Miltä SUN dieettiruuat näyttää?

Ei ole yhdentekevää miltä dieettiruuat näyttää. Dieettiruoka voi olla väritöntä ja tylsää, se voi olla iloisen värikästä ja monipuolista, se voi olla jopa hauskaa. Pienellä fiksaamisella saa samoista tylsistä aineksista aika monenmoista annosta rakennettua – ja samalla piristettyä omaa mieltä. Me kuvattiin Sarin kanssa kuluneella viikolla ruoka-annoksiamme, nyt teillä on mahdollisuus päästä näkemään millaisia ne oli!

Sarin dieettiruuat

Mun tän hetkisen dieettiruokavalion perusta on riisi ja jauheliha tai kana, sekä tietysti salaatti ja vihannekset. Kun Jari pyysi mua kuvaamaan mun annoksia tällä viikolla, en osannut arvatakaan mitä sillä oli mielessä… Jostain syystä näytti kuvatuksi valikoituneen vaan kana-annoksia, ehkä siksi että tykkään tuosta kanasta tällä hetkellä jauhelihaa enemmän ja lohen vetelin sellasta tahtia ettei sitä paljon kuvaamaan ehtinyt 😀

No, tässä nyt pyynnöstä pieni otanta mun dieettiruokiin.

dieettiruuat

dieettiruuat

dieettiruuat

dieettiruuat

Jarin dieettiruuat

Noniin. Nyt kun Sari on esitellyt omat värikkäät, mutta kuitenkin rehellisesti sanottuna aika tylsät ja samankaltaiset ruoka-annoksensa, on aika näyttää miltä dieettiruoka voi parhaimmillaan näyttää.

Pohjustetaan nyt kuitenkin hiukan… Mun dieettiruuat on yleensä tuon postauksen ekan kuvan näköisiä, tylsiä ja värittömiä – ja niin on kyllä mielialakin kun niitä suuhunsa tunkee. Tällä kertaa sitten hiukan erilaisella asenteella…

dieettiruuat

dieettiruuat

dieettiruuat

Oli aika mielenkiintoista huomata miten leikkisyys ja iloisuus tarttui niin itseen kuin muihinkin näitä annoksia rakennellessa ja niille hihitellessä. Näitä annoksia oli ihan oikeasti hauska syödä (Nam! Siinä meni ketun nenä!) ja niistä alkunsa saanut iloinen asenne kantoi pitkälle ruokailun ylikin.

SUN dieettiruuat?

Kokeilkaas! Haastan jokaisen edes hiukan leikkimieltä omaavan rakentelemaan tänään omasta annoksestaan hassun tai hauskan näköisen ja postaamaan sen Metallisydämen Facebookiin tämän postauksen jakoon! TÄSSÄ LINKKI! Katsotaan saadaanko levitettyä iloista dieettimieltä toisillemme!

Viisi ”faktaa” Metallisydämestä – Arvaa mikä niistä on oikeasti totta!

Olen kirjoittanut tätä Metallisydän-blogia kohta kahdeksan vuotta. Aihealueet ovat vaihdelleet laidasta laitaan ja vuosien varrella blogin lukijat ovat päässeet osallisiksi elämästäni melkolailla sen kaikilla osa-alueilla. Teksteistä on ollut luettavissa niin ilot kuin surutkin eikä paljoakaan ole jäänyt salaisuudeksi. Tällä kertaa olen kuitenkin säveltänyt teille erilaisia satuja, jotka (ainakin omasta mielestäni) voisivat hyvinkin olla totta. Kuitenkin vain yksi ”fakta” pitää oikeasti paikkansa – ja sinun tehtäväsi on arvata mikä!

fakta

Fakta 1: Olen joutunut ryöstetyksi Amsterdamin lentokentällä.

Toisena opiskeluvuonna lähdin kuukaudeksi vaihtoon Los Angelesiin. Suora lento olisi maksanut hunajaa ja niinpä päädyin silloin valitsemaan kaksi erillistä lentoa, joiden välillä jouduin viettämään yön Amsterdamin lentokentällä. Jos joku on siellä käynyt, tietää ettei ihan pienestä kentästä ole kyse. Pyöriskelin siellä ensin aikani, tarkoituksena valvoa koko yö kierrellen lentokenttää ja nukkua vasta koneessa aamulla, useamman tunnin lennolla. Aamuyöstä alkoi kuitenkin väsyttää armottomasti ja päädyin torkkumaan lentokentän penkille. Siitä horroksestani herätessäni hämmästykseni oli kohtalaisen suuri, joku oli varastanut käsimatkatavarana toimineen pienen matkalaukkuni. Siis kirjaimellisesti matkalaukun, kaikki sen sisältö oli nukkuessani kasattu siististi viereiselle tuolille ja vain laukku puuttui.

Fakta 2: Olen ajanut nuorena todella rajun kolarin ja syy siihen oli yksin minun.

Perjantaina 13. lokakuuta vuonna 2000 opiskelupaikkakunnalta kotiin palatessani oli olevinaan kova kiire, niin kova, että ohittelin toisia autoja holtittomasti pitkin matkaa. Niin holtittomasti, etten sillä viimeisellä ohituksella enää ehtinyt takaisin omalle kaistalle, vaan autoni etukulma osui vastaan tulevan auton etukulmaan. Vastaantulija oli suuri pakettiauto, joka ajoi nätisti tien sivuun oman autoni sinkoutuessa metsän puolelle pariin kertaan katon kautta ympäri pyörähtäen. Niin minä, kuin kaikki muutkin tapahtumassa mukana olleet säilyivät onneksi hengissä ja suurin vaurio tuli omaan polveeni, joka vieläkin ajoittain ilmoittelee olemassaolostaan ja siitä, että olen äärimmäisen onnekas. Kolarissa olisi voinut käydä huomattavasti pahemmin, niin itselleni kuin muillekin.

20151101_212322

Fakta 3: Tankotanssi on salainen harrastukseni

Olen harrastanut nuorempana vaikka mitä ennen kuin kuntosalitreenistä tuli kiinteä osa elämääni – ja hiukan sen jälkeenkin. Jousiammunta on tuttua puuhaa vuosien takaa, uinnista minulla on kaksi kultamitalia ja yksi pronssi, tennistä olen opettanut hetken aikaa työkseni ja rugbyakin tuli harrastettua jonkin aikaa, joku ottelu ihan pääsarjatasolla asti. Myös näytteleminen kiinnosti nuorena alkaen harrastajateatterista ja päätyen Timo Koivusalon ohjaamaan Rentun Ruusuun, joka myös sai luopumaan koko hommasta. Oman järkyttävän suuren päänsä näkeminen valkokankaalla ei sittenkään ollut niin hieno kokemus, että olisin sillä linjalla halunnut jatkaa. Ainoa harrastus, joka on jo vuosia pysynyt mukana kuvioissa salitreenin ohella on tankotanssi. Se on juuri sopivaa vastapainoa painojen kolistelulle ja pitää kehon mukavan vetreänä.

.

Fakta 4: Olen voittanut nettipokerissa suuren summan rahaa

Pelasin muutama vuosi sitten melkein joka yö nettipokeria, taisin olla jopa koukussa siihen. Toisin kuin useimmille, minulle kävi tuossa hommassa lopulta ihan hyvin. Päätin jo varhain että jos joskus osuu isompi voitto kohdalle, lyön kerrasta kortit tiskiin ja lopetan koko homman. Kaksi vuotta sitten voitin PokerStars sivustolta hiukan yli 300 000 euroa, josta vajaa 100 000 on vielä jäljellä. Elämäni helpottui voiton myötä ihan riittävästi kun pystyin maksamaan asuntolainan pois. Loput voittorahat talletin pitkäaikaistilille pankkiin ja ne toimivat siellä eräänlaisena turvallisuuden tuojana ja eläkerahastona. Tuon voiton jälkeen en ole nettipokeria pelannut.

Fakta 5: Olen vetänyt maasta enemmän kuin Tony ”Viikinki” Halme.

Taisi olla 2000-luvun alkua kun Tony Halme oli esiintymässä Porissa. Satuin aivan sattumalta olemaan treenaamassa Porin legendaarisella Stadionin punttisalilla kun Halme keikkaansa edeltävänä päivänä asteli sisään paikallisen kehonrakentajan kanssa. Siinä oli meillä tavallisilla treenaajilla silmät pyöreinä kun Halme treenasi ja uhosi tuttuun tapaansa koko ajan treenin ohessa. Treeninsä lopuksi Halme lupasi vetää yhdellä kädellä maasta enemmän kuin kukaan meistä ”kynäniskoista” normaalisti. Tiukkaa se teki, mutta kymmenen kilon erolla otin voiton Halmeesta. Sen taputuksen olalle muistan varmasti ikuisesti.

No niin, siinä ne. Itse voisin hyvin kuvitella kaikkien olevan totta, mutta todellisuudessa vain yksi ”faktoista” pitää täysin paikkansa. Osaatko arvata mikä?