Kilpaileminen fitness-lajeissa- pelkkää pyllistelyä ja pullistelua?

Kevään fitness-kisat lähestyy kovaa vauhtia ja samalla keskustelu fitneksen ympärillä kiihtyy. Lajiin perehtymäton näkee fitness-lajit helposti turhanpäiväisenä pyllistelynä ja pullisteluna kilpalavalla. Monesti kuuleekin sanottavan, ettei fitness ole edes urheilua, että kilpaileminen fitness-lajeissa on lähinnä oman öljytyn vartalon esittelemistä yleisölle…

kilpaileminen
Kuva: Bodymag galleria
Fitness kilpaurheiluna

Fitness, erityisesti kilpaurheiluna, vaatii valtavan määrän omistautuneisuutta. Ei riitä, että treenataan suunnitelmallisesti, kurinalaisesti ja periksi antamatta päivästä toiseen. Ei riitä että syödään ulkopuolisen tahon (valmentaja) laatiman suunnitelman mukaan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Se kaikki on tehtävä paremmin kuin muut, ainakin jos haaveilee menestymisestä tässä rankkaakin rankemmassa lajissa.

Suunnitelmallinen treenaaminen ja syöminen on osa fitness-urheilijan elämää ympäri vuoden. Mikäli aikoo menestyä, ei harjoituskaudellakaan oteta rennosti ja syödä mitä sattuu. Ruokavalio on tiukka, jokainen suupala lasketaan, eikä treenejä jätetä väliin tai niissä löysäillä offillakaan. Päin vastoin, jokaisessa treenissä annetaan kaikkensa.

Kilpailukausi

Kisakaudella omistautuneisuus menee sitten ihan uusiin ulottuvuuksiin. Silloin treenimäärä nousee, jopa siinä määrin että muulle elämälle ei juurikaan jää aikaa. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu aamulenkki, salitreeni tai kaksi, sekä lihashuoltoa ja poseerausten harjoittelua, mitä ei yksinkertaisesti voi tehdä liikaa. Ajankäyttö on pakko suunnitella tarkasti ja sosiaaliset suhteet ovatkin kisadiietillä usein kovilla, mutta sen jokainen kisaprojektiin lähtevä tietää ja sen uhrauksen on valmis tekemään.

Kisakaudella myös ruokavalio kiristyy. Fitness on läsnä jokaisessa päivässä, sillä vaikka treeneistä olisi lepopäivä, ruokavalio on tiukka ja tarkka joka ainoa päivä. Dieetillä jokainen suuhun laitettava ruokapala punnitaan ja ruuan määrää kiristetään vaiheittain kohti dieetin loppua, jolloin jätetään tietyssä vaiheessa myös vesi hetkellisesti pois. Keho (ja pääkoppa) viedään aivan äärirajoille, mutta myös tämän jokainen kisadieetille lähtevä tietää ja on siihen valmis.

Kisaaminen vaatii niin valtavan määrän omistautuneisuutta että siihen ei kovin moni pysty – ja se siihen varmasti myös tuo oman lisähohtonsa. Eikö kilpaurheilussa nimenomaan ole tarkoitus tehdä jotain, mihin muut eivät pysty?

Kuva: Bodymag galleria
Kilpasuoritus jatkuu ympäri vuoden

Fitness-lajeissa kilpasuoritus ei niinkään ole se tietty hetki kilpalavalla, parin minuutin oikealle kääntyily hymy huulilla, pyllistys tai hauiksen pullistus. Fitness-lajeissa kilpasuoritus alkaa päätöksestä lähteä kilpailemaan ja jatkuu aina siihen hetkeen asti kun lavalla otetaan anatominen edestä ja odotetaan käskyä kääntyä oikeaan.

Jokainen treeni salilla, jokainen aamulenkki ennen töihinlähtöä, jokainen poseerausharjoittelussa vuodatettu hikipisara ja jokainen suullinen haudutettua parsakaalia on osa kilpasuoritusta. Kilpalavalla nähdään lopputulos, mutta itse kilpasuoritus on tehty jo aiemmin. Kääntyily lavalla on ikään kuin 10 000 metrin juoksun loppukiri, siellä voit vielä itsesi täysin likoon laittamalla ohittaa pari kilpakumppania, mutta jos olet löysäillyt muun matkan, ei loppukiri auta tekemään ihmeitä.

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 12
Tykkää jutusta