Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?

Kukaan meikäläisen some-kanavia seuraava ei varmasti ole välttynyt viime päivien aikana erinäisiltä Karmarock-aiheisilta kuvilta tai julkaisuilta. Kerrotaan nyt vielä kuitenkin varmuuden vuoksi, että viikonloppuna Harjavallassa järjestettiin Karmarock-festarit jo 26:tta kertaa.

Ensimmäisten joukossa paikalla, kuten aina 🙂

Karmarockilla on jo huikean pitkä historia ja perinteet. Esimerkiksi sellainen itsestään selvä perinne, että Maj Karma esiintyy itse omilla festareillaan. Jopa ollessaan muutaman vuoden muuten tauolla, veti Maj Karma vuoden ainoan keikkansa Karmarockissa. Tänä vuonna tähän tuli poikkeus, ensimmäistä kertaa Karmarockin historiassa itse isäntäbändi Maj Karma ei esiintynyt omalla festarillaan. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, ettei bändin solisti Herra Ylppö pystynyt laulamaan rajun flunssansa takia. Yleisön huulilla pyörikin ainakin alkuillasta yksi kysymys:

Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?
Festarikuoharit juhlan kunniaksi!

Sinänsä hauska yhteensattuma on, että jo kolmannen vuoden peräkkäin Karmarock päätti jälleen pitää esiintyjälistansa salaisuutena, mikä aiheutti tietynlaista keskustelua tapahtuman Facebook-sivulla ennen festareita. Keskustelu kiihtyi entisestään salaiseksi tarkoitetun esiintyjälistan vuodettua vahingossa julkisuuteen. Oma mielipiteeni on aina ollut, että Karmarockiin ei tulla minkään tietyn esiintyjän takia, Karmarockiin tullaan Karmarockin takia. Nyt oltiin kuitenkin tosipaikan edessämiten käy jos itse Maj Karma ei esiinnykään Karmarockissa? Joudunko pyörtämään puheeni?

Leiri pystyyn tuttuun paikkaan ja nauttimaan festareista!

Täytyy myöntää, että kun festarialueelle tullessa saimme kuulla ikävän uutisen, emme ensialkuun uskoneet sitä todeksi, pidimme sitä järjestäjien jekkuna, varsinkin kun korvaavaksi bändiksi kerrottiin niinkin osuvalla nimellä varustettu orkesteri kuin Salaliitto. No lopulta selvisi ettei kyseessä ollut sen suurempi salaliitto, vaan kylmä totuus. Ylpöltä ei todellakaan pihissyt kurkusta puheääntä saati sitten laulua. Tämän tiedon iskostuessa tajuntaan joutui ihan oikeasti miettimään onko Karmarock Karmarock ilman Maj Karmaa…

Karmarock-fiilis
Karmarock-fiilis

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Karmarock ei ole vain tapahtuma, se on tunne, se on ATTENTAATTI se on Karmarock-fiilis, jota ei missään muualla ole. Pienen alun takeltelun jälkeen, viltillä istuessa ja nauttiessa hyvästä seurasta, musiikista ja virvokkeista, se alkoi vallata mielen. Nyt ollaan Karmarockissa, nyt nautitaan. Lopullisen niitin fiilikselle antoi Huora.

Huora

Siis bändi nimeltä Huora. Enpä muista milloin olisi ollut kahden aikaan iltapäivällä minkään bändin keikalla niin kova meno kuin nyt. Huora otti yleisönsä ja Karmarock oli potkaistu kunnolla käyntiin. Huoran keikka oli kuin vihainen mummo, joka potkaisee käsilaukun pöllijää munille ja lyö sateenvarjolla päähän.

Kun homma oli lyöty käyntiin, jatkui Karmarock taatun tutulla tavalla ja Mara Balls:n huikealla keikalla. Mara-keikan jälkeen hiippailtiin anniskelualueen pikkulavalle kuuntelemaan Opunui:ta jonka soundit ja esitys oli jotain paljon pientä kojuaan isompaa. Opunui jätti yleisön seisomaan suu auki kuin festarisian konsanaan.

Opunui
Festarisika

Meno ja fiilis ei laskenut tippaakaan Happoradion kiivetessä lavalle soittamaan hittejään. Siinä hoilasi yleisö mukana lähestulkoon jokaisessa biisissä.

Happoradio

Seuraavaksi Apina veti räppiä, P Käppi ja Kairon Irse jotain ihan muuta.

Jos Karmarockissa on vuosia sitten ollut erinäisiä huumoripitoisia juttuja kuten Maailman pienin yökerho ja polkupyöräsimulaattori, oli tällä kertaa luvassa jotain ihan uutta. Tällä kertaa järjestettiin nimittäin Karmarockin historian ensimmäinen Book Corner, jossa paneelikeskustelijoina oli kaksi kirjailijaa, Tommi Liimatta ja Marko Annala Maj Karman basistin, Koo Kuritun johtaessa keskustelua. Ihan mieletön juttu keskellä Rock-festaria, näitä kavereita olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin.

Book Corner, Tommi Liimatta, Koo Kurittu ja Marko Annala

Seuraavaksi olisi sitten ollut Maj Karman keikan vuoro. Kyllä siinä pieni kaiho sisällä kävi kun yhdessä huudettiin Attentaattia. Ei varmasti ollut helppo paikka Salaliitolle nousta lavalle Maj Karman tilalle, mutta hyvin siitä vaan selvittiin, niin bändi kuin yleisökin.

Se on! ATTENTAATTI!
Loppuhuipennus

Ilta hämärtyy, lavalle nousee Mokoma, akustiset soinnut alkavat soida ja yleisö villiintyy…

Mokoma

Olen nähnyt Mokoman useamman kerran livenä ja akustisenakin jo kolmesti, silti täytyy kyllä sanoa että tämä kerta oli jotenkin ihan omaa luokkaansa. En tiedä oliko osa Karmarock-fiilistä vallannut Mokomankin vai mikä antoi tälle keikalle sen pienen lisän, sen joka nosti sen aivan omiin ulottuvuuksiinsa.

Mokoma

Mokoman keikan lopuksi nähtiin se, mitä encore todella tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että keikkasettiin on jo valmiiksi suunniteltu paluu lavalle ja silloin soitettavat biisit. Se tarkoittaa sitä, että yleisö ei lopeta huutamista, se tarkoittaa sitä että Jone Nikulan ääni ei kuulu yleisön mylvinnän yli kun hän yrittää juontaa seuraavaa esiintyjää lavalle, se tarkoittaa sitä että yleisö ei lopeta juutoaan ennen kuin bändi palaa lavalle soittamaan vielä sen yhden biisin, jota ei ole edes harjoiteltu. Mieletön kokemus.

Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?

Palataan vielä alun kysymykseen, sillä nyt osaan antaa siihen vastauksen. Karmarockia ei ole ilman Maj Karmaa. Sillä vaikka Maj Karma ei soittanut tänä vuonna Karmarockissa, oli se silti vahvasti läsnä. Sairastunutta Ylppöä lukuun ottamatta muu bändi ahersi koko ajan festarin sujuvuuden takaamiseksi. Tutut tyypit touhusivat kuka tukka pystyssä, kuka tukka tai parta heiluen, varmistaen sen, että festareilla vallitsi se sama tuttu ja ainutlaatuinen Karmarock-fiilis, joka tekee Karmarockista Karmarockin.

Kaljupää ja rumputaiteilija Jii Savolainen
Kaljupää ja kitarajumala Häiriö Piirinen
Kaljupää ja bassonpomputtelija, toimittajalahjakkuus Koo Kurittu

Vaikka Karmarockin olisi luonnollisesti kruunannut ilmoille räjähtävä Metallisydän tai Valaiden Laulu, oli Karmarock jälleen kerran, täysin kiistatta, vuoden kohokohta. Edelleen olen sitä mieltä, että Karmarockiin ei tulla minkään tietyn bändin takia, oli se sitten vaikka Maj Karma itse. Karmarockiin tullaan Karmarockin takia. Nyt jäädään taas malttamattomana odottamaan ensikesää ja heinäkuun viimeistä viikonloppua.

Kiitos vielä Karmarock-jengille jälleen kerran mahtavista festareista ja juttutuokioista, nähdään taas ensi vuonna!  Kiitos myös Don Säilälle haastattelusta ja Jone Nikulalle ja Marko Annalalle kaverikuvista!

Kaljupää ja mies jolta kaikki kaipaaat hyväksyntää, Don Säilä
Kaljupää ja kirjailija/rock-tähti Marko Annala
Kaljupää ja pitkätukkahippi Jone Nikula

Do it yourself – Festarifarkut!

Muistatteko kun Metallisydämen ompelunurkkauksessa on aiemmin tuunattu t-paidasta pipo tai boksereista Batman-naamari? No jälkimmäistä en kyllä muista itsekään, mutta myöntäkää pois, ihan jännä idea se olisi… No tällä kertaa jätetään vielä Batman-naamarit tekemättä. Tällä kertaa me tuunataan tavallisista tylsistä farkuista tyylikkäät ja rock-uskottavat festarifarkut!

Tarvikkeet

Kaikkein oleellisin on luonnollisesti farkut. Ilman niitä projekti on suhteellisen hankala. Onneksi vaatekaapista sattui löytymään tarkoitukseen sopivat farkut, eikä niitä tarvinnut lähteä kaupasta ostamaan. Farkkujen lisäksi kannattaa keräillä käden ulottuville kaikenlaista kulutukseen sopivaa työkalua. Itse varasin itsestäänselvien puukon, saksien, pinsettien ja hiekkapaperin lisäksi varmuuden vuoksi lähelle myös esimerkiksi sahan ja partahöylän.

Festarifarkut

Ensin mittaillaan…

Farkkuja ei suinkaan kannata lähteä suinpäin silpomaan, vaan ensin mittaillaan tarkasti tuhottavat paikat ja merkitään ne kynällä farkkuihin. Piirtää voi ihan rohkeasti, sillä kohta samaa paikkaa viilletään, hakataan, hinkataan ja sahataan eikä sieltä enää pienet kynänjäljet alta erotu…

Ensimmäisen yrityksen jälkeen sitä tajuaa, että merkinnät kannattaa tehdä seisten…
Sitten viillellään…

Kun oikea kohta on merkitty, viilletään siihen halutulle alueelle pienet viillot parin sentin välein. Viillot voi tehdä saksillakin, mutta itse valitsin aseistani puukon. Pieni viilto riittää, sitä on tarkoitus sitten repiä isommaksi ihan käsivoimin.

Puukkoa käyttäessä kannattaa farkkujen punttiin pujottaa jokin leikkausalusta jotta välttyy identtisiltä viilloilta lahkeen takapuolella. Itse käytin kakkosnelosen pätkää…

(Muista ottaa viiltelyn jälkeen pölli pois puntista, ei sitä kukaan usko oikeeksi kuitenkaan…)

Viilloista revityiksi

Seuraavaksi revitään viilloista leveämmät. Omasta mielestäi lopputuloksesta tulee kivempi kun osan viilloista repii leveämmiksi, jopa koko lahkeen levyisiksi ja osan jättää kapeammiksi.

Kun viillot on saatu revittyä halutun levyisiksi, alkaa nyhtäminen. Ensin ihan sormilla irrotellaan viiltojen reunoista helposti irtoavat poikittaislangat roikkumaan vapaasti, sitten lähdetään pinseteillä nyppimään lyhyitä pitkittäislankoja pois. Ensimmäiset on tiukassa, mutta seuraavat jo lähtee helpommin ja loput voi nyhtää ihan sormilla, pinsettejä ei alun jälkeen tarvita.

(Kun housuja käy aina välillä sisällä sovittamassa ja peilaamassa, kannattaa ne ensin ulkona ravistella hyvin, niin että kaikki langanpätkät jää ulos. Muussa tapauksessa seuraavalla kerralla sisään mennessä vastassa on vihainen vaimo ja imuri. Kokemuksesta voin kertoa…)

Kulutusviimeistely

Kun kaikki halutut paikat on viillelty ja nyhdetty tyylikkään näköisiksi alkaa farkkujen kulutusviimeistely muilta osin. Tässä voi käyttää vaikka sitä sahaa, mutta itse tyydyin karkeaan hiekkapaperiin. Sillä sitten vaan hinkataan haluttuja paikkoja kulutetuiksi. Esimerkiksi takataskujen saumat ja taskunsuut muuttuvat hiekkapaperikäsittelyllä mukavan kulutetuiksi.

Taskunsuissa toimii erityisen hyvin sama kakkosnelonen jota käytettiin jo viiltelyalustana. Tungetaan vaan pölli taskuun ja hinkataan sitä vasten…

VAlmiit festarifarkut!

Tämänkertaisen ompelunurkkauksen tee-se-itse-festarifarkut näyttävät tältä:

Tänään ne pääsevät sitten ihan tositoimiin Karmarockissa!

.

Ensikerralla Metallisydämen ompelunurkkauksessa neulotaan vanhoista villasukista kätevä olkalaukku vaikka sukujuhliin tai firman pikkujouluihin! Kannattaa pysytellä mukana!