Nyt riitti. On aikalisän paikka.

Meikäläisen dieetti on junnannut paikallaan jo viimeiset pari kuukautta. Jo siitä pitäisi ymmärtää että jotain on vialla.

Motivaatio?

Ensin kyse oli motivaation puutteesta. Luulisi että edes jonkin verran motivoisi se, että dieettiään esittelee täällä blogissa tuhansille lukijoille. Luulisi että halu onnistua olisi valtava. No olihan se, mutta kun homma ei kiinnosta niin se ei kiinnosta.

Tammikuussa alkanut dieetti sujui aluksi hyvin. Painoa putosi kymmenisen kiloa tasaista tahtia, täysin suunnitelmien mukaan. Sitten kiinnostus dieettiin alkoi rakoilla. Tiedän kokemuksesta erilaisia keinoja löytää uutta motivaatiota, uutta buustia dieettiin. Ongelma vaan on se, että kaikki erilaiset keinot on vain tekohengitystä jos se oikea tahto puuttuu taustalta.

Onko tässä mitään järkeä?

Noin kaksi kuukautta sitten tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että onko tässä nyt mitään järkeä. Lähdin itseasiassa itse kyseenalaistamaan dieettini syitä. Aiemmin olen nauttinut dieettaamisesta, ja niin nautin nytkin, aluksi. Oma ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut täysin aiemmasta muutaman vuoden takaisesta ajasta, jolloin diettaaminen oli helppoa kuin mikä ja tiukka kunto prioriteetilistan kärkipäässä. Nykyisin sitä tärkeämpiä asioita on paljon.

Kun pää ei ollut mukana dieetissä, tuli aina välillä syötyä jotain pieniä dieettiin kuulumattomia juttuja. Ei mitään ihmeellistä, vaan lähinnä dieettiruuan ohessa pala leipää tms. Mistään salaherkuista ei ollut kyse, mutta leipäpalatkin riittivät siihen, että viimeinenkin kiinnostus hommaan romuttui. Olen aina ollut dieettieni suhteen totaalikieltäytyjä. Joko mennään tarkasti suunnitelman mukaan tai sitten mennään metsään. No nyt olitiin lähdetty sinne metsän suuntaan ja olisi ollut aika puhaltaa pilliin ja pistää peli poikki.

Itsepäisenä ihmisenä en kuitenkaan antanut periksi, vaan noin kuukausi sitten päätin että perkele, nyt rutistetaan tiukasti. Niin rutistinkin, ainakin alkuun. Tuo viimeinen kuukausi oli ihan helvettiä. Dieettiruuat ei vaan uponneet, ei sitten millään. Dieettiin kuuluvan pienen nälän sijaan aina ruoka-ajan lähestyessä nousi kuvotus, ihan oikea paha olo. Siihen ei loppuvaiheessa vaikuttanut enää edes se, mitä lautasella oli, ruoka ei vaan maistunut, ei mikään. Huolestuttavaksi homman teki se, ettei minun tehnyt mieli herkkuja sen enempää kuin mitään muutakaan. Siinä kohtaa viimein vedin pelin poikki, noin viikko sitten.

Haaveena makaronilaatikko

Kun elämän prioriteetit ovat ihan muualla kuin tiukoissa vatsalihaksissa tai käsivarsien verisuonissa, on parempi lakata tavoittelemasta niitä verenmaku suussa. Esimerkiksi yhteinen jäätelöhetki Emilian kanssa ja naureskelu jäätelötöhrystä isin nenänpäässä pesee sata-nolla sen päivän makrojen määrän. Yhdessä leivotut sämpylät ja niiden maisteleminen pyyhkii mennen tullen pöytää kalorilaskurilla. Hitto, yhdessä vaiheessa haaveeni oli, että saisin syödä yhdessä Emilian kanssa itse tekemääni makaronilaatikkoa ja silti en tajunnut meneväni perse edellä puuhun.

Ei saa ymmärtää väärin, dieetin ensimmäiset kaksi-kolme kuukautta oli hienoa aikaa, olo oli hyvä ja homma kulki. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa aerobinen harjoittelu mukaan kuvioihin, eikä siihen vaan yksinkertaisesti riittänyt aika, alkoi motivaatio rakoilla. Järkevä ratkaisu olisi ollut lyödä peli poikki jo aikaisemmin, eikä jääräpäisesti yrittää puskea päätä läpi tiiliseinästä. Ottaa aikalisä ja jatkaa jonkin ajan kuluttua uudella innolla. Itsepäisyyttäni vaan jatkoin, vaikka näin koko ajan ettei homma toimi niin kuin sen pitäisi.

Missä nyt mennään?

Nyt olen viikon verran syönyt vapaammin, ilman dieettipainetta. Nyt on menossa tuo aikalisä ja palaan dieetin pariin kun siltä tuntuu, kun haluan sitä oikeasti. Siihen voi mennä viikko tai kuukausi, tai sitten voi olla että en enää koskaan vedä itseäni tiukkaan kuntoon. Sillä ei ole mitään merkitystä. Sillä on, että se makaronilaatikko maistuu hiton hyvältä.

makaronilaatikko

Metallisydän

16 vastausta artikkeliin “Nyt riitti. On aikalisän paikka.”

  1. miksi dietillä ei vois syödä makaroonilaatikkoa? ei pahalla mutta ei kyllä ihme jos tökkii, jos syö päivästä toiseen samoja ruokia 🙂 väittäisin ettäihan perusruoka on hyvää dietilläkin, sen kun suhteuttaa omiin makroihin ja kaloreihin ja vaihtaa vaikka kerman kevyempään niin ihan hyvin laihtuu.

    • Tekstin pointti nyt ei varsinaisesti ollut tuo makaronilaatikko, vaikka sen tietyllä tavalla esiin nostinkin. Sinänsähän kuitenkaan ihan tavallinen makaronilaatikko ei hiilihydraattipainoisena ruokana olisi ainakaan omiin makroihini kovin helposti sopinut, mutta muokattavissa se olisi ollut tottakai.

    • nojuuu 🙂 taisin kyllä ymmärtää pointin. mitä sitä suotta kituuttelemaan, hieno saavutus tuo painonpudotus kuitenkin ja ei sulla kuvien perusteella liiemmin löysää taida ollakkaan, veikkaisin et moni mies on sulle aikamoisen kateellinen 🙂

  2. No vihdoin järjen ääni! Omituista on ollut seurata, miten huippukunnossa oleva ihminen yrittää tietoisesti sekoittaa kroppansa ja päänsä.

    • Älä nyt, aika kaukana huippukunnosta kuitenkin 😀

  3. Olen tiiviisti seurannut teidän dieettiä ja ihaillut hiljaa itsekseni kotona. Itsellä kun on aina olevinaan jotain niin stressaavaa ja tärkeää ettei kunnon ryhdistäytymistä pääse tapahtumaan. Silmät suurina luin teidän treeneistä ja koitin ammentaa motivaatiota. Nyt tämän luettuani, voin sanoa että tunnen hieman helpotusta. Niin kauhean kiva huomata että sinäkin olet ihminen, et mikään superkone. Sari tosin taitaa sellainen olla 😀 Aurinkoista ja rentouttavaa kesää teille kaikille, miten sitten ikinä sitä vietättekään. Jään odottamaan postauksia 🙂

    • Kiva että oot jaksanut seurailla 🙂

      Se eka kolmisen kuukautta meni kyllä kuin unelma, painoputosi ja kiristymistä tapahtui. Sitten vaan ei jaksanut kiinnostaa enää 😀 Paitsi treenit, ne on kulkenu koko ajan hyvin ja niistä nautin ihan täysillä aina 🙂

      Sarilta kannattaa edelleen ammentaa motivaatiota, siinä on rautainen mimmi 🙂

      Mukavaa kesää ja pysyttele kanavalla, ei sitä tiedä mitä kaikkea täältä on vielä luvassa 😉

  4. Tämä sun blogi on ihan huippu. Kirjoitat tavallisista asioista, treeneistä, elämästä jne. Osaat kirjoittaa asiallisesti välillä provosoiden. Sulla on maalaisjärki touhussa mukana jota arvostan. Jatka vaan samaan malliin, aion olla innolla lukemassa juttujasi lisää! 🙂

  5. Varmaan on jossain asiasta mainittukin, mutta mikä oli alkuperäinen syy lähteä dieetille, ja nimenomaan useamman kuukauden kestävälle sellaselle, ihanko vaan se perinteinen kesäkunto? 🙂

    • Joo ihan perinteinen kesäkunto oli tavoitteena, suhteellisen kireä sellainen. Ihan oikeesti tuossa oli meikäläiselle päässyt kertymään hiukan vauvakiloja ja niistä halusin päästä eroon. Se kyllä onnistui mutta kireä kunto jäi haaveeksi tällä erää 😊

  6. oot huippu bloggaa!jatka samaan malliin 🙂 mukavaa sekä paljon jätskiä sisältävää kesää teille kaikille 🙂

  7. oot huippu bloggaa!jatka samaan malliin 🙂 mukavaa sekä paljon jätskiä sisältävää kesää teille kaikille 🙂

  8. Mulla aika samanlainen tilanne. Motivaatio hiipu diettiin ja itseasiassa koko treenamiseen ja ”fitnessiin”.
    Kymmenisen kiloa sain itsekkin karistettua maaliskuusta alkaen. Nyt vaan ei jaksa pusertaa sitä viimeistä vaihetta silmään. Syön edelleen suht puhdasta bodiruokaa mutta silloin kun on nälkä ja sen verran kun on täynnä. Ja en stressaile jos lasten kanssa tulee herkuteltua.

    Treenit vaihdoin 1-jakoiseen 2-3 krt viikossa ja aloitin vanhan rakkaan lajin eli futiksen harrastuksen siihen oheen.
    Ehkä joskus tulee vielä himo treenata kunnolla, ehkä ei.

    Kiitos hyvästä blogista ja nauti kesästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 63
Tykkää jutusta