Kiusaaminen koulumaailmassa

Mieti tilanne, jossa sinua kiusataan joka päivä. Nimitellään törkeillä ja loukkaavilla nimillä, sivuutetaan, ei kuunnella eikä huomioida, hyökätään joukolla sinua vastaan, useimmiten sanallisesti, mutta joskus jopa väkivallalla uhaten. Kukaan ei sinua auta ja jos sinä puolustaudut tai menetät hermosi, joku kuvaa sen ja koko kiusaaminen kaatuu mahdollisesti sinun niskoillesi, sinun syyksesi. Sinulla ei ole oikeutta suuttua saati puolustautua. Sinulle saa sanoa mitä tahansa, mutta sinä et saa sanoa pahasti. Sinä olet aikuinen, sinä olet opettaja. Sinun pitää sietää.

kiusaaminen

Jokainen varmasti muistaa tapauksen muutaman viikon takaa, jossa oppilaat olivat kuvanneet kännykkäkameralla opettajan kiukustumisen ja totaalisen avautumisen häntä kiusanneille oppilailleen. Kyseinen opettaja on saanut potkut.

Opettajan käytös oli asiatonta, sitä ei voi kiistää, mutta se joka häntä tuosta purkauksesta syyllistää, voi vapaasti mennä itse päivästä toiseen parinkymmenen teinin sylkykupiksi ilman mahdollisuutta puolustautua. Minusta on väärin, että opettajilla ei nykypäivänä ole keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen sen kummemmin oman, kuin oppilaidensa työskentelyrauhan turvaamiseksi.

Suomessa on laissa säädetty oppivelvollisuus. Jokaisen lapsen pitää käydä tietty määrä koulua. Kohta oppivelvollisuuden rinnalle tarvitaan oppimisoikeus. Jokaisella lapsella pitää olla paitsi velvollisuus, myös oikeus saada käydä koulua ilman jatkuvaa häiriköintiä. Opettajalla pitää olla riittävät oikeudet taata itselleen kiusaamaton työympäristö ja oppilailleen mahdollisuus oppia.

On ihan naurettavaa, että opettaja ei saa poistaa häiriökäyttäytyvää oppilasta luokasta taatakseen muille opiskelurauhan. On ihan naurettavaa, että oppilaat saavat haistattaa opettajallaan paskat, näyttää keskisormea, haukkua homoksi ja nauraa päälle. Ja opettajan on vain tyynesti hymyiltävä ja kysyttävä olisiko oppilaalla vielä jotain muuta sanottavaa ennen kuin heittää kirjansa seinään ja potkaisee pulpettinsa nurin.

Itse ainakin haluan että omalla lapsellani on tulevaisuudessa opettaja, jolla on oikeus puuttua häiriökäyttäytymiseen ja taata lapselleni rauhallinen oppimisympäristö. Yhtälailla haluan että opettajalla on mahdollisuus rajoittaa oman lapseni käytöstä jos hän on häiriöksi muille. Ennen kaikkea haluan, että opettajalle palautetaan se auktoriteettiasema, joka opettajalle kuuluu.

Työntäkää teinit ne kännykät perseisiinne ja opetelkaa käyttäytymään. Ei se oo niin saatanan vaikeeta.

Metallisydän

3 vastausta artikkeliin “Kiusaaminen koulumaailmassa”

  1. Samaa mieltä, ihan järkyttävää. Kyllä itekin tuli soitettua suuta, mutta kyllä meillä 10 vuotta sitten heitettiin pihalle luokasta, tuli huomautuksia ja vietiin rehtorin koppiin.. Ja kyllä opettajat korotti tosi kovasti ääntään ja niin se pitääkin, ei tollanen ole mistään kotoisin että siellä porukka häiriköi muiden oppimista ja opettajan energia menee pelkästään päälle puhumiseen ja tyhmiin huomautuksiin ”laita se puhelin nyt pois…” sadatta kertaa. Jotain muutosta pitäisi saada.

  2. Ja monet vanhemmat vielä hyväksyy että oma pikku kullanmuru käyttäytyy huonosti vailla kunnioitusta opettajaa tai ketään muutakaan kohtaan!Todella ääliömäistä että lapselle ei aseteta minkäänlaisia rajoja sillä rajat on rakkautta ja jos vanhemmat ei niitä näytä niin joku ne vielä näyttää..hyvällä tai pahalla.

  3. Paljon viime aikoina ollut tekemisissä kiusaamiseen liittyvien aiheiden parissa ja tämä opettajajuttu kieltämättä sai tunteet pintaan. Kaiken huippu oli vielä tämä eilen artikkeli http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/koulu-ei-saa-puuttua-kiusaamiseen-koulumatkoilla-rehtorin-hatahuuto-jarjetonta-lain-saatajat-eivat-tajua-kouluelamasta-mitaan/6170948

    Millä ihmeen järjellä tällaisia sääntöjä on olemassa? Jos edes rehtori ei voi tehdä mitään niin huonosti on asiat. Mulla on kaverina pari opettajan työtä tekevää ja heidän puheiden perusteella meno nykykoulumaailmassa on aivan älytöntä. Mua oikeesti pelottaa, että millaisia ihmisiä noista nuorista kasvaa, kun häiriökäyttäytymistä on nykypäivänä selkeästi enemmän kuin joskus ennen, minkä lisäksi ongelmiin puuttuminen jätetään yksilötahojen vastuulle tai yhteiskunnan toimesta sotketaan turhanpäiväisellä byrokratialla.

    Minun pitäisi tehdä sosiaalialalla koulutustani vastaavia töitä, mutta välillä turhauttaa aivan järjettömän paljon se byrokratian määrä, kun et vaan pääse tarpeeksi lähelle ihmistä ja kaikki tukitoimet ovat niin välillisiä. Ei ihme, että mielenterveyden häiriöt lisääntyvät, ihmiset voivat pahoin ja ongelmat paisuvat äärettömiin. Eikö me ihmiset vaan voitais puhaltaa yhteen hiileen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta