TBT: Joskus on kohdattava pelkonsa silmästä silmään…

Elämässä tulee aina joskus vastaan asioita jotka pelottavat meistä rohkeimpiakin. Pari vuotta sitten jouduin keräämään rohkeuteni kohdatessani yhden peloistani, hevosen.

Hevonen on otus, joka aiheuttaa minussa pelonsekaista kunnioitusta. Miettikää nyt, monta sataa kiloa silkkaa voimaa ja se voima tuijottaa sinua lautasten kokoisilla silmillään, korviaan höristellen ja valmiina tallomaan sinut mössöksi ihan koska vaan. Ikinä et voi tietää mitä niiden valtavien tummien silmien takana liikkuu, katseleeko hevonen sinua lempeästi vai suunnitteleeko se potkua otsalohkoosi. No, joskus ne pelot on vaan kohdattava…

Jollain ihmeen kenolla minut saatiin houkuteltua hevostallille. Jo tallin ulkopuolella aistin hevosten vihamielisen tuijotuksen, olin tulossa heidän reviirilleen. Astelin kuitenkin rohkein, vaikkakin huojuvin askelin tallin ovelle ja kurkistin sisään. Minut oli huomattu, hevoset tuijottivat minua joka suunnasta.

joskus

20141126_192755

Jäin seisomaan paikalleni ja odottamaan tuomiota. Ihme ja kumma, yksikään hevosista ei syöksynyt pilttuunsa oven läpi kimppuuni, vaan ne lähinnä katselivat minua oudoksuen ja korviaan käännellen.

Olin ehtinyt seistä tallin oviaukossa vasta hetken, kun eteeni talutettiin koko tallin suurin hevonen. Se oli valtava, säkäkorkeudeltaan yli 170 senttinen lämminverinen. Lämminveriryyden oletin tarkoittavan helposti suuttuvaa ja arvaamatonta…

20141126_192641

Keräsin rohkeuteni ja lähestyin hevosta. En näyttänyt sille pelkoani, joskin olin aika varma että se pystyi haistamaan jännäkakan housuissani. En kuitenkaan perääntynyt, en edes silloin kun tuo valtava hevonen katsoi suoraan silmiini ja hörisytti huuliaan. Ei, tänne asti oli tultu, minähän hitto vieköön syötän tuolle otukselle joko porkkanoita tai itseni!

20141126_192653

Polvet tutisten astuin hevosen vierelle ja aloin silitellä ja taputella sitä samalla jutellen rauhallisella, vaikkakin ehkä hieman värisevällä äänellä. Uskon että hevonen jännitti tilannetta vähintään yhtä paljon. Miettikää nyt, karvanaamainen kaljupää lähestyy sitä polvet huojuen ja kauttaaltaan vapisten, naama kalpeana ja kakkaa housuissa. Hevonen kuitenkin näytti nauttivan silittelystä ja taputtelusta, tai ainakin se päätti olla syömättä minua ja otti mieluummin kädestäni porkkanoita.

Itse tulkitsin asian niin, että meistä tuli välittömästi ystäviä. En tosin ole tuon jälkeen noin lähelle hevosta uskaltautunut, edelleen ne lautasen kokoiset silmät pelottavat. Olen varma että siellä pienessä päässään, valtavien silmiensä takana hevonen vakaasti suunnittelee tallomistani ja vallankumouksen tekemistä. Siinä ei apinoiden planeetat paljon hetkauta kun hevoset valtaa maailman…

Metallisydän

Yksi vastaus artikkeliin “TBT: Joskus on kohdattava pelkonsa silmästä silmään…”

  1. Ihan mahtava kirjoitus, jälleen kerran!

    Yhteen juttuun on kuitenkin pakko puuttua 😉
    ”Ikinä et voi tietää mitä niiden valtavien tummien silmien takana liikkuu, katseleeko hevonen sinua lempeästi vai suunnitteleeko se potkua otsalohkoosi”. Itseasiassa todellakin voi! Tämä on hevosten kanssa parasta, sillä niiden korvat, silmät ja ruumiinkieli noin niinkuin ylipäätänsä kertoo sinulle täysin, millaisella meiningillä hepo on. Otsalohkoon täräyttäminen vaatii jo pientä välimatkaa sinun ja nelijalkaisen välille – rohkeasti siis vaan porkkanoita syöttämään jatkossakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 18
Tykkää jutusta