Taas yksi viikko dieettiä takana…

Dieettiä on takana jo niin monta viikkoa, ettei tässä pysy enää mukana edes laskuissa. Sen verran nyt kuitenkin, että välillä alkaa motivaatio olla hiukkasen hukassa. Meidän dieetti on vähän kuin VR:n junat, meno on välillä tökkivää ja myöhässäkin saatetaan olla, mutta koko ajan edetään ja perille on vakaa aikomus päästä, ennemmin tai myöhemmin.

dieettiä

Jari

Dieetti kulkee edelleen eteenpäin ja on mahtavaa huomata miten farkut mahtuu jalkaan ahdistamatta ja miten istuessa vyötärölle kasautuvat makkarat ovat selkeästi pienentyneet. Seistessä saattaa jo oikeassa valaistuksessa havaita aavistuksen rasvan alla pilkottavista vatsalihaksistakin, mikä antaa uskoa koko dieetin onnistumiseen.

Jalka on alkanut loukkaantumisen jälkeen taas kantaa ja treenaamaan on päässyt, ainakin yläkroppaa. Reiden loukkaaminen antoi taas oivan syyn jättää jalkatreenit tauolle ja keskittyä olennaiseen, eli rintaan ja hauikseen. Voisi kuvitella, että kun pääsee panostamaan noihin lempiliikkeisiin, olisi treenit kulkeneet kuin unelma, mutta kun ei niin ei. Se ei tosin johdu dieetistä, vaan lähinnä unen puutteesta, Emilia kun on ollut kipeänä ja valvottanut niin isiä kuin äitiäkin. Ei siinä paljon hauista pumppailla kun silmät painuu väkisin kiinni sarjatauoilla…

Ruokajutuista on viime viikolla jauhettu aika paljon blogissa, joten niistä ei nyt tässä sen isommin. Pepsiä Maxia, epäeettistä naudanlihaa ja vihaisenlinnun kananmunia uppoaa ihan kiitettävästi, riisiä hiukan heikommin. Pieneksi vaihteluksi ja kiukkuisimpien viherpiipertäjien rauhoittamiseksi päätin kokeilla välillä naapurin kananpojan jauhelihaa, mikä ei nyt ainakaan huono kokemus ollut. Ehkä kokeilen joskus uudelleenkin.

Se on ehkä pakko vielä kertoa, että töissä oli viikolla palaverissa tarjolla voisilmäpullia. Palaverin aikana ja muiden läsnäollessa oli helppo hymyillen kieltäytyä pullasta, mutta voin kertoa että kun palaverin jälkeen jäin yksin loppujen pullien kanssa, tilanne muuttui. Jouduin ihan tosissani taistelemaan itseni kanssa söisinkö salaa yhden jäljelle jääneistä pullista vai en, kukaan ei saisi tietää… Eikä kukaan kyllä tiedä nytkään miten taistelussa kävi. Virallisen kertomuksen mukaan en syönyt pullaa, vaan heitin suuhuni pari jenkkiä ja elin onnellisena elämäni loppuun asti…

Sari

Todellinen tuskien viikko takana, monessakin suhteessa. Emilia on ollut kipeänä, mikä on tarkoittanut todella huonosti, jos lainkaan, nukuttuja öitä. Väsymys on painanut ja vaikuttanut osaltaan treeni-intoon ja salilla jaksamiseen, kuten myös ruokahaluun ja makeanhimoon.

Meidän dieettiruuat on suunniteltu meidän liikkuvan ja kiireisen arjen vaatimusten mukaan. Ne on yksinkertaisia ja helppoja valmistaa ja kuljettaa mukana. Tällä viikolla olin paljon kotona Emilian sairastaessa, joten olisi ollut mahdollisuus valmistaa vaikka mitä erilaisia dieettiherkkuja, mutta suoraan sanottuna ei vaan jaksanut. Samoista saatanan eväskipoista söin kuin olisin töissä ollessakin syönyt. Tuossa puhuttiinkin että jotain vaihtelua on nyt kehitettävä jotta motivaatio dieettiin pysyy yllä.

Ihan kuin Emilain sairastaminen ei olisi riittänyt, iski minullekin nuhakuume loppuviikosta. Treenit on siis tauolla ja vituttaahan se. Hyvä buusti oli päällä ja kyllä sen taas tietää että salille palatessa menee aikansa ennen kuin taas pääsee kunnolla vauhtiin.

Näillä kuitenkin mennään ja sitäpaitsi, kuka on väittänyt että dieetin pitäisi olla helppoa?

Metallisydän

7 vastausta artikkeliin “Taas yksi viikko dieettiä takana…”

  1. Te ootte mahtavia! 🙂 Tsemppiä ja koittakaa jaksaa! Ps. Kaali-jauhelihalaatikko on sairaan hyvää tuosta broilerinjauhelista, jos vaan tykkäätte niin testatkaa! Porkkanaa, sipulia, riisiä, paljon mausteita… 🙂

    • Kiitos 🙂

      Kaaliruuat jää kyllä ainakin multa väliin, kukkakaalipizzapohja sai jäädä taas toistaiseksi viimeiseksi kaalikokeiluksi…Sari tosin saattas kaalijauhelihalaatikosta tykätäkin 🙂

  2. Ootte ihanan rehellisiä, sanotte suoraan miten asiat on ja ette anna viimeaikoina ruokapostauksiin tulleiden kommenttien lannistaa teitä. Teillä on asenteet kohdallaan! Tää blogi pelastaa monesti mun päivän, teksteissä on jotenkin niin mukavan humoristinen ja positiivinen sävy vaikka kaikki ei aina ihan nappiin menisikään. 🙂

    Tsemppiä teille jatkoon!

    • Elämä on oikeastaan kaikilta osiltaan sellasta, että se se on paljon mukavampaa pienellä huumorilla höystettynä 🙂 Kaikkea ei kannata ottaa ryppyotsaisen tosissaan, ei dieettiä sen kummemmin kuin blogin kommenttejakaan 😀

  3. Ihan huikeeta kun Sairikin on mukana menossa nykyään enemmän (siis blogissa) 🙂 Teidän dieettiä on jotenkin super kiinnostavaa tirkistellä… 😀

    • Kyllä sitä Saria hiukan sai suostutella hyppäämään mukaan 😀 Mutta hyvä että hyppäsi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 22
Tykkää jutusta