Meidän dieetin arkea

Olisi hienoa kertoa, että dieetti sujuu leikiten. Että se ei vaikeuta meidän arkea tai luo mitään sen kummempia haasteita ja että joka päivä olisi aikaa lenkkeillä ja rakennella hienoja ja herkullisia dieettiruoka-annoksia. No en kerro, sillä paskapuhettahan se olisi.

Dieetti sinänsä ei ole mikään sen kummallisempi juttu, mutta kun se yhdistetään kiireiseen kahden vuorotyöläisen ja aktiivisesti treenaavan arkeen ja heitetään mukaan vielä lapsiperheen tavalliset arjen haasteet vähine unineen, harrastuskuljetuksineen ja muine vääntämisineen, on soppa valmis. Voin suoraan kertoa, että meidän dieetti ei ole mikään ihan läpihuutojuttu.

Jari

Meidän arki on aikalailla kiireistä ja täynnä menoa ja meininkiä. Se sopii meille, ei olla kumpikaan oikein sellaisia sohvalla makoilijoita, mutta täytyy kyllä myöntää että joskus siihen sohvalle olisi kiva edes ehtiä istahtaa. Molempien vuorotyön ja treenaamisten sekä muiden arjen menojen yhteensovittaminen on välillä hyvinkin haastavaa. Silti useimmiten onnistutaan se viisi treeniä tekemään molemmat viikon aikana, ilman että se on pois lasten kanssa vietettävästä ajasta. Tässä suurena apuna ovat mummut ja kummitäti, jotka mielellään tulevat välillä leikkimään Emilian kanssa mahdollistaen silloin tällöin isin ja äidin treenaamisen ihan yhtä aikaa jatkuvan vuorottelun sijaan… Mitään aerobisia treenejä salitreenien lisäksi on kuitenkin aikalailla mahdotonta yrittää enää pakettiin lisätä.

arkea

Myös ruokapuolessa on oma suunnittelemisensa. Meillä tehdään usein eri ruokia, molempien dieettiruuat ja luonnollisesti lapsille omat erilliset ruuat. Seuraavien päivien ruokien valmistaminen ajoittuu useimmiten iltaan kun Emilia on nukahtanut. Sen jälkeen istun itse vielä koneelle ja alan naputella juttuja blogiin, joka ilta. Lähes poikkeuksetta kello on reilusti yli puolen yön kun raahaudun rättiväsyneenä hammaspesulle ja nukkumaan – ja aamulla herätys odottaa kuudelta jos edessä on aamuvuoro. Iltavuoroon mennessä saa sentään nukkua seitsemään asti… Voin kertoa että välillä hiukan silmää painaa.

Voin suoraan myöntää, että minulla ei riitä kiinnostusta ruoka-annosten koristelemiseen tai muuhunkaan viilaamiseen. Lapioin ihan mielelläni riisit ja jauhelihat suuhun ja haukkaan palasen kurkusta päälle. Sari jaksaa pilkkoa salaattia, hauduttaa parsakaalia ja vaikka mitä, minä en.

Aina välillä väsymys ja venyneet ruokailujen välit saavat aikaan sen, että verensokeri pääsee liian alas ja herkkuja tekee mieli ihan törkeästi. Useimmiten tuo homma hoituu pelkällä tahdonvoimalla ja Pepsi Maxilla, mutta ei aina. Nyt viimeksi eilen napostelin lakritsi-taateleita, jotka oli ihan hiton hyviä (taatelit on hedelmiä, eli terveellisiä 😉 )

Sari

Mulle tää dieetti on alun kankeuden jälkeen ollut kyllä helpompaa kuin Jarille. On tässä toki haasteensa, kuten esimerkiksi herääminen joka yö kesken unien kun Emilia herää ja haluaa meidän väliin jatkamaan uniaan. Mä menen meistä iltaisin aikaisemmin nukkumaan Jarin jäädessä vielä kirjoittamaan blogijuttuja, ja mä myös herään kun Emilia huutelee yöllä äitiä omasta huoneestaan. Jari on usein juuri sitä ennen tullut nukkumaan ja on niin sikeässä unessa ettei tajua ympäröivästä maailmasta mitään. Eipä siinä, noustava on ja haettava tyttö meidän väliin, missä Emilia alkaa tasaisesti tuhista isänsä kanssa samaan tahtiin. Mulla uudelleen nukahtamisessa kestää aina jonkin aikaa.

Haastetta luo myös mun työ, johon kuuluu osana reissaamista ympäri Suomea. Milloin ajelen Turkuun, milloin Tampereelle tai Vantaalle. Siinä on aina oma suunnittelemisensa päivän ruokien suhteen, ihan joka paikkaan kun ei oikein voi ottaa eväsrasioitakaan mukaan ja jossain vaiheessa se kylmä riisi ja kanakin alkaa autossa pakasterasioista syötynä tökkiä. Siksipä haluankin että ruoka-annos edes näyttää houkuttelevalta aina kun siihen on mahdollisuus.

Aamuaerobisia kaipaan kuin hullu puuroa, mikä on sinänsä ihan pähkähullua. Miten ihminen voi kaivata sitä että raahautuu silmät puoliummessa väkisin ulos lenkille. Hullua tai ei, sitä mä kaipaan. Aerobiset on kuitenkin tällä hetkellä aikalailla mahdottomuus, ainakin jos haluaa edes joskus ehtiä nukkua. Toinen vaihtoehto olisi tietysti tehdä välillä aerobista treeniä salitreenin sijaan, mutta eipä sekään ajatus oikein houkuttele.

No mutta eiköhän tässä jonkinlaiseen lopputulokseen päästä näilläkin käytössä olevilla keinoilla ja resursseilla. Sitäpaitsi, rantakunnossa ne on hylkeetkin.

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 28
Tykkää jutusta