Pärjääkö ihminen viiden tunnin yöunilla?

Aamulla puhelimen herätyskello soi, millään ei jaksaisi nousta, ei edes kurkottaa kättä sammuttamaan herätyskelloa. Houkutus hiljentää kello ja painaa pää takaisin tyynyyn on valtava, mutta jostakin sitä repii itsekuria sen verran, että vääntäytyy ylös. On pakko, töihin on mentävä.

yöunilla

Raahustan keittiöön, en sytytä kirkkaita valoja ettei muu perhe herää, liesituulettimen himmeä valo saa riittää. Raotan jääkaapin ovea ja kaadan itselleni lasillisen Pepsi Maxia, ilman sitä ei aamu starttaa millään. Hörppään lasista pitkän siivun ja nautin Pepsin kirvelystä kurkussani, silmät alkavat pysyä auki. Vedän päälleni illalla valmiiksi valitsemani vaatteet, pakkaan eväät kassiin, pesen hampaat ja lähden töihin. Pakkasesta huolimatta autossakin silmät pyrkivät kiinni.

Töissä alkaa touhu ja tohina, herään viimein kunnolla. Päivä meneekin mukavasti työn touhussa, välillä hörppään energiajuoman tai heitän pari kofeiinitablettia suuhun, kahvista kun en tykkää. Töiden jälkeen käyn treenaamassa ja illan vietän kotona perheen kanssa, leikin nukkekodilla tai legoilla, valmistan seuraavan päivän eväät valmiiksi. Kun muu perhe menee nukkumaan, avaan tietokoneen ja alan kirjoittaa blogipostausta.

yöunilla

Joinakin päivinä ideat pulppuavat ja tekstiä syntyy, toisina päivinä on hiljaisempaa, väsymys painaa ja on parempi vaan sulkea koneen kansi ja mennä nukkumaan, tai olisi… niinä iltoina tulee usein surffailtua netissä tai katsottua jotain sarjaa sen sijaan että menisi ajoissa nukkumaan… Lähes poikkeuksetta nukkumaan mennessä kännykän herätyskello näyttää aikaa herätykseen olevan alle kuusi tuntia, on oma valinta istua siihen koneelle tai avata telkkari, on oma valinta nukkua vain se vajaa kuusi tuntia.

Muutama vuosi sitten ei elämästä olisi näin vähillä yöunilla tullut mitään. Jo pelkkä tieto alle kahdeksan tunnin jäävistä yöunista nosti pintaan melkoisen stressin, usein pyrin nukkumaan enemmänkin. Nykyisin vähempiin yöuniin on tottunut. Tuon reilun viisi tuntia, jonka nukun, nukun sikeästi, paljon sikeämmin kuin aiemmin. Nykyisin en herää yöllä vessaan, vaikka se oli ennen vakio, nukahtamiseen ei myöskään mene muutamaa minuuttia pidempään.

Olenko väsynyt? Olen, mutta en liian väsynyt. Toki aina silloin tällöin nukun pidemmätkin yöunet ja joskus harvoin tilaisuuden tarjoutuessa nautiskelen lyhyistä päiväunista. En kuitenkaan malta viikonloppuisinkaan nukkua aamuisin pitkään, vaikka siihen ehkä aina silloin tällöin olisikin mahdollisuus Sarin noustessa aikaisemmin leikkimään Emilian kanssa. Aamupalan äänet, nauru, lelujen kolahdukset ja Emilian kysymys ”joko voidaan herättää isi” saavat nousemaan sängystä vaikka unta vielä riittäisikin.

Olen tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että ihminen pärjää viiden tunnin yöunilla, mitä en muutama vuosi sitten olisi varmasti uskonut. Vähäisen unen terveysvaikutukset onkin sitten ihan eri juttu ja monet tehdyt tutkimukset kertovatkin vähäisten yöunien haitallisuudesta terveydelle. En siis missään nimessä suosittele kenellekään yöunista tinkimistä, vaikka itse niin teenkin.

Nyt kuitenkin suljen tietokoneen, syön maitorahkan, käyn iltapesulla ja painan pääni tyynyyn. Tänä yönä ehdin nukkua melkein seitsemän tuntia, melkoista luksusta 🙂

Hyvää yötä, tai oikeastaan hyvää huomenta kaikille teille, jotka aamunne teksteilläni aloitatte 🙂

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Pärjääkö ihminen viiden tunnin yöunilla?”

  1. Kokemusta noin neljältä vuodelta aiheesta, arkisin 5,5h unta yössä, viikonloppuisin noin 7h. Arkisin olen väsynyt, mutta selviän, viikonloppuna taas ladataan akut jolla päästään pitkälle. Jaa, että miksi – noh töitä ja tekemistä ihan liikaa.

  2. Mä nukuin vuosia huonosti heräilevien lasten kanssa. Se menee silloin kun elämässä ei ole muuta ”yimääräistä”. Omalla kohdalla liian stressaava työ ja kodin sisäilma ongelmat katkaisivat kamelin selän totaalisesti ja uuvuin. Se oli kamalaa kun loputkin yöunet menivät. Mutta siitä on selvitty, käteen jäi kiitollisuus kokemastani. Nykyään ei noin pienillä unilla pystyisi elämään, stressinsietokyky on alentunut, mutta mä oon oppinut arvostamaan niitä perusjuttuja ihan uudelleen. Rentoilua, perheen kanssa olemista ja UNTA, nyt menis pasmat sekaisin alle 8 h unilla 😀 mut aikansa kutakin ja omaa kehoa ja MIELTÄ kuunnellen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 12
Tykkää jutusta