Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet?

Viikonloppuna paitsi juhlittiin äitienpäivää, vietettiin älä laihduta -päiviä teemalla ”olet hyvä juuri sellaisena kuin olet”. Melkoista roskaa sanon minä!

1896866_849353348442550_3735867432804679120_n

Hei ihan oikeesti, jos me kaikki ajateltaisiin, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on, loppuisi kaikenlainen itsensä kehittäminen. Urheilijoilta loppuisi kiinnostus harjoitella, opiskelijoilta kiinnostus oppia lisää ja – no joo, laihduttajilta kiinnostus laihduttaa.

1509276_849353261775892_6758533645311157605_n

Mä tiedän ainakin itse varsin hyvin, että en ole hyvä sellaisena kuin olen. Vatsaa on kertynyt ja jenkkakahvaa. Minulle on kenenkään turha tulla lässyttämään, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Ehkä muiden mielestä, mutta en omasta mielestäni. Tiedän sen ihan kokemuksesta, tällä hetkellä olo on välillä tukala ja tiedän tasan tarkkaan että olo olisi parempi reilut viisi kiloa kevyempänä.

12049513_1016532371724646_4245214361968011317_n

Jos minun fyysiseen hyvinvointiini vaikuttaa tuo viisi kiloa jo melkoisen paljon, voin vaan kuvitella miten vaikuttaa esimerkiksi 20 tai 30 ylimääräistä kiloa. Ja näille itseään niskasta kiinni ottaneille, dieettinsä hyvään vauhtiin saaneille nyt toitotetaan että ”hei, sä olet just hyvä sellasena kuin oot, ei sun tarvi laihduttaa, voit ihan hyvin vetää kaks litraa jäätelöä, muutaman palan suklaakakkua ja pussin sipsejä”. Tosi kiva, siitä tulee varmasti hyvä olo…

12039603_1016532281724655_2700970384053434022_n

Siinä olen samaa mieltä, että ulkoisen paineen vuoksi ei kenenkään pitäisi lähteä laihduttamaan, sen halun painonpudotukseen pitää lähteä itsestä, se on ainoa oikea tie onnistumiseen. Sama koskee mitä tahansa muutakin. Jos joku pakottaa sut juoksemaan 10 kilometriä, oikaiset ihan varmasti kun kukaan ei ole näkemässä. Tai jos joku pakottaa opiskelemaan, heitän mä ainakin kirjat nurkkaan välittömästi kun kukaan ei ole valvomassa. Ihan kaikkeen pätee se, että halun muutokseen tule lähteä itsestä.

10462920_944238302287387_8748764050008215626_n

Jos sulla ei siis ole itsellä halua muutokseen, pitää otsikko ”Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet” paikkansa. Jos taas itse haluat muuttua, unohda tuo lause ja pyri täysillä päämäärääsi, sulla on oikeus onnistua!

997066_915409825170235_6684039946320301334_n

Metallisydän

23 vastausta artikkeliin “Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet?”

  1. Älä laihduta -päivän merkitys lienee hämärtynyt; se kuitenkin alkujaan on syömishäiriöliiton keksintö. Provokatiivisen ulosantisi alla on kuitenkin hyvä pointti: ei tarvitse vain tyytyä, kun voisi olla tyytyväinenkin!

    • Totta, hämärän peitossa oli ainakin mulle tuon älä laihduta -päivän alkuperä. Olisi ehkä pitänyt tutkia asiaa hiukan tarkemmin ennen omaa provokoitumistani ”Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet” juttuja luettuani. Se ei silti muuta oman tekstini sanomaa mihinkään. Mielestäni edelleen jokainen saa pyrkiä muuttamaan itseään kohti omaa hyvinvointiaan tai muita tavoitteitaan. Kuten ehkä tekstin lukeneet huomaavat, en kohdentanut sitä syömishäiriöisiin. Hyvä että tekstin pointti välittyi ainakin sinulle 🙂

  2. Pakko myöntää että ulkoiset tekijät suuresti vaikuttaa mun haluun laihtua. Tärkeintä mulle on että liikkuu säännöllisesti ja syö terveellisesti, jota teen jo, mutta silti haluan kiinteytyä. Osa syynä tietenkin se että uskon etenkin boulderroinnin sekä juoksemisen olevan helpompaa kevyempänä mutta aika tärkeänä tekijänä tulee perässä kuitenkin se ulkonäkö.

    • Kyllä niillä ulkoisilla tekijöilläkin hyvin usein on vaikutusta, mutta silti koen että tärkeää on se että mukana on oma halu laihtua.

  3. Itse ymmärsin päivän idean vähän toisella tapaa. Moni ylipainoinen tai vaikkapa anorektikko moittii itseään vartalonsa takia ”minä olen laiska/huono/löysä/laihaläski/epäonnistunut”, koska kroppani ei ole täydellinen. Todellisuudessa kuitenkin ihminen itse voi olla hyvä, vaikka kroppa ei sitä juuri nyt olisikaan. On aikamoinen taakka elää joka päivä itseinhon kanssa, eikä siihen yleensä auta pelkkä laihduttaminen, koska huonoitsetuntoinen näkee niitä virheitä laihempanakin. Minä ainakin kannatan siis sitä, että jokainen on hyvä sellaisena kuin on, kropasta välittämättä. Tämän kun oivaltaa, on varmasti paljon helpompi tehdä niitä muutoksiakin.

    • Kyllä, olen siinä samaa mieltä, että kun viihtyy omassa kehossaan, on olo varmasti parempi. Kuitenkin jos haluaa muuttaa kehoaan johonkin suuntaan, se jokaiselle sallittakoon.

      Ei tarvitse olla anorektikko tai ylipainoinen ollakseen tyytymätön omaan kehoonsa.

  4. Loistava, loistava ja vielä kerran ytimekkyydessään loistava kirjoitus. 🙂 Virkistävää, että joku uskaltaa kirjoittaa tästäkin aiheesta. Niinhän se menee että ”You’re either growing or dying”. Toivottavasti tuleva kukkahattutätien p*skamyrsky sulle ei ole vuosisadan pahin. 😉 Kiitos tästä, jakoon menee tämä teksti!

    • Toivon että suurin osa tekstin lukevista osaa poimia sen varsinaisen ajatuksen sieltä taustalta sokaistumatta nenään lipsahtaneesta herneestä.

  5. Hyvä kirjoitus joo, mutta itse ymmärsin päivän tarkoituksen vähän toisella tapaa. Ehkä paras onkin se kultainen keskitie tässäkin asiassa; jos et ole tyytyväinen omaan kehoosi, tee sille jotakin, mutta itseäsi kuunnellen ja olemalla armollinen itsellesi. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää ruoan miettimistä ja laihdutuskuuria.

    Toisena pointtina päivälle oli ymmärtääkseni myös muiden arvostus. Älä kommentoi muiden vartaloita, syömisiä tms. vaan anna muidenkin olla tyytyväisiä omaan ulkomuotoonsa olivat muut sitten laihoja tai lihavia tai mitä tahansa siltä väliltä.

    • Nimenomaan!
      ”jos et ole tyytyväinen omaan kehoosi, tee sille jotakin, mutta itseäsi kuunnellen ja olemalla armollinen itsellesi. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää ruoan miettimistä ja laihdutuskuuria.”
      Tuon kun jokainen oivaltaisi.

  6. Olipa masentavaa luettavaa. Niin masentavaa, että päätin lakata seuraamasta blogia. Olen syömishäiriötä sairastavan tytön äiti ja huomannut, että Älä laihduta -päivän viesti ei ole mennyt kaikilla fitnessbloggajille perille. Syömishäirio on tappava tauti, joka jättää jälkensä niin sairastuneeseen kuin tämän perheeseen ja kestää yleensä vuosia. Siksi tällaisten kommenttien lukeminen on masentavaa.

    • Onpa harmi jos tämän tekstin takia lakkaat lukemasta blogia. Teksti kun ei ollut provokatiivisesta tyylistään huolimatta tarkoitettu loukkaamaan ketään, ei ainakaan syömishäiriöisiä, vaan herättämään siihen ajatukseen että mielestäni laihduttaminen voi olla myös hyväksyttävää. Liian usein törmää siihen, että laihduttaville ihmisille tuputetaan pullaa yms. ja todetaan että ei sunkaan kyllä tarvitsisi laihduttaa, vaikka se olisi juuri se juttu jota tämän ihmisen kehittyvä itsetunto ja minäkuva tarvitsisi. Siinä saatetaan tuhota paljon.

      Mutta tosiaan, ainakaan tälle fitnessbloggarille ei ollut päivän viesti mennyt perille. Toivon että oman viestini pystyy löytämään tuon tekstini alta, jos haluaa.

    • Älä laihduta päivä oli miullekin hieman hämärä. Toki, ajatuksena kai samanlainen vastaisku, kuin älä osta mitään – päiäv, jolloin tarkoitu on herättää ajatuksia kaiken tuon takana.
      Juuri kai sitä, miksi laihduttaa- tai jopa, miksi ei.
      Kun rauhaisassa mielentilassa luin Metallisydämen ajatukset, allekirjoitan täysin ajatuksen tuolla lauseissa tai niiden takana.
      Miun oma poikani on vahvasti syömishäiriöinen ja tiedän, mitä kipeä tuo koko asia on.

  7. Älä laihduta -päivän ideana ei ole vetää rajattomasti moskaa kurkusta alas, vaan luoda terve suhde ruokaan ja ruokailuun ilman syyllisyyttä ja syyllistämistä. Kun elämäntavat ovat kunnossa, ei tavallinen tallaaja tarvitse dieettejä ylläpitääkseen tervettä kehonkoostumusta ympäri vuoden ja vuodesta toiseen.

    • Niin, myös ilman laihduttajan syyllistämistä. Miksi tavallisella tallaajalla ei olisi oikeutta laihduttaa jos se tekee olosta paremman? Miksi laihduttajan pitäisi kokea syyllisyytta laihduttamisesta?

  8. En ymmärrä miten niin monet voivat käsittää (vai käsittävätkö tahallaan?) ”älä laihduta” -päivän väärin. Kyseinen päivä ei mielestäni kehota ketään heittämään hyvällä ruokavaliolla vesilintua ja pistää poskeensa roskaa kilokaupalla, vaan päivän tarkoitus on ettei itseä ja toisia arvioitaisi AINOASTAAN ulkoisin perustein (tai tehtäisiin siitä johtopäätöksiä) ja sen kautta kuinka paljon ja mitä ahtaa itseensä päivän mittaan.

    Elämäntilanteita on erilaisia ja niiden seassa on hyvä valita taistelunsa. Kaikelle on aikansa, ja kun elämässä tapahtuu suuria asioita, silloin on turhaa kokea jatkuvaa morkkista pienestä painonnoususta tai pienestä ylimääräisestä herkusta. Monelle se päänsisäinen syyttävä ääni pilaa monta hyvää elämäntilannetta ja hetkeä sen sijaan että niistä nautittaisiin ja otettaisiin rennosti.

    • Tarkoittaako laihduttaminen automaattisesti hyvien elämäntilanteiden pilaamista? Eikö laihduttava ihminen voi nauttia elämästä ja ottaa rennosti? Mielestäni myös laihduttaminen tulisi olla sallittua ilman muiden ihmisten paheksuntaa ”taasko sä oot jollain dieetillä, nauttisit elämästäsi”. Saattaa tulla joillekin yllärinä, mutta myös dieetillä oleva ihminen voi nauttia elämästä ja jos oikein hurjiksi mennään, ihan siitä itse laihduttamisestakin voi nauttia. Mulla ainakin on aina dieetillä paljon energisempi ja parempi fyysinen olo. Laihduttaa voi monella tavalla, kaikkea ei tarvitse tehdä pipo kireällä.

    • Ei kukaan ole kieltänyt laihduttamasta, jos suhde kehoon on terve ja pystyt nauttimaan elämästä laihduttaessakin. Tuon Älä laihduta -päivän pointti on kuitenkin jossain ihan muualla, kuin hirveän roskaruokaläjän napaan vetämisen oikeutuksessa, niinkuin kirjoituksessasi provokatiivisesti esität.

      Tuo päivä on suunnattu kampanjaksi muistuttamaan itsensä hyväksymisen ja rakastamisen tärkeydestä niille, joilla se suhde siihen ruokaan ja omaan kehoon on huomattavasti monimutkaisempi, vaikeampi ja vääristyneempi kuin sinulla. Niille, jotka eivät koskaan koe olevansa tarpeeksi laihoja, timmejä tai lihaksikkaita – sanalla sanoen tarpeeksi hyviä ihmisenä. Tuskin tiedätkään, mitä tällaisen kehonkuvan vääristymän ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen kanssa eläminen on – se paistaa ajoittain näistä blogiteksteistäsi kirkkaasti. No minäpä voin kertoa: se on todella, todella kuluttavaa, raskasta, ahdistavaa, ja se vie elämästä hirveän paljon. Itse olen ollut normaalipainoinen, hoikka ja ylipainoinen, ja kaikissa näissä olomuodoissa itseinho on ollut ja on edelleen iso osa elämääni. Minulle Älä laihduta -päivä toimiikin muistutuksena siitä, että elämä menee omia (kuviteltuja tai todellisia) läskejä tuijottaessa hirveän nopeasti ohi, ja olen itselleni velkaa sen, että yritän joka päivä kohdella itseäni armollisemmin.

      Olen lukenut blogiasi pitkään ja tiedän, että kirjoitustyylisi on useinkin provokatiivinen ja kärkäs, joten tästäkään kirjoituksesta ei varmaankaan tulisi hernettä vetää nenuun. Ymmärränkin pointtisi silloin, kun bodylovea tuputetaan autuaaksi tekevänä ratkaisuna niille, jotka ovat keränneet epäterveellisen paljon ylipainoa pelkästään itsekurin puutteella ja vetämällä joka päivä pitsaa aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi. Tuon Älä laihduta -päivän esittäminen sellaisen ajattelun lippulaivana ja sen sanoman typistämistä tuohon tekstisi kuvaamaan läskien itsensähuijauspäivään tyylillä ”hei, sä olet just hyvä sellasena kuin oot, ei sun tarvi laihduttaa, voit ihan hyvin vetää kaks litraa jäätelöä, muutaman palan suklaakakkua ja pussin sipsejä” on kuitenkin mielestäni ajattelematonta ja tahditonta, ja toivoisin että tekisit taustatyösi vastaisuudessa hieman tarkemmin ennen näin provokatiivisten ajatusten esittämistä. Tai ainakin on oltava valmis ottamaan vastaan näitä meidän mielemme pahoittaneiden kukkahattutätien avautumisia, jos tällaisia kirjoituksia blogiin täräyttelee! 🙂

    • Harva lähtee dieetille esim. kesken masennuksen tai uupumuksen tai oman lapsen pikkuvauva-aikana jolloin saattaa olla valvomisia ja muuta. Tätä tarkoitin taistelun valitsemisella, koska harvemmin tiukka ruokavalio auttaa siinä vaiheessa kun elämä heittää voltteja.

      Kaikenmaailman dieetit, laihikset ja kiristelyt ovat minun mielestäni kovin väliaikainen vaihtoehto haettaessa koko loppuelämän kestävää hyvää oloa omassa kropassaan. Mielestäni suunta onkin ollut positiivinen saliharjoittelun tullessa pintaan, josta on seurannut mukavana lieveilmiönä se tosiasia ettei vaakalukemaa kannata hysteerisesti seurata jos syöminen ja liikkuminen on hyvällä tolalla. Ruokavalion tsekkaaminen ja hyvän syömisen opettelu on tietenkin paikallaan jos kroppa ei muokkaudukaan toiveiden mukaan, mutta tällöinkin on kyse mielestäni loppuelämän kestävästä tiedosta mitä ei mielestäni voi unohtaa kerran sen opittuaan. Pääkoppa sen sijaan saattaa alkaa pistää kapuloita rattaisiin.
      Sinun kaltaisesi tyyppi ei esimerkiksi tarvitse niinkään laihdutuskuuria, ainoastaan pientä korjausliikettä parempaan. Eri asia se on ihmisillä joilla on syömishäiriöitä tai eivät vaan yksinkertaisesti tiedä miten syödään hyvin (esim. tyypit jotka maksavat kymmeniä euroja jostain Fitfarm-ruokavaliosta mikä on tehty kaikille samasta muotista). Tällaisille ihmisille laihduttaminen ilman parempaa tietoa merkitsee pahimmassa tapauksessa itsensä nälkiinnyttämistä tylsällä ja liian vähällä ruoalla höystettynä ylettömällä määrällä liikuntaa. Eli kai pointtini on loppuviimeksi ihan vaan tästä painonhallintaan liittyvästä terminologiasta, jotenkin on olemassa ainoastaan vaihtoehdot joko/tai 🙂

      Toisten syömistä ja syömättömyyttä paheksuvia ihmisiä (idiootteja) varten pitäisi mielestäni olla ”pidä huoli omista syömisistäsi” -päivä.

  9. Moikka! Hyvä blogi sulla 🙂 Oon varmaan parisen vuotta seurannu sun blogia ja sulta saa aina hyviä treenivinkkejä 🙂 Ei liity tähän postaukseen tää mun kysymys, mut anyway. Mitä mieltä oot, että kannattaako kreatiinia käyttää dieetin aikana?

  10. Kiitos 🙂

    Jos kreatiini toimii, kannattaa ehdottomasti. Silloin on vaan hyvä muistaa, että kreatiini kerää hiukan nestettä kehoon ja nostaa painoa, eli ei kannata tuijottaa vaa’an numeroita liian tiukasti, kuten ei muutenkaan dieetillä.

  11. Mä diggasin tekstistä. Ymmärsin myös, että ei tarkoita niitä jotka kärsivät syömiahäiriöstä vaan tavallisesta ihmisestä joka haluaa ns tehdä asialle jotain. 25kg kevyempänä puolentoista vuoden taakse on matka ollut kivikkoinen ja vielä on edessä matkaa normaalipainoon. Monesti tuntuu, että kun painoa on pudonnut (hitaasti koska halusin nauttia elämästä ja yrittää tehdä muutoksesta pysyvän) niin tänään lauseeseen ”Ei yksi pulla kaada laihista”. No ei se kaada, mutta oikeasti en halua sitä pullaa eikä sitä tee edes mieli syödä. Syön sen kyllä jos oikeasti haluan, mutta harvemmin. Hankala konsepti tuntuu olevan monelle että joku voi oikeasti joskus sanoa ei kiitos ja toisaalla taas sanoa kiitos. Siitä se vasta mutinaa tulee jos (kun) viikolla sanon ei kiitos ja viikonloppuna syönkin sen jälkiruoan. ”Miten sä nyt sitten… miksi ei eilen kelvannut…” Koita siinä sitten selittää, että tätä se mun elämäntapamuutos tarkoittaa, viikolla tiukemmin, viikonloppuna chillimmin ja elämästä nauttien. Ilmeisesti pitäisi mussuttaa koko ajan jotta olisi hyvä tai sanoa koko ajan ei.

    • Juuri tuollaisen idiotismin takia tarvittaisiin hyviä itsensä- (ja mikä tärkeintä, toisten-) hyväksymiskampanjoita. Se ei kuulu pätkääkään muille koska sitä pullaa haluaa syödä, vai haluaako pullaa ollenkaan. Paljon on vielä pielessä ajatusmaailmassa niilläkin jotka kuvittelevat että ”syövät normaalisti”, koska en ymmärrä toisten syömiseen tai syömättömyyteen puuttumista ellei huomauttajalla itsellään ole jonkin sortin ongelmaa asian kanssa. Jos tuo systeemi toimii sinulla ilman jatkuvaa ja pakonomaista kieltäytymistä, niin antaa muiden vaan mussuttaa pullaa ja taivastella, saattaa olla että he siitä väsyvät 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta