavia seuraava ei varmasti ole välttynyt viime päivien aikana erinäisiltä Karmarock-aiheisilta kuvilta tai julkaisuilta. Kerrotaan nyt vielä kuitenkin varmuuden vuoksi, että viikonloppuna Harjavallassa järjestettiin Karmarock-festarit jo 26:tta kertaa.

Ensimmäisten joukossa paikalla, kuten aina 🙂

Karmarockilla on jo huikean pitkä historia ja perinteet. Esimerkiksi sellainen itsestään selvä perinne, että Maj Karma esiintyy itse omilla festareillaan. Jopa ollessaan muutaman vuoden muuten tauolla, veti Maj Karma vuoden ainoan keikkansa Karmarockissa. Tänä vuonna tähän tuli poikkeus, ensimmäistä kertaa Karmarockin historiassa itse isäntäbändi Maj Karma ei esiintynyt omalla festarillaan. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, ettei bändin solisti Herra Ylppö pystynyt laulamaan rajun flunssansa takia. Yleisön huulilla pyörikin ainakin alkuillasta yksi kysymys:

Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?
Festarikuoharit juhlan kunniaksi!

Sinänsä hauska yhteensattuma on, että jo kolmannen vuoden peräkkäin Karmarock päätti jälleen pitää esiintyjälistansa salaisuutena, mikä aiheutti tietynlaista keskustelua tapahtuman Facebook-sivulla ennen festareita. Keskustelu kiihtyi entisestään salaiseksi tarkoitetun esiintyjälistan vuodettua vahingossa julkisuuteen. Oma mielipiteeni on aina ollut, että Karmarockiin ei tulla minkään tietyn esiintyjän takia, Karmarockiin tullaan Karmarockin takia. Nyt oltiin kuitenkin tosipaikan edessämiten käy jos itse Maj Karma ei esiinnykään Karmarockissa? Joudunko pyörtämään puheeni?

Leiri pystyyn tuttuun paikkaan ja nauttimaan festareista!

Täytyy myöntää, että kun festarialueelle tullessa saimme kuulla ikävän uutisen, emme ensialkuun uskoneet sitä todeksi, pidimme sitä järjestäjien jekkuna, varsinkin kun korvaavaksi bändiksi kerrottiin niinkin osuvalla nimellä varustettu orkesteri kuin Salaliitto. No lopulta selvisi ettei kyseessä ollut sen suurempi salaliitto, vaan kylmä totuus. Ylpöltä ei todellakaan pihissyt kurkusta puheääntä saati sitten laulua. Tämän tiedon iskostuessa tajuntaan joutui ihan oikeasti miettimään onko Karmarock Karmarock ilman Maj Karmaa…

Karmarock-fiilis
Karmarock-fiilis

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Karmarock ei ole vain tapahtuma, se on tunne, se on ATTENTAATTI se on Karmarock-fiilis, jota ei missään muualla ole. Pienen alun takeltelun jälkeen, viltillä istuessa ja nauttiessa hyvästä seurasta, musiikista ja virvokkeista, se alkoi vallata mielen. Nyt ollaan Karmarockissa, nyt nautitaan. Lopullisen niitin fiilikselle antoi Huora.

Huora

Siis bändi nimeltä Huora. Enpä muista milloin olisi ollut kahden aikaan iltapäivällä minkään bändin keikalla niin kova meno kuin nyt. Huora otti yleisönsä ja Karmarock oli potkaistu kunnolla käyntiin. Huoran keikka oli kuin vihainen mummo, joka potkaisee käsilaukun pöllijää munille ja lyö sateenvarjolla päähän.

Kun homma oli lyöty käyntiin, jatkui Karmarock taatun tutulla tavalla ja Mara Balls:n huikealla keikalla. Mara-keikan jälkeen hiippailtiin anniskelualueen pikkulavalle kuuntelemaan Opunui:ta jonka soundit ja esitys oli jotain paljon pientä kojuaan isompaa. Opunui jätti yleisön seisomaan suu auki kuin festarisian konsanaan.

Opunui
Festarisika

Meno ja fiilis ei laskenut tippaakaan Happoradion kiivetessä lavalle soittamaan hittejään. Siinä hoilasi yleisö mukana lähestulkoon jokaisessa biisissä.

Happoradio

Seuraavaksi Apina veti räppiä, P Käppi ja Kairon Irse jotain ihan muuta.

Jos Karmarockissa on vuosia sitten ollut erinäisiä huumoripitoisia juttuja kuten Maailman pienin yökerho ja polkupyöräsimulaattori, oli tällä kertaa luvassa jotain ihan uutta. Tällä kertaa järjestettiin nimittäin Karmarockin historian ensimmäinen Book Corner, jossa paneelikeskustelijoina oli kaksi kirjailijaa, Tommi Liimatta ja Marko Annala Maj Karman basistin, Koo Kuritun johtaessa keskustelua. Ihan mieletön juttu keskellä Rock-festaria, näitä kavereita olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin.

Book Corner, Tommi Liimatta, Koo Kurittu ja Marko Annala

Seuraavaksi olisi sitten ollut Maj Karman keikan vuoro. Kyllä siinä pieni kaiho sisällä kävi kun yhdessä huudettiin Attentaattia. Ei varmasti ollut helppo paikka Salaliitolle nousta lavalle Maj Karman tilalle, mutta hyvin siitä vaan selvittiin, niin bändi kuin yleisökin.

Se on! ATTENTAATTI!
Loppuhuipennus

Ilta hämärtyy, lavalle nousee Mokoma, akustiset soinnut alkavat soida ja yleisö villiintyy…

Mokoma

Olen nähnyt Mokoman useamman kerran livenä ja akustisenakin jo kolmesti, silti täytyy kyllä sanoa että tämä kerta oli jotenkin ihan omaa luokkaansa. En tiedä oliko osa Karmarock-fiilistä vallannut Mokomankin vai mikä antoi tälle keikalle sen pienen lisän, sen joka nosti sen aivan omiin ulottuvuuksiinsa.

Mokoma

Mokoman keikan lopuksi nähtiin se, mitä encore todella tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että keikkasettiin on jo valmiiksi suunniteltu paluu lavalle ja silloin soitettavat biisit. Se tarkoittaa sitä, että yleisö ei lopeta huutamista, se tarkoittaa sitä että Jone Nikulan ääni ei kuulu yleisön mylvinnän yli kun hän yrittää juontaa seuraavaa esiintyjää lavalle, se tarkoittaa sitä että yleisö ei lopeta juutoaan ennen kuin bändi palaa lavalle soittamaan vielä sen yhden biisin, jota ei ole edes harjoiteltu. Mieletön kokemus.

Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?

Palataan vielä alun kysymykseen, sillä nyt osaan antaa siihen vastauksen. Karmarockia ei ole ilman Maj Karmaa. Sillä vaikka Maj Karma ei soittanut tänä vuonna Karmarockissa, oli se silti vahvasti läsnä. Sairastunutta Ylppöä lukuun ottamatta muu bändi ahersi koko ajan festarin sujuvuuden takaamiseksi. Tutut tyypit touhusivat kuka tukka pystyssä, kuka tukka tai parta heiluen, varmistaen sen, että festareilla vallitsi se sama tuttu ja ainutlaatuinen Karmarock-fiilis, joka tekee Karmarockista Karmarockin.

Kaljupää ja rumputaiteilija Jii Savolainen
Kaljupää ja kitarajumala Häiriö Piirinen
Kaljupää ja bassonpomputtelija, toimittajalahjakkuus Koo Kurittu

Vaikka Karmarockin olisi luonnollisesti kruunannut ilmoille räjähtävä Metallisydän tai Valaiden Laulu, oli Karmarock jälleen kerran, täysin kiistatta, vuoden kohokohta. Edelleen olen sitä mieltä, että Karmarockiin ei tulla minkään tietyn bändin takia, oli se sitten vaikka Maj Karma itse. Karmarockiin tullaan Karmarockin takia. Nyt jäädään taas malttamattomana odottamaan ensikesää ja heinäkuun viimeistä viikonloppua.

Kiitos vielä Karmarock-jengille jälleen kerran mahtavista festareista ja juttutuokioista, nähdään taas ensi vuonna!  Kiitos myös Don Säilälle haastattelusta ja Jone Nikulalle ja Marko Annalalle kaverikuvista!

Kaljupää ja mies jolta kaikki kaipaaat hyväksyntää, Don Säilä
Kaljupää ja kirjailija/rock-tähti Marko Annala
Kaljupää ja pitkätukkahippi Jone Nikula
Metallisydän

3 vastausta artikkeliin “Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?”

  1. Aijai, Mokoma on omalle kohdalle se THE bändi jota tulee aina tiukan paikan tullen kuunneltua. Heidän akustiset keikat on aivan helmiä! Mutta ihan vaan sen takia tulin kommentoimaan, että Huora on kyllä raisusta nimestään huolimatta aivan helkkarin hyvä yhtye! Tuli nähtyä heidät livenä tänä kesänä ja kylläpä oli tytöllä hiki pinnassa sen keikan jälkeen 😀
    Vaikuttaa hyvältä tämä Karmarock, pitänee ottaa festarilistalle ja tulla ensi vuonna paikalle.

    • Mokoma on kyllä itsellekin se suurin suosikki, heti Maj Karman jälkeen. Ja toimi muuten tuo akustinen Mokoma hiton hyvin pimenevässä kesäillassa 🙂

      Ehdottomasti Karmarockiin ensi kesänä!

  2. Huora ja Mokoma olivat tänä vuonna parhaita. Olin vähän kahden vaiheilla, että menenkö Porispereen tänä vuonna. Kun huomasin, että Huora on sielläkin, se sinetöi päätöksen eli pakko mennä! Maj Karman peruutus harmitti paljon mutta hauska päivä oli siltä siitäkin huolimatta. Ja tosiaan Mokoman keikka oli jotain ihan maagista, en osaa sanoa mikä siinä oli mutta aivan eri luokkaa kuin aiemmat näkemäni Mokoman keikat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta