Sananvapaus, vihapuhe, pelkopuhe, suvaitsevaisuus

Päätin tällä kertaa tarttua ajankohtaiseen, mutta hyvin tulenarkaan aiheeseen ja kirjoittaa omia ajatuksiani sananvapaudesta, vihapuheesta ja suvaitsevaisuudesta.

sananvapaus

Sananvapaus

Lähdetään ihan ensimmäiseksi pohtimaan sananvapautta. Mitä sananvapaus tarkoittaa? Oikeutta kertoa mielipiteensä? Oikeutta olla eri mieltä? Oikeutta loukata tai vääristellä totuutta? Ehkä se on ainakin jossakin määrin kaikkea tätä.

Sananvapaus luo meille oikeuden olla asioista jotain mieltä ja kertoa nämä mielipiteemme julkisesti, pelkäämättä ennakkosensuuria tai viranomaisten puuttumista. Voimme esimerkiksi olla julkisesti sitä mieltä että pannukakku on parempaa kuin hernekeitto, että taajaman neljänkympin nopeusrajoitus on turhan pieni tai jopa sitä mieltä, että Suomen hallitus on mokannut tällä hallituskaudella pahasti monessa asiassa.

Sananvapaus antaa meille oikeuden sanoa tai kirjoittaa ajatuksemme ääneen, jopa oikeuden valehdella jos sen katsomme parhaaksi. Mitä tahansa ei kuitenkaan sananvapauden nojalla voi tehdä, sen olemme varmasti kaikki viimeaikaista uutisointia seuratessamme huomanneet. Sananvapaus ei anna oikeutta rikkoa lakia tai esimerkiksi loukata kenenkään kunniaa jukisesti. Myös vihapuhe ylittää sananvapauden rajan ja tuota rajaa on luotu valvomaan poliisin vihapuheyksikkö.

Vihapuhe

Vihapuheeksi ei lasketa suutuspäissään naapurin Pentille aidan yli huudettua haistavittua, ei auton ikkunasta nyrkki pystyssä huudettua saatanantörppöä eikä Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen tähden kiroamista television ääressä voittomaalin jälkeen. Wikipedian mukaan vihapuhe on kielenkäyttöä, jota leimaa viha. Vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta.

Viimeaikoina vihapuhe on noussut esiin entistä enemmän niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin. Yksi mahdollinen syy sille on useat euroopassa tapahtuneet terrori-iskut, jotka ovat kylväneet pelkoa ihan tavallisiin kansalaisiin. Terrori-iskut ovatkin saaneet monet normaalisti omalla kotisohvalla hallituksen törttöilyille mutisevat Kyösti-Iivarit siirtymään näppäimistön ääreen purkamaan pelkoaan sosiaaliseen mediaan. Nyt olisikin äärettömän tärkeää erottaa mikä on vihapuhetta ja mikä pelkopuhetta.

Pelkopuhe

Pelkopuhe on ihan itse kehittämäni termi (jonka iltapäivälehdet saavat aivan vapaasti ottaa käyttöönsä). Pelkopuhe saa alkunsa pelosta, pelosta erilaisuutta kohtaan, mutta myös pelosta oman turvallisuuden vuoksi. Oman turvallisuuden, joka ei suoranaisesti ole uhattuna, mutta jonka suojamuurit ovat saaneet viimeaikoina useampiakin säröjä Euroopan alueella tehtyjen terrori-iskujen myötä. Jos rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissakin voi tapahtua terrori-isku, on se aivan yhtä hyvin mahdollista myös meillä – ja se saa aikaan pelkopuhetta.

En pidä ollenkaan ihmeenä, että tällä hetkellä uutisia katsovien ja lehtiä lukevien Kyösti-Iivarien tunteet käyvät kuumina, onhan näissä terrori-iskuissa ja niiden tekijöissä tiettyjä yhteneväisyyksiä. Se jos jokin on omiaan aiheuttamaan ennakkoluuloja ja pelkoa.

Sitä pelkoa on saatava purkaa jollakin tavalla, puhumalla tai kirjoittamalla. Pelosta ja sen aiheuttajasta on saatava keskustella, vaihtaa mielipiteitä. Jos itseään ei saa puolustaa edes sanoin, jos pelkoaan ei saa purkaa sanallisesti, keskustelemalla, kyseenalaistamalla ja olemalla eri mieltä, on sananvapaus pelkkää sananhelinää ja ennen pitkää pelko muuttuu vihaksi, pelkopuhe vihapuheeksi ja siinä vaiheessa alkaa poliisin vihapuheyksiköllä olla oikeasti hommia.

Onneksi en itse kuulu tuohon vihapuheyksikköön, sillä rajan vetäminen, vihapuheen erottaminen pelkopuheesta on jossakin määrin mahdoton tehtävä, varsinkin kun samalla olisi pidettävä huoli ettei rajoita perusteettomasti kenenkään sananvapautta.

Suvaitsevaisuus

Mitä sitten tarkoittaa suvaitsevaisuus? Onko se sitä, että kaikki pitää niellä, mielipidettään ei saa sanoa tai ainakaan olla erimieltä?

Suvaitsevaisuudesta on viimeaikoina muodostunut ainakin jossakin määrin negatiivissävytteinen sana, vaikka ajatus sanan taustalla ainakin alunperin on varsin positiivinen. Suvaitsevaisuus ei tarkoita kaiken nielemistä, vaan erilaisuuden hyväksymistä, muunkin kuin oman itsen huomioon ottamista. Se ei tarkoita väärin tekemisen hyväksymistä, kaiken anteeksi antamista tai vihapuheen sallimista. Se tarkoittaa jokaisen ihmisen ihmisarvon tunnustamista syntyperästä, ihonväristä tai uskonnosta riippumatta.

Miksi ihmeessä emme voi suvaita toisiamme? Miksi meidän pitää riidellä keskenämme sananvapaudesta? Pitääkö meidän ihan oikeasti miettiä uskallammeko sanoa mielipiteemme ääneen? Olisiko aika ryhtyä ihan yhteistuumin tekemään jotain sille pelolle? Aloittaa vaikka ihan siitä avoimesta keskustelusta, ilman sensuuria, ilman vihapuhetta?

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 17
Tykkää jutusta