Pelkäätkö sä kuolemaa?

Kuolema, niin lopullinen ja siksi pelottava asia. Kukaan meistä ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, siirrytäänkö jollekin uudelle ”tasolle” vaiko ihan vaan lakataan olemasta. Monenlaista myyttiä on olemassa taivaasta ja helvetistä, sielunvaelluksesta ja muusta, mutta oikeasti kukaan ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

kuolemaa

Jos minä kuolen?

Kuolema kohtaa jokaisen meistä jossakin vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Itse en juuri ole omaa kuolevaisuuttani koskaan sen kummemmin ajatellut, tiedostanut kyllä että se päivä joskus tulee ja naiivisti ajatellut että siihen on vielä vuosikymmeniä – toivottavasti onkin. Oma kuolemani ei ole minua koskaan pelottanut.

Oman lapsen myötä on kuitenkin pari kertaa pieni pelko hiipinyt mieleen. Mitä jos käykin niin, että rattijuoppo ajaa päälleni jonakin kauniina aamuna töihin lähtiessäni tai päässä napsahtaa verisuoni ihan tuosta noin vaan. Siinäkään tilanteessa en sinänsä pelkää kuolemaa, vaan pelkään sitä etten saisi nähdä lapseni kasvavan, saisi sulkea häntä enää syliini ja kertoa rakastavani niin että sydän pakahtuu.

Entä jos läheinen kuolee?

Läheisen ihmisen kuolema jättää aina jälkeensä suunnattoman surun ja ikävän. Hyvin usein pelkäämmekin enemmän läheisen, rakkaan ihmisen kuolemaa kuin omaamme. Miten selviämme menetyksestä, miten pystymme jatkamaan elämää?

Itse olen kohdannut kuoleman omien isovanhempieni kohdalla. Olen siitä onnellisessa asemassa, että sain elää onnellisen lapsuuden kaikkien isovanhempieni kanssa ja minulla on todella hyviä, lämpimiä muistoja heistä jokaisesta. En muistele mummojani ja pappojani joka päivä, en edes viikoittain, mutta nykyisin kun muistelen heitä, ei mieleeni nouse suru, vaan pieni haikeus ja huulilleni hymy hyvien muistojen myötä.

Mikä minut nyt sai pohdiskelemaan kuolemaa?

Lyhyesti sanottuna benji-hyppy. Luin jokin aika sitten uutisen jossa 17-vuotias tyttö oli ollut hyppäämässä benji-hyppyä ja väärinkäsityksen vuoksi hypännyt ennen kuin köysi oli kiinnitetty, kohtalokkain seurauksin.

Tämä tapaus kuvaa mielestäni karulla tavalla elämän ja kuoleman arvaamattomuutta. Koskaan ei voi tietää milloin se oma aika koittaa. Tuo 17-vuotias tyttö tuskin tajusi kuolevansa missään vaiheessa, hän ei varmaankaan ehtinyt edes tajuta ettei köysi vedäkään takaisin ylös ennen kuin oli liian myöhäistä.

Tapaus kuvastaa myös elämää. Elämää ei voi elää pelkäämällä kuolemaa. On uskallettava elää siitä huolimatta että se elämä väistämättä päättyy joskus.

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 13
Tykkää jutusta