Mihin meidän leppoisa alle kaksivuotias on kadonnut?

Vielä tuossa ennen joulua meillä oli arki melkoisen leppoisaa. Leikittiin ja kun tuli vaipanvaihtamisen aika, se vaihdettiin ja kun tuli ruoka-aika, syötiin. Illalla mentiin nukkumaan, yöllä hiivittiin isin ja äidin väliin ja aamulla herättiin leikkimään. Kaikki tämä sujuvasti ja mukavasti, vaan eipä enää…

kaksivuotias

Meidän leppoisa alle kaksivuotias on kadonnut ja tilalle on tullut tahtova, haluava ja välillä melkoisesti kiukutteleva yli kaksi vuotias. Ei saa ymmärtää väärin, suurin osa ajasta leikitään ja nauretaan edelleen, mutta kun leikkien lomassa tulee aika vaihtaa vaippa, alkaa tahtojen taistelu. Isi haluaa vaihtaa vaipan ja Emilia ei tahdo vaippaa vaihdettavan. Ei ikinä uskoisi kuinka vaikeaa on juosta paljaspyllyisen kaksivuotiaan perässä ja kiinni saadessa yrittää saada sätkivät jalat vaipan punteista sisään… Tai pukea talvihaalaria ja kurahousuja velttoilevan ja vastaan laittavan lapsen päälle…

kaksivuotias

kaksivuotias

Se ei kuitenkaan ole mitään siihen nukkumaan menemiseen verrattuna. Nukkumaan mennessä tahdotaan kaikkea kerralla tai ainakin vuorotellen. ”Isi nukuttaa” ”äiti nukuttaa” ”Vettä!” ”Syliin!” ” Ää ää!” ”Missä on nalle?” ”Missä on hiirulainen?”

Missä on isin kiltti ja leppoisa prinsessa? Kuka sen on vaihtanut tähän omatahtoiseen ja vaativaan lapseen?

Mutta vaikka välillä juostaan pyllyt paljaana kilpaa vaipan kanssa tai nukuttaminen on välillä tuskaa, en vaihtaisi tätä mihinkään. On ihanaa seurata Emilian kasvamista ja kehittymistä, sanavaraston laajenemista ja taitojen karttumista. On mieletön tunne kun Emilia tulee halaamaan tai tarttuu sormesta kiinni, tai illalla kun taistelut on ohi, katsella ja kuunnella unissaan tuhisevaa rakkauspakkausta oma sydän rinnassa onnesta ja rakkaudesta pakahtuen.

Parasta on kuitenkin aamut, joina herätyskello ei soi, kun Emilia ensin kuiskaa vieressä hiljaa ”isi, herätään jo” ja kun isi ei osoita heräämisen merkkejä, kompii isin päälle, antaa suukon poskelle ja kuiskaa saman suoraan korvaan, silloin se sydän rinnassa meinaa haljeta ihan väkisin. On tämä meidän kaksivuotias ihan mielettömän ihana ja rakas.

kaksivuotias

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 37
Tykkää jutusta