”mikä on emätinpuikko” ja muut vuoden 2017 hakusanat

Vuoden lopuksi minulla on yleensä ollut tapana summata yhteen mennyt vuosi blogin osalta. Tällä kertaa päätin tehdä sen hakusanojen kautta. Käytyäni läpi kaikki hakusanat, joilla blogiini oli eksytty vuoden 2017 aikana, oli selvää mitkä kaksi aihealuetta kiinnostavat Metallisydämen blogin lukijoita eniten…

Eniten haetut

Ylivoimaisesti eniten blogista oli haettu erilaisia treeniohjeita. Hakusanoissa toistui lukemattomia erilaisia variaatioita treeniohjelmista, treenijaoista ja liikkeiden nimistä. Tämä havainto vahvistaa suunnitelmaani laatia blogin yläpalkkiin treenitietopankin, josta kaikki tämä tieto on helposti löydettävissä.

Toinen lukijoita suuresti kiinnostava asia on peppu, eli perse. Hakusanoissa toistui ”farkkuperse”, ”fitness perse”, ”kyykkypeppu”, ”huono peppu”, ”tiukka peppu”, sekä tietysti kysymys ”millainen on hyvä peppu”. Vaikka tämä aihe kerää huomattavan paljon kiinnostusta, en aio laatia yläpalkkiin pepputietopankkia.

Treenaamisen ja peppujen ohella laajempaa kiinnostusta keräsi myös ruokavalio-asiat ja usein käytettyjä olivatkin dieetti-aiheiset hakusanat, kuten ”millainen dieetti toimii”, ”toimiva dieetti” ja olipa joku eksynyt paikalle hakusanoilla ”kisadieetti älkää kokeilko yksin kotona”. Tunnetusti taitavana kokkina on puoleeni käännytty hakemalla ratkaisua bodauksen ehkä oleellisimpaan kysymykseen ”mitä riisin kanssa”.

Alastomuus ja seksi

Alastomuus ja seksi ovat luonnollinen osa elämää ja on vain luonnollista, että treeniblogiin eksytään esimerkiksi hakusanoilla ”isot tissit”, ”tissihiki”, ”nakubodaus” ja ”klitoris kehonrakennus” (millaisia treeniliikkeitä siihen kuuluu?). Sen sijaan en ehkä halua tietää kuka on se pervo joka on päätynyt blogiini hakusanoilla ”kakka kuva” ja ”pieru kuva”, tosin mielenkiintoista olisi tietää millaisen kuvan pierusta kyseinen peräkamarin poika on lopulta löytänyt…

Lievää huvittuneisuutta minussa herätti myös hakusanapari ”löysä emätin” ja ”löysä muna”

Neuvoja arjen ongelmiin

Vaikka tämä pohjimmiltaan treeniblogi onkin, olen aina kirjoittanut lähes aiheesta kuin aiheesta. Ehkä siksi blogistani on haettu myös apua ja neuvoja erilaisiin arjen pulmatilanteisiin. Toivottavasti apu on löytynyt esimerkiksi näihin tilanteisiin: ”ketä kuuluu kutsua ristiäisiin”, miksi vauvapalstalle ei pääse” ja ”mitä tarkoittaa kutiava nenä” (no yleensä sitä että pitäisi raapia…)

Sen tiedän, että ainakin hakusanoilla ”ohjeet vainoamiseen” ja ”miehen sheivaaminen” hakeneet ovat joutuneet pettymään. Toivon ainoastaan, ettei kyseessä ole sama tyyppi, joka haluaa sheivata vainoamansa miehen…

Yhteenveto

Tällaisilla hakusanoilla te, rakkaat lukijani olette Metallisydämen blogiin päätyneet vuonna 2017 ja toivottavasti pääädytte jatkossakin. Jotta vuoden viimeiseksi mielikuvaksi blogistani ei jäisi vainottu, sheivattu mies, otetaan tähän vielä yksi hakusana: ”Kananmunabodaus” jossa ilmeisesti haetaan hieman erilaista estetiikkaa kuin bikini fitneksessä tai men’s physiquessa…

Hyvää uuttavuotta!

Aina ei kaikki mee ihan putkeen…

Eilinen aamu alkoi ihan niinkuin monet muutkin aamut. Nosuin sängystä, tallustelin keittiöön ja istahdin tuolille pöydän ääreen. Nostin kädet ylös ja venyttelin… ja silloin iski ihan järkyttävä kipu yläselkään, oikean lapaluun alle. Kivun voimasta kaaduin lattialle hengitys salpaantuneena, tuntui kuin selkään olisi isketty valtava veitsi ja kaikki lihakset olisivat krampanneet sen ympärille.

Siinä minä makasin, lattialla kykenemättä liikkumaan, valitus pääsi väkisin yhteen purtujen hampaiden välistä. Jonkin aikaa siinä yritin keräillä itseäni, tunnustellen pystyisinkö liikuttamaan käsiäni ja jalkojani, haaveillen että kramppi hellittäisi ja kipu menisi ohi. Turhaan.

Ambulanssilla sairaalaan

Jonkin aikaa lattialla maattuani ja turhaan yritettyäni liikahtaakaan, annoin luvan soittaa ambulanssin paikalle. Tunnin verran odottelin lattialla ambulanssia, joka oli kiireettömästi tulossa apuun. Tuon tunnin aikana sain hiljalleen hivutettua itseni metrin mittaisen matkan maton päälle, paljas lattia kun alkoi tuntua ikävän kylmältä. Tuo metri tuntui valtavan pitkältä…

Ambulanssin tultua sain heti kanyylin ja sitä kautta nopeavaikutteista kipulääkettä ja heti perään pitkävaikutteista. Hetken kuluttua päässä alkoi humista ja ambulanssihenkilökunnan avustamana pääsin ylös lattialta. Paareille en suostunut siirtymään, vaan itsepintaisesti halusin kävellä ambulanssille.

(Tähän tulisi kuva ambulanssista, mutta jotenkin sen ottaminen pääsi unohtumaan…)

Sydänfilmiä ja muuta kivaa sairaalassa

Sairaalassa minut ohjattiin päivystyspolin peränurkkaan sängylle, kanyyliini kiinnitettiin tippa ja jäin sängylle makaamaan ja ähisemään. Kipulääkkeistä huolimatta jokainen liikahdus oli tuskallinen ja salpasi edelleen hengityksen. Parin tunnin makaamisen jälkeen minulta otettiin sydänfilmi, verikokeet ja muuta kivaa.

Alusta asti olin ollut varma, että kyseessä on voimakas lihaskramppi, mutta lääkärit halusivat poissulkea muita, paljon vakavampia vaihtoehtoja. Makasin sairaalan sängyllä lopulta yhteensä yhdeksän tuntia ja minulta otettiin sydänfilmi ja verikokeet kahdesti, sykettä tunnusteltiin vaikka mistä, kuunneltiin keuhkoja ja mitattiin verenpainetta. Siinä alkoi itselläkin väistämättä ryömiä mieleen kaikenmaailman peikot ja pelot, mitä jos kyse onkin jostain vakavammasta?

Diagnoosi ja kotiutus

Lopulta tutkimusten ja testausten jälkeen lääkärit päätyivät kanssani samaan diagnoosiin, todella voimakkaaseen kramppiin selkälihaksissa. Sain reseptit särkylääkkeille ja relaksantille ja pääsin kotiin. Nyt tätä kirjoittaessani ja oltuani kotona noin viisi tuntia, voin rehellisesti kertoa että noilla lääkkeillä ei ole mitään vaikutusta. Liikkuminen sattuu ja salpaa hengityksen edelleen, olo on suoraan sanottuna helvetin tukala. Lohdutukseksi lääkäri kertoi että kahden viikon päästä kivun pitäisi hellittää…

Kunnioitus lääkäreitä ja erityisesti sairaanhoitajia kohtaan

Viettäessäni eilen yhdeksän tuntia päivystyspolilla, voin kertoa arvostuksen kaikkia tuon paikan työntekijöitä kohtaan nousseen valtavasti. En nähnyt juuri mitään ollessani verhoilla rajatussa yksiössäni, mutta kuulin kaiken. Päivystys oli täynnä ja henkilökunnalla oli todella kiire, osa asiakkaista oli hyvinkin hankalia ja silti asiallinen ja ystävällinen asenne säilyi läpi päivän. Oli muistisairas vanhus, joka repi katetriaan irti kerta toisensa jälkeen, oli kolarissa ollut nainen, jolla ei omasta mielestään ollut mitään syytä olla sairaalassa ja oli vanhus, joka ei millään olisi halunnut tulla kotiutetuksi. Ja kaikki edellämainitut sekä monet monet muut, itseni mukaan lukien, saivat asiantuntevaa ja ystävällistä hoitoa päivän aikana.

Kiitos! Minun sekä muiden potilaiden puolesta!

sairaala

 

P.S. Noiden selfieiden ottaminen sattui, arvostakaa niitä!