Ei ju**lauta, taas on lastenkirppiksellä villis!

Kuulun Facebookissa muutamaan kirppisryhmään. Nykyisessä kertakäyttöyhteiskunnassa niiden ajatus on hieno, laittaa käyttökelpoiset tavarat kiertoon uudelle tarvitsijalle. Käytännössä nuo ryhmät ovat kuitenkin (sanon tämän ihan sovinistisiaksi leimautumisen uhallakin) kiukkuisten kotiäitien taistelutanner.

villis

Kunnolla toimiessaan idea on tosiaan hyvä, siirtää vanhanaikainen kirpputoritoiminta nykyaikaiseen muotoon, eli Facebookiin. Toteutus vaan ei ole kunnolla toiminut vielä missään niistä ryhmistä, joissa olen toimintaa seurannut. Jokaisessa on omat sääntönsä, joista ei ota erkkikään selvää. On AV:ta, YV:tä, KV:ta, mulletusta ja jonotusta. Ja sitten on ohimyyntiä ja muuta asiaan kuulumatonta.

Maija: Myydään välikausihaalari, sininen ja hyväkuntoinen. Hinta 20 €

Mirkku: AV kokoon asti

Pirjo: Jono

Seija: Jono

Maija: Koko 120 cm, Mirkku otatko?

Mirkku: Liian iso meille, saa mennä seuraavalle.

Maija: Pirjo, sulle?

Sirpa: Mä otan tän!

Pirjo: Mä oon Sirpa jonossa seuraavana!

Maija: Otatko Pirjo?

Pirjo: En, meille liian pieni.

Sirpa: Tarjoan 25 €

Seija: Tää ei valitettavasti Sirpa oo tarjouskauppa, mä otan sen pyydetyllä hinnalla.

Maija: Nyt kävi niin että koira söi haalarin, ei siis oo enää myynnissä.

Maija: Laitoin sulle Sirpa yksityisviestiä 🙂

Ihan perus settiä Facebook-kirpparilta. Ja tosta vasta alkaa se sota, eli toisten nimittely, ylläpidolle kanteleminen ja muu hauska, minkä takia lähinnä noita ryhmiä seurailenkin. Voittaa nimittäin kaikki salkkarit ja muut draamasarjat mennen tullen.

Ja sitten on vielä tää villis. Sillon tavaraa voi myydä tarjouskaupalla, siis ilman lähtöhintaa ja siihen voi halukkaat sitten esittää tarjouksia. Ihan niinkuin huutokaupassa, mutta ei sitten kuitenkaan. Huutokaupassa nimittäin tuotteet myydään suurimman tarjouksen esittäjälle, riippumatta siitä mikä on jäänyt viimeiseksi tarjoukseksi. Perinteisen huutokaupan viehätys onkin ajatuksessa, että sieltä voi tehdä löytöjä pilkkahintaan jos vaan käy tuuri.

Villiksessä saa siis tarjota – ja se on sitä viihdettä parhaimmillaan. Siinä parhaimmillaan kolme tai neljä kiukkuista kotiäitiä viettää pääsiäisen nenä kiinni kännykässä ja korottelee toistensa tarjouksia välikausihaalarista kymmenen senttiä kerrallaan. Lopuksi myyjällä on kuitenkin oikeus olla myymättä tuota haalaria jos hinta ei miellytä. ”En taida myydä tolla 16 eurolla, haalari kun on meille kuitenkin vielä ihan hyvä”. Mitä helvettiä? Miksi sen sitten laitoit myyntiin?! (no ihan vaan jos siitä olis saanut törkeetä ylihintaa).

Mihin me enää tarvitaan telkkaria kun meillä on draamat ja komediat koko ajan saatavilla siinä oman kännykän näytöllä?

villis

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 42
Tykkää jutusta