Kun jotain hajoaa…

Olen tämän noin 20-vuotisen treeniurani aikana pysynyt suhteellisen ehjänä. Toki erilaisia pienempiä vaurioita on tullut, tulehduksia, venähdyksiä ja nyrjähdyksiä, mutta ei koskaan mitään sen isompaa. Toivottavasti ei nytkään…

Kun jotain hajoaa

Sunnuntaina vedettiin kahden kaverin kanssa yhdessä läpi sellaista astetta rankempaa jalkatreeniä. Liikkeitä oli jo useampia takana pakkotoistoineen ja pudotuksineen ja reidet alkoi olla jo hyvinkin turtana. Tehtiin liikeyhdistelmää, reiden koukistus – askelkyykky, menossa oli toinen sarja. Koukistukset sujui hyvin, tartuin käsipainoihin ja aloin askeltaa. Pitkiä askelia yksi toisensa jälkeen, kunnes jokin ikään kuin muljahti oikeassa reidessä, jalka petti alta heti ja siinä makasin vaikeroiden lattialla pääsemättä ylös ja saamatta sanottua oikeastaan mitään muuta kuin kirosanoja.

hajoaa
Kuva aiemmasta jalkatreenistä, tällä kertaa kun ei kuvan ottaminen ihan tullut mieleen…

Lopulta pääsin autettuna ylös ja liikkeelle. Kipu reiden yläosassa, oikeastaan kiinnityskohdassa oli melkoinen. Ensimmäisenä mieleen tuli että reisilihas olisi revennyt osittain irti kiinnityskohdastaan. Illan mittaan kipu paheni. Oli ihan sama seisoiko, istuiko vai makasiko, jalkaa särki niin että teki mieli irvistää – ja irvistinkin, ainakin joka kerta kun jalkaa piti liikuttaa.

Lääkäriin

Tarkkailin kipukohtaa illan mittaan peläten verenpurkauman ilmestymistä. Sitä ei onneksi näkynyt, mutta kipu sai silti varaamaan seuraavalle aamulle ajan lääkäriin.

Lääkärin mukaan mahdollisia vaihtoehtoja on useita. Pahin mahdollinen skenaario on juuri pelkäämäni repeämä, joka on toki mahdollinen vaikka verenpurkaumaa ei vielä näykään. Se tarkoittaisi todella pitkää toipumisaikaa, vaikka leikata ei tarvitsisikaan. Toipumisaikaa siis siihen, että pystyy edes kunnolla kävelemään. Kunnon jalkatreenit jää tässä tapauksessa kaukaiseksi haaveeksi.

”Parhaassa tapauksessa” lonkkanivel on liikahtanut pois kuopastaan ja takaisin, jolloin sen ympärille on saattanut tulla pienempää vauriota pehmytkudokseen ja lihakset ovat sen vuoksi krampissa. Tällöin toipumisaika lasketaan päivissä, korkeintaan viikoissa.

On toki mahdollista että kyseessä on ihan jokin muukin vaurio, mutta näistä vaihtoehdoista valitsin jälkimmäisen ja asennoidun siihen, että muutaman päivän kuluttua tilanne on jo paljon parempi. Siihen asti kipua lievitetään erinäisillä lääkkeillä ja niiden yhdistelmillä jotta pysyn edes jossakin määrin toimintakykyisenä, toisin sanoen pääsen edes vessaan omin avuin.

Fiilikset

Täytyy myöntää, että kotimatkalla lääkäristä ja apteekista teki vahvasti mieli poiketa ostamaan laatikollinen Omar-munkkeja. Sen verran vituttaa tämä jalan hajoaminen. Vaikka kyseessä olisikin tuo lievempi vaihtoehto, tarkoittaa se kovien jalkatreenien unohtamista taas joksikin aikaa, juuri kun niihin oli taas päässyt kiinni…

Kotiin päästyäni tartuin kuitenkin paistinpannuun ja aloin paistaa jauhelihaa dieettilounasta varten. Saatana, periksi ei anneta!

Metallisydän

3 vastausta artikkeliin “Kun jotain hajoaa…”

  1. Itsellä kävi hieman suurempi vahinko viime viikolla armeijassa, jonka seurauksena oikean käden peukalo leikattiin. Seuraavan kuukauden ei sitten tarvitse paljoa treenata, ehkä jalkoja ja vasenta kättä, kunhan käsi hieman paranee. Oma dieetti sujunut tähän asti todella hyvin ja kyllähän tämä pisti vituttamaan. Hetken oli samat ajatukset, että olkoot, voisi ostaa vähän irtokarkkeja ja antaa dieetin olla. Mutta kyllä sitä vaan sai pidettyä oikean asenteen ja dieetti jatkuu. Toki kovin suurilla miinuksilla ei kuukauteen mennä kun ei treenaamaankaan pysty. No, toivottavasti ensi kuussa päästään täysillä takaisin salille!

  2. Moi! itselläni on valitettavasti kokemusta monenlaisista vammoista jotka on tulleet liiallisen liikunta rasituksen ja heikkojen lihasten takia. Yksi hel** kipu kokemus oli kun kävellessäni säärilihas repesi. Kävelin tai oikeastaan linkutin monta päivää ”penikka” kipua. Kun en enää voinut kävellä tai edes kunnolla hengittää kivun takia menin terveystalolle jossa sääri ultraääni tutkittiin. Mitään ulkoisia merkkejä ei repeämästä ollut, epäiltiin lähinnä rasitus murtumaa. Salilla kuljin keppien kanssa noin kolme viikkoa ja taas alkoi kävely harjoitukset alusta.
    Sitten myöhemmin sain rasituksen aiheuttaman tulehduksen etureisiin, voi elämä että polvia särki! Shokwave hoito pelasti mielenterveyteni. Myöhemmin samaa tulehduksen alkua tuli takareisiin mutta ajoissa otettuna shokwave hoidolla saatiin tilanne rauhoitettua.
    Mulla valitettavasti on kokemusta monista vammoista ja niistä toipumisesta, mutta kertaakaan en ole periksi antanut tai treenejä keskeyttänyt. Aina löytyy keino!
    Tsemppiä sulle ja pikaista paranemista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 8
Tykkää jutusta