Aamuvirkku vai yökukkuja?

Kumpaan leiriin sinä kuulut? Oletko aamuvirkku, joka herää aamulla aikaisin täynnä virtaa päivän askareisiin ja simahtaa illalla ennen kymmenen uutisten loppumista? Vai oletko yökukkuja, joka valvoo pirteänä pitkälle yöhön, on aamuisin kuoleman väsynyt ja nukkuu mieluummin pitkälle aamupäivään?

yökukkuja

Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, olen auttamaton yökukkuja, olen aina ollut. Vaikka olisin kuinka väsynyt, piristyn illalla ja valvon poikkeuksetta joka ilta yli puolen yön. Aamulla vastaavasti nukkuisin helposti ainakin kymmeneen asti, jos se olisi mahdollista. Aiemmin se olikin perheettömänä ja lähes pelkkää iltavuorotyötä tekevänä mahdollista, nykyisin asia on toisin. Nykyisin työhöni kuuluu myös aamuvuoroja joka viikko, mutta ilman niitäkin meidän prinsessa pitää huolta että joka aamu herätään viimeistään seitsemältä. Tähän joku neropatti keksii tokaista että kyllä se rytmi siitä muuttuu, kyllä sinä totut menemään aikaisemmin nukkumaan ja heräämään aikaisemmin. No en vaan totu, en ole ainakaan tähän reiluun puoleentoistavuoteen tottunut.

aamuvirkku

Luontainen rytmini on mennä nukkumaan silloin puolen yön jälkeen, en yksinkertaisesti saa unta aikaisemmin vaikka aamulla pitäisi herätä kuinka aikaisin. Kun olen todella väsynyt, se saattaa onnistua yhtenä iltana, mutta jo seuraavana valvotaankin taas kevyesti yhteen-kahteen asti. Minua ei vaan yksinkertaisesti ole rakennettu nukahtamaan illalla aikaisin. Väsymykseen kuitenkin tottuu. Aiemmin jos yöuni jäi alle kahdeksaan tuntiin, tuntui ettei päivästä tule mitään. Nykyisin selviän komeasti kuuden tunnin yöunilla.

aamuvirkku

Olen kuitenkin pohtinut yhteiskuntamme järjestelmällistä aamuvirkkujen suosimista… Tämä pakonomainen käännyttäminen aamuvirkuiksi alkaa viimeistään kouluiässä. Koulu alkaa jo ensimmäisellä luokalla enimmäkseen kahdeksalta tai yhdeksältä, jolloin yökukkuja oman vuorokausirytminsä mukaisesti olisi vielä maukkaassa unessa. Sama touhu jatkuu virastoissa ja työelämässä. Suomi ”herää” kahdeksalta, virastot aukeavat ja valtaosalla ihmisistä työt alkavat. Aamuvirkut ovat innoissaan, mutta me yökukkujat taistelemme väsymystä vastaan meille luonnottoman, mutta pakollisen aamuheräämisen vuoksi.

Ajatelkaa kääntää tilanne toisinpäin. Jokainen aamuvirkku pidettäisiin joka ilta väkisin hereillä yli puoleen yöhön. Kuinka kauan he siihen suostuisivat ja sitä jaksaisivat, kun kuitenkin luontaisen rytminsä mukaan heräisivät aikaisin aamulla. Mitä jos lasten koulupäivä olisikin nykyisen 8-14 sijaan 16-22 ja virastojen aukioloaika 16-24? Samalla muutettaisiin jokaisen 8-16 työaikaa tekevän työaika säännölliseksi 16-24 työajaksi. Siinäpähän saisivat kokeilla miten siihen itselle vastaiseen vuorokausirytmiin oikein tottuu.

Metallisydän

12 vastausta artikkeliin “Aamuvirkku vai yökukkuja?”

  1. Vaimoni on samanlainen yökukkuja kuin sinäkin, ei saa unta vaikka sänkyyn menisi aikaisin.
    Itse tulee välillä valvottua puolen yön pimeämmälle puolelle, mutta aamulla herään kyllä suht aikaisin. Sen verran hyvät unenlahjat on suotu että voin kuitenkin mennä nukkumaan jo vaikka klo 21, joten yleensä tuo myöhäinen valvominen on tietoinen valinta: ehtii olla omaa aikaa kun on saanut puolitoistavuotiaan nukkumaan.
    Sitä en pysty allekkrjoittamaan, että lyhyisiin yöuniin tottuisi. Jos muutama yö menee 7 tai 6 h unilla, niin itseni on pakko vetää ainakin yhdet pidemmät yöunet jossain vaiheessa, muuten pitää koko päivä juoda kahvia, että pysyy hereillä. Päiväunet viikonloppuisin ovat luksusta 🙂
    Mutta loppukaneettina todettakoon, että tietoinen myöhäinen valvonta on harventunut osaltani, kun tietää että seuraavana aamuna pitää herätä perillisen kanssa touhuamaan yleensä klo 7.

    • Juu en mäkään ilman kofeiinia päivistä selviä, joskus menee enemmän ja joskus vähemmän 😀 Päiväunet olis kyllä luksusta, ei vaan oikein riitä aika sellasiin 🙂

  2. Täälläkin on yksi iltakukkuja. Minua ärsyttää suunnattomasti että illan virkut leimataan automaattisesti laiskureiksi, meillä on töissä liukuva työaika eli 7-9 saa tulla töihin. Tosin minä olen ainut joka tulee yhdeksältä.. Nyt onkin ollut kova painostus että minunkin pitäisi tulla kahdeksaksi koska kaikki muutkin tulevat. ”Mene aiemmin nukkumaan, niin ei sitten väsytä aamulla läpälää”. Olisi kyllä kertakaikkiaan makiaa jos työajat muuttuisivatkin 16-24 rytmiin 😀 Mutta ei taida niin käydä, ellei sitten jossain hamassa tulevaisuudessa, kunhan ymmärretään, että oikeasti meillä ihmisillä on eri rytmit ja kaikki vuorokausirytmit on ”oikeita”.

    • Toi on totta. Yhtä lailla illalla aikaisin nukkumaan menevät voitaisiin leimata laiskoiksi kun ei jaksa illalla enää touhuta tai edes valvoa.

  3. Täällä kanssa yökukkuja. En ole ikinä oppinut aamurytmiin, vaikka sitä koittanut. Ärsyttävintä juuri tuo leimaaminen ja sanominen että kyllä siihen tottuu. No en ole tässä viimeiseen 5 vuoteen oppinut, vaikka yrittänyt olen.

    Teen parhaat työni juurikin yöllä ja inspiraatio kulkee. Toisin kuin suurinosa minä rakastan ilta- ja yötöitä. Vihaan aamuja ja ne onkin pakollinen paha.

    • Ei siihen totu, se on fakta. Luontaista rytmiä ei vaan pysty muuttamaan, tai itse en ainakaan ole pystynyt.

      Mulla kanssa parhaat jutut syntyy yöllä muiden jo nukkuessa 🙂

  4. Heh, täällä yksi joka voitaisiin varmaan luokitella ennemmin aamuvirkkuihin. Tänään juuri jouduin menemään myöhemmin töihin aamuisen lääkärikäynnin vuoksi ja kotiin pääsin lähtemään töistä sitten ”vasta” 1630. Tuntuu että paras vireystaso ajatustyölle on aamulla.
    Muutenkin pidän aamuista, mutta jos on kiire ja aikataulut, niin eihän ne kivoja ole.. Leppoisat vapaa aamut, kun saa rauhassa keitellä aamupuurot ja kahvit, ovat parhaita!

    • Leppoisat aamut on mahtavia, kunhan ne alkaa vasta siinä kymmenen paikkeilla… 😉

  5. Entä jos on ympärivuorokaudennukkuja? Minä nukkuisin illalla, aamulla ja päivällä, mulla ei ole mitään unirytmiä. Vapaapäivinäkin ja lomalla pitää olla herätyskello, koska muuten nukun neljään iltapäivällä, testattu on. 10-11 h unta yössä olisi mulle optimaalinen määrä unta, mutta ei arkena ole mitään mahdollisuutta puolta vuoroautta maata. Nukun 7-8 h yössä, mikä olis kelle tahansa ihan hyvä määrä. Itse kerään sillä mukavat univelat viikonloppuna maksettavaksi. Jos voittaisin lotossa? Ottaisin lopputin (olettaen että tulis tarpeeksi) ja nukkuisin paljon ja riittävästi, aina.

    Niin ja syön terveellisesti ja treenaan ahkeraan, ei auta tasan mitenkään. Muuten kuin että olen fyysisesti paremmassa kunnossa, yhtään pirteämpi kuin aikanaan treenamattomina aikoina en ole.

  6. Yökyöpeli täältä kans päivää. Onnea on yövuorot. Olenkin töissä ( onneksi! ) saanut lähes ainoastaan yövuoroja, sillointällöin pari iltavuoroa. Taisi pomo siinä yhdessä ja ainoassa aamuvuorossa katsoa että ei tuota uskalla päästää ketään hoitamaan kun ei se tajua maailmanmenosta mitään, parempi lätkiä sille vaan niitä öitä. 😀

  7. Meillä esikoinen on aina ollut iltavirkku, nukahtanut kympin jälkeen illalla, joskus vasta kahdeltatoista ja nukkunut hyvinkin kellon ympäri. Kuopus taas on aamuvirkku nukkumaan pitäisi päästä seiskalta ja heräilee kuudelta aamulla.
    Itse olen aamuvirkku niin kuopuksen kanssa menisi hyvin. Nyt kun illat venyy ja aamut on aikaisia väsyttää. Tarvitsisin 8 tuntia unta, että jaksaisi.

  8. Itse olen aina ollut aamu ihmisiä enempi, tykännyt herätä ajoissa ja saada päivästä aina kaiken irti. Nyt kun on työelämässä ollut muutamia vuosia, niin työn kautta tullut myös myöhäiset illat mukaan kuvioon. Aluksihan tuo oli aika kammottavaa, mutta tottunut siihen on. Ei se minua oikeastaan haittaa jos nukun yössä sen 5-6 tuntia, kyllä sillä pärjää. Viikonloppuna voi nukkua enemmän, jos hyvin käy. Kuitenkin todella tyytyväinen saan olla, että voin tehdä juuri sellaista työtä jota haluan. Enkä kyllä edes tiedä miten osaisin olla jos työpäiväni olisikin niitä tavallisempia 8 tuntisia. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta