Metallisydämen vaiettu puoli…

Tällä kertaa ajattelin avata teille erään uuden puolen itsestäni, puolen joka on ehkä jossakin määrin ollut hämärän peitossa tähän asti… On aika esitellä Metallisydämen vaiettu puoli.

Metallisydämen

Olen aina tykännyt lukemisesta, jo pikkulapsena muistan äidin lukeneen minulle kasakaupalla kirjoja. Suurin suosikki lapsuusvuosilta oli Veljeni Leijonamieli, jota kuuntelin käpertyneenä äidin kainaloon, molemmilla aina välillä silmät kyynelissä. Isän kanssa puolestaan luettiin aina keskiviikkoisin uusin Aku Ankka ja kun uutta Aku Ankkaa ei ollut saatavilla, Lucky Lukea tai Asterixia.

Opin lukemaan itse jo ennen kouluikää (pakkorako kun pikkusisko syntyi, eikä äidillä ja isällä ollut enää aikaa lukea niin paljon kuin aiemmin). Kouluun mentyäni aloin kantaa kirjastosta kirjoja kotiin. Kirjasto oli samassa rakennuksessa ala-asteen kanssa, joten siellä tuli vierailtua aika usein – ja yhtä usein reppu painoi kuin synti kotiin kävellessä.

Luin läpi valtavan määrän kirjoja, Vihreä Varis -sarjasta varmaankin jokaisen kirjan, monet useaan kertaan, valtavan määrän sarjakuvia ja monenlaista muuta. Myös Veljeni Leijonamieli tuli luettua uudelleen, jälleen silmät kyynelissä, ja huomattua, että äiti oli lukiessaan muuttanut kirjan loppua. Itse luettuna ne kyyneleet vasta virtasivatkin, loppu kun ei ollutkaan ihan niin onnellinen kuin äidin lukemana. Edelleen tuo kirja löytyy aitiopaikalta kirjahyllystäni, Don Rosan Aku Ankkojen vierestä, ja vieläkin palaan aina joskus Nangijalaan Korpun ja Joonatanin luo.

20160613_204822

Aikuisempana lukeminen on mennyt sykleissä. Aina joskus tulee luettua paljon, kun taas välillä voi mennä pitkiäkin aikoja lukematta mitään. Kuten Veljeni Leijonamielen, olen lukenut monia suosikkikirjojani useampaan kertaaan. Nuoruusvuosina palasin Tuija Lehtisen kirjojen pariin kerran toisensa jälkeen. Roskisprinssin ajatus yksin maailmalle lähtevästä nuoresta pojasta tuntui jotenkin mahtavalta, samoin R.I.P. kirjan kertomus rokkibändin kehitysvaiheista.

Nautin uppoutua kirjojen maailmoihin myös myöhemmin. Harry Pottereiden velhomaailma on tuttua tutumpi useamman lukukerran jäljiltä ja Conn Igguldenin mahtavat kirjasarjat Julius Caesarista ja Tsingis Kaanista ovat houkutelleet myös useamman kerran tarttumaan kirjoihin puhumattakaan Jeff Longin maanalaisista kauhumaailmoista. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

20160613_204939

Nyt on taas mennyt pidemmän aikaa siitä kun olen viimeksi lukenut oikein kunnolla jotain. Olisiko teillä jotain hyviä ehdotuksia, kirjoja tai kirjasarjoja joita Metallisydämen kannattaisi lukea? Vai tartunko jälleen kerran tuttuun ja turvalliseen Veljeni Leijonamieleen?

Metallisydän

21 vastausta artikkeliin “Metallisydämen vaiettu puoli…”

  1. Jens Lapiduksen kirjat!
    Ne vaan on niin jännittävää ja todentuntuista luettavaa ettei paremmasta väliä!

    • Samaa meinasin myös ehdottaa! Kannattaa aloittaa lukeminen Rahalla saa-romaanista 🙂

    • Muistaakseni joskus jonkun olen lukaissut… ei tainnut olla ihan mun juttu. Ehkä juuri hiukan liian todentuntuista. Tykkään uppoutua siihen kirjojen maailmaan 🙂

  2. Hei,

    Ajattelin, että jos tykkäsit Potterista saattaisit tykätä Patrick Rothfuss nimisen herrasmiehen Tuulen Nimi- kirjasta, sekä sen jatko-osasta Viisaan Miehen Pelko. Erittäin säväyttävä fantasia maailma, mutta kuitenkin hieman enemmän aikuisille tarkoitettu kuin Potter. Kirjailija osaa pitää lukijan kiinnostuneena tarinasta ei ehkä niinkään juonen takia, joka on kyllä mielenkiintoinen, mutta maailman kautta, koska se on aivan fantastinen.

    Jos taas tykkäisit kokeilla jotain ”aikuismaisempaa” suosittelen John Verdonin dekkareita. Itse en tykännyt dekkareista ollenkaan ennen Verdonia, mutta Numeropelin luettuani tykästyin melkoisesti. Ensimmäisessä kirjassa esitetään mahdoton ongelma, joka ei vain voi olla totta. Lukijaa kiinnostaa ensin miten se tehtiin, sitten kuka sen teki ja lopuksi miksi se tehtiin. Älä tee samaa virhettä kuin minä ja lue kirjoja väärässä järjestyksessä, vaan aloita alusta.

    • Rothfussiin täytyy tutustua, kuulostaa hyvältä, juuri ne hienosti rakennetut maailmat kiehtoo. Tosin lian skifiä ei saa olla…

      Dekkareita luin joskus jonkin verran, mutta se on jäänyt. Voisi toki kokeilla tuota Verdonia, oikeassa järjestyksessä 😉

    • Samaa piti ehdottaa. Eli kyseessä siis Game of Thrones TV-sarja (jos kirjasarjan nimi ei sano mitään), joka on luotu näiden kirjojen pohjalta. Tosi kehuttuja, itse en ole kyllä lukenut, kun tämän genren kirjat ei ole niin lähellä sydäntä.

    • Suomenkielisinä löytyy alkupää hyllystä, tosin loppupäätä ei ole edes näkyvissä 😀

  3. Heti ensimmäisenä tuli mieleen Teppo Vapauden Herra Ylpön sydän, vaikka ehkä olet sen jo lukenutkin?

    • Totta munassa sen olen lukenut! On muuten ihan mielenkiintoinen teos, ainakin näin Maj Karman musiikin kanssa kasvaneelle 🙂

  4. Ursula Le Guinn – Maameren tarinat
    Saattaapa olla että luen itse tänä kesänä uudestaan. Erittäin hyvä kirjoitustyyli ja tarinankerronta, mikä on harvinaista fantasiakirjailijoilla.

    • Onko noi oikeesti hyviä? Aika harvassa on ne fantasiakirjat joita jaksaa pidemmän päälle lukea…

  5. Suosittelen Stephen Kingin Musta Torni -sarjaa. Pituutta on, mutta on myös tarinaa. Sarjassa on viittauksia herran muihin kirjoihin, joten kannattaa tutustua. Mielenkiintoinen maailma.

    • Joitakin Kingin kirjoja olen lukenut, ehkä hiukan liian verkkainen tahti mun makuuni…

  6. Historialliselta puolelta suosittelen Bernand Cornwellin kirjoja fantasiapuolelta Patrick Rotfhussia.

  7. Rothfussille toinen ääni, se pitää siis käydä tänään kirjastosta tsekkaamassa 🙂

    Minkälaisia nuo Cornwellin historialliset kirjat on? Onko ne sujuvia kerronnaltaan?

    • Jos et ole vielä lukenut Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä niin suosittelen!

    • Olen lukenut. Jos se ei olisi klassikko, voisin sanoa ettei kovin kummoinen…

  8. Kokeilepas Sue Harrisonin kirjoja. Kirjat kuvaavat alkuperäiskansojen elämää esihistoriallisella ajalla Amerikan pohjoisilla alueilla.

  9. Forgotten realms -sarjaa jos et ole lukenut, niin tätä suosittelen. Luin joskus kymmenen vuotta sitten näitä ja on jäänyt mieleen erinomaisena fantasiasarjana. Näitä en edes muista montako kirjaa on eli ei hetkeen tarvitse miettiä, että mitä seuraavaksi lukee, kun tähän sarjaan tarttuu 😀 Tykkään kans Pottereista ja lisäksi Taru Sormusten Herrasta ja Song of ice and firestä (suomennokset totesin itse kököiksi). Tämän tyyppisestä fantasiasta jos tykkää, niin Forgotteneille kannattaa antaa mahdollisuus!

Vastaa käyttäjälle Sanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta