Onko lihavuus tabu? Saako muita kritisoida?

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta jälleen aihe nosti päätään vain isokokoisille tarkoitetusta kuntosalista kirjoittamani tekstin myötä (TÄÄLLÄ). On siis jälleen aika palata aiheen pariin.

lihavuus

Jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen ymmärtää, että ylipainoiselle ihmiselle tämän vatsamakkaroista tai alleista huomauttaminen on epäkohteliasta, eikä niin vaan tehdä. Ei vaikka vatsamakkarat olisivat kasvaneet tai käsivarret roikkuisivat entistä enemmän. Ei ylipainoinen ihminen välttämättä koe tarvetta laihtumiselle, olo voi olla hyvä juuri sellaisena kuin on. Ei siinä kaivata ketään huomauttamaan, että söisit vähemmän…

Vastaava korrektius muunlaisia ihmisiä kohtaan kuitenkin loistaa poissaolollaan. Laihalle ihmiselle koetaan olevan ihan okei huomauttaa jos hän on laihtunut lisää. Yhtä lailla kuin ylipainoinen, myös laiha ihminen voi olla tyytyväinen vartaloonsa juuri sellaisena eikä koe tarvetta muuttua. On yhtälailla epäkohteliasta huomauttaa toisen laihuudesta kuin lihavuudesta. Silti ”Yrittäisit syödä vähän enemmän” koetaan jotenkin muka kohteliaana huomautuksena, ikään kuin ystävällisenä neuvona. ”Yrittäisit syödä vähän vähemmän” sisältää aivan erilaisen sävyn, tai niin se on ainakin opittu ymmärtämään.

girl-sad-skinny-thin-woman-favim-com-350921

Fitness-piireissä törmää hyvin usein kommentteihin omasta ulkonäöstä. Sinänsä ihan ymmärrettävää, onhan fitness hyvin ulkonäkökeskeinen laji. Silti kukaan nainen tuskin haluaa kuulla olevansa liian lihaksikas yhtään sen enempää kuin liian lihava tai liian laihakaan. Silti treenattu mies tai nainen saa hyvin herkästi kuulla ulkonäöstään. Bodarit koetaan usein rumiksi lihaskimpuiksi ja fitness-mimmit liian lihaksikkaiksi ja miesmäisiksi – ja se sanotaan poikkeuksetta ääneen, siihen koetaan olevan oikeus, se ei ole ollenkaan niin epäkohteliasta kuin lihavaksi haukkuminen. Väitän että rumaksi haukkuminen tuntuu ihan yhtä pahalta oli sen ”syy” sitten mikä tahansa.

691

Miksi yleensäkään ihmisiä pitää arvostella, miksi toiselle pitää huomauttaa lihavuudesta, laihuudesta, lihaksikkuudesta tai mistä tahansa? Me olemme kaikki yksilöitä ja erilaisia, mitä jos antaisimme toistemme olla juuri sellaisia kuin kukin haluaa olla, ilman arvostelemista.

Itselleni on tässä parin viimeisen vuoden aikana päässyt kertymään melkoinen isimasu, ihan siinä määrin että varmasti pääsisin asiakkaaksi alussa mainitulle isokokoisten kuntosalille. Vaikka olenkin sinut masuni kanssa, en kaipaa ketään huomauttamaan asiasta. Enkä sen kummemmin valtavista, paidan hihoja kiristävistä hauiksistanikaan…

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Onko lihavuus tabu? Saako muita kritisoida?”

  1. Hei, täällä yksi blogisi hiljaisempi seuraaja! Kiinnostavasta aiheesta puhut ja vieläpä ihailtavan objektiivisesti ja rationaalisesti, samalla tavalla pyrin ajattelemaan itsekin. Asiaan: olen pitkään miettinyt tätä laihat versus läskit-asetelmaa. Itse kuulun niihin naisiin, joille sitä läskiä nyt ei vaan kerry ja tästäkös olenkin sitten saanut suorastaan nauruja esiteinistä asti. Kyseenalaistettuani kyseiset ”hui kun oot laiha”-kommentit, sain 2 vastausta: 1. Naisessa pitää olla jotain josta ottaa kiinni (minä: kiitti, en ole siis naisellinen/nainen), 2. No eihän toi voinut olla paha, koko yhteiskuntakin on sun puolella, laihuuttahan ihannoidaan. (Minä: yhteiskunta muodostuu niistä ”tavallisista ihmisistä”, joista osa tätä laihojen, hoikkien sekä urheilullisten porukkaa solvaa ”niin huolestuneena heidän epänormaaliudestaan”, huvittavaa kaksinaismoralistista). Huomaan nyt, että ajatus on kokonaisuudessaan hankalampi jäsenellä, kuin alunperin kuvittelin, mutta pointtina lopuksi lyhyemmin: jokaisen, joka ajattelee, että tällaiset ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävät ulkonäölliset piirteet” oikeuttaisivat solvaamiseen, tulisi mennä itseensä ja tajuta, että mikään kauneusihanne ei toimi minään suojakilpenä haukuille. Ne, jotka näitä haukkuja kuulevat ovat todella yksin, sillä ikävä kyllä suurin osa läheisistäkin ympärillä ei ota tällaisia haukkuja tosissaan. Kunnian- ja omanarvontunto kuuluu kaikille myös ulkoisista ominaisuuksista riippumatta, myös meille laihoille.

  2. Vastakkainasettelu on tosi tylsää. Jokaisen normaaleilla käytöstavoilla varustetun ihmisen pitäisi (!) tajuta, ettei kenenkään ulkonäköä ole sopivaa arvostella, oli sitten kyse pituudesta, painosta, väristä tai mistä tahansa. Ei lihavuus ole minkään erityissuojelun kohteena, vaikka tuota mantraa saakin kuulla tämän tästä. Kyllä myös lihava ihminen saa huutelua ihan riittämiin omasta olomuodostaan, mikä muuten yleensä aiheuttaa pahan mielen ja täten vain lisää syömistä.
    Itse olen sitä mieltä, että lääkärillä on lupa huomauttaa ja jos hommaa itselleen pt:n, niin silläkin on lupa huomauttaa, mutta me muut voitaisiin pitää mölinät mahassamme. Oli se maha sitten minkä kokoinen tahansa. 🙂

    Itse en kyllä pahastuisi, jos minulle huomautettaisiin lihaksikkuudesta, mutta jostain syystä sitä ei ole tapahtunut…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 7
Tykkää jutusta