Otit minut syliin, puristit ja teit sen selväksi…

Siitä on jo useampi vuosi, kun siskoni mies kysäisi kiinnostaisiko minua lähteä katsomaan Mokoman akustista keikkaa. Kyllähän se kiinnosti, ja siitä se homma sitten lähti. Olin tykännyt Mokomasta jo aiemminkin, mutta tuo akustinen keikka oli se joka sai meikäläisen heittäytymään bändin vietäväksi ihan toden teolla. Sittemmin Mokomasta on muodostunut toinen suosikkibändeistäni… Nyt olinkin ihan liekeissä kuullessani Mokoman julkaisevan uuden akustisen levyn ja lähtevän sen myötä pienelle klubikiertueelle. Viikko sitten lauantaina oli sitten se päivä kun Mokoman akustinen keikka vei minut uudelleen mukanaan.

Mokoma

Tuossa Tampereen TTT-klubilla vedetyssä keikassa oli jälleen jotain taianomaista. Bändi ja yleisö kosketusetäisyydellä, tiivis tunnelma ja hyvä fiilis, sekä tietysti aivan mielettömiä biisejä ja esiintymistä. On aivan turha yrittää kuvailla sitä tunnelmaa ja fiilistä, joka keikalla oli, turha yrittää selittää niitä omia tunnelmia ja fiiliksiä joihin musiikki minut vei. Normaalit rokkikeikat on mahtavia, mutta väitän että tällaisessa akustisessa keikassa on jotain paljon enemmän.

Mokoma

Esityksessä vuorotteli herkempiä versioita tutuista rankoista biiseistä, mutta joihinkin biiseihin oli tietoisesti jätetty myös se repivä rankkuus. Myös Annalan uskomattoman hienot ja monisyiset lyriikat heräsivät eloon aivan eri tavalla kuin alkuperäisissä versioissa, en väitä että paremmin, mutta eri tavalla.

Mokoma

KUN Mokoma lähtee jossakin vaiheessa taas akustiselle kiertueelle, olen varmasti paikalla. Nämä on niitä elämyksiä, joita ei ihan heti unohda.

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Otit minut syliin, puristit ja teit sen selväksi…”

  1. Täällä toinen Mokoma-diggari! Monta keikkaa nähty, joista yksi on ollut akustinen. Tuntuu, että noi biisit toimii akustisena livenä paremmin kuin levyllä. Levyllä joistakin akustisista biiseistä jää puuttumaan se raakuus ja raadollisuus, joka tekee Mokomasta Mokoman. Mun mielestä Mokoman paras levy on Sydänjuuret, se on vaan väkevä, mutta positiivinen. Ja levyn nimikappale on yksi parhaista, ellei paras Mokoman biisi.

    • Totta. Livenä akustisetkin biisit raastaa ja repii, vaikka onkin herkempiä kuin alkuperäiset versiot. Mä tykkään kanssa Sydänjuurista ehkä eniten, mutta myös Elävien kirjoihin on loistava. Vaikka se on synkkä, on siellä mukana toivon kipinä, pilkahdus valoa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta