Anonymous training-addicts

Lähdetkö treenaamaan kerta toisensa jälkeen? Ahdistaako jos treeni jää väliin? Tuleeko sinulle sekä fyysisesti että psyykkisesti paha olo jos treenitauko venyy viikon mittaiseksi? Jos vastasit kysymyksiin kyllä, kannattaa harkita liittymistä Treeniriippuvaisiin (Anonymous Training-addicts)

anonymous

”Homma lähti ihan sellasesta kokeilusta, mua kiinnosta nähdä mitä siellä kuntosalilla oikein tehdään, mikä siinä on niin ihmeellistä. No mä menin salille ja kokeilin penkkipunnerrusta. Vaikka monet väittää, ettei ekasta kerrasta koukkuun jää, mulle se oli menoa. Se olo minkä penkkaaminen sai aikaan oli jotain ihan ihmeellistä, ei sellasta muusta saa. Alkuun se oli vaan penkkaamista sillon tällön, joskus jotain hauiskääntöjä siihen päälle, mutta ei siinä kauaa mennyt kun mä siirryin jo koviin liikkeisiin… Ensin kokeilin kyykkäämistä ja lopulta maveakin…”

maastaveto

”En mä oikein tiedä miten mä ajauduin mukaan tohon salitreeniin… Kai se oli se että eksyin sellaseen urheilulliseen kaveriporukkaan, vaikee siinä on olla urheilematta jos kaverit koko ajan urheilee vieressä ja yllyttää kokeilemaan, kai se on se sosiaalinen paine mikä mut sai kokeilemaan…”

minusta on moneksi

”En mä koskaan kuvitellu että jäisin koukkuun salitreeniin, eihän se edes kiinnostanu mua, mä halusin vaan pelata lätkää. Jossain vaiheessa valmentaja kuitenkin sano että mun pitäs saada vähän voimaa mun rimpulakinttuihin ja käski kyykkäämään. No perkele, mähän tykkäsin siitä ja nyt kyykkään jo kaks ja puolsataa millon vaan…”

kyykky

”Lapsena mä vannoin että musta ei koskaan tulis urheilijaa, mä olin nähny mitä se voi tehdä ihmiselle. Mun isoveli sortu treenaamaan joskus kun mä olin jotain viiden. Sen jälkeen se ei oikein enää ehtiny leikkiä mun kanssa leekoilla tai turtleseilla. Pullaakaan se ei enää syöny eikä lauantaipussin tikkaristakaan enää tarvinnu tapella niin kuin ennen…”

Kaikki edellä olevat ovat aitoja lainauksia Treeniriippuvaisten (Anonymous Training-addicts) kokouksista, joissa voi kertoa omia kokemuksiaan addiktiostaan pelkäämättä muiden tuomistevia katseita tai päiden pyörittelemistä. Meillä Treeniriippuvaisissa hyväksytään kaikki saman arvoisina ja kaikilla on yhtäläinen oikeus kertoa kokemuksistaan. Yhdessä, vertaistuen avulla moni on päässyt eroon riippuvuudestaan ja uuden elämän alkuun. Lähde mukaan, vielä ei ole liian myöhäistä!

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta