TBT: Metallisydän testaa – Seinäkiipeily!

Vaikka tuo salitreeni onkin se minun juttuni, välillä on mukava touhuta jotain muutakin ja testailla muitakin erilaisia urheilulajeja. Monia juttuja on vuosien varrella tullut kokeiltua ja tällä kertaa palataan muutaman vuoden takaiseen seinäkiipeily-kokeiluun…

Perinteinen ajatus seinäkiipeilystä on varmaan suoran seinän kiipeäminen ylös valjaat ympärillä. No sehän nyt on ihan tylsää ja sitäpaitsi turvavaljaat on nössöille. Onneksi Porissa on hieno Cave, jossa voi kiipeillä ilman valjaita pitkin ja poikin seiniä (ja kattoa) pitkin ja kuvitella roikkuvansa rotkon yläpuolella kuin Cliffhanger ikään 🙂 No joo joo, Caven lattia on päälystetty paksuilla patjoilla joille tömpsähtää seinältä tippuessaan pehmeästi. Ei sillä että itse olisin seinältä tippunut…

Ratoja on Cavessa paljon erilaisia, itse lähdin liikkeelle siitä helpoimmasta, eli suoralta seinältä. Homma sujui yllättävän hyvin. Ei ihmekään, otteita (ne erilaiset möykyt seinässä) oli paljon ja niistä sai hyvin kiinni.

Seuraavaksi siirryin ”porras-seinälle”, jossa oli jo hieman enemmän haastetta. Tuossa sai otteista puristaa jo ihan tosissaan. Porrasmaista seinää kiipeäminen oli jo asteen verran haastavampaa ja siinä alkoi jo hiukan hiki kirpoamaan otsalle ja forkkuja polttaa otteen ollessa tiukkaakin tiukempi…

seinäkiipeily

Kun ”porras-seinän” oli valloitettu ja sen kiipeäminen sujui kuin leikki, oli aika siirtyä seuraavaan haasteeseen, todella jyrkkään seinään. Tuon seinän kiipeäminen oli jo suoraan sanottuna ihan helvetin vaikeata, sormissa ei millään meinannut riittää puristusvoima ja jaloillekin oli hankala löytää pitäviä otteita. Nyt alkoi olla jo sormenpäätkin hellänä… Silti sinnikkäästi jatkoin yrittämistä, pudoten kerta toisensa jälkeen patjalle.

4

5

Joutui siinä muutaman kerran muistuttamaan mieleensä Batman-elokuvista tutun elämänohjeen ”Why do we fall – So that we can learn to pick ourselves up” Eli ei muuta kuin hikikarpalot otsalta, kiinni otteisiin ja takaisin seinälle!

Täytyy myöntää, että tuo viisto seinä oli lähellä voittaa minut, mutta vain lähellä. Lopulta pääsin senkin ainakin joten kuten ylös asti. Vielä oli kuitenkin yksi haaste edessä, nimittäin katossa oleva palkki… Siellä katonrajassa roikkuessani ajattelin että ei tämä seinäkiipeily kyllä ihan täysijärkisen puuhaa ole  – ja samalla tunsin itseni Spidermaniksi!

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 7
Tykkää jutusta