Lapsiperheen arjessa ei ole aikaa treenata – huono tekosyy?

Useasti kuulee ihmisten selittävän, että kyllä treenaaminen kiinnostaisi, mutta siihen ei vaan riitä aikaa. Aina olen kuitannut asian sillä, että ajan riittäminen on ainoastaan järjestelykysymys, jos oikeasti haluaa treenata, sille pystyy kyllä järjestämään aikaa.

20150826_104747

Pohditaanpa hiukan, voisiko se sittenkin olla mahdollisesti edes hieman hankalaa. Otetaan esimerkiksi lapsiperhe, jossa molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, eikä lapsi ole hoidossa. Vuorotyötä tekevät vanhemmat luonnollisesti pyrkivät olemaan mahdollisimman paljon ristiin töissä, toinen aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa, jotta toinen olisi kotona lapsen kanssa. Usein joku lähipiiristä kuitenkin hoitaa lasta sen pari tuntia päivällä molempien ollessa yhtäaikaa töissä.

Tällaisina päivinä mahdollisuuksia vanhempien treenaamiselle jää joko aamulla ennen kuin toinen vanhemmista menee töihin, tai illalla kun toinen tulee töistä. Käytännössä siis joko aamulla viiden aikaan tai illalla kymmenen jälkeen. Mahdollista se toki on, jos löytää salin joka on siihen aikaan auki, mutta olisihan se mukava nukkuakin joskus.

Aika hyvä saa olla järjestelemään jos tuosta arjesta löytää mahdollisuuksia treenaamiselle…

20151213_120911 20151003_131507

Edellä olevaa esimerkkiperhettä ei tarvitse kovin kaukaa hakea. Täytyy myöntää, että en tuota esimerkkiä ihan hatusta vetänyt, vaan aikalailla tuolla tavalla meidän arki välillä pyörii. Ei toki joka viikko ja onneksi lähipiirimme ymmärtää treeniriippuvuutemme ja treenaamattomuuden suoran vaikutuksen mielenterveyteen ja pyrkii usein mahdollistamaan treenaamistamme tulemalla hoitamaan Emiliaa.

20150909_093629

En tarkoita tarinallani valittaa, vaan avata aiemman itseni kaltaisten junttien silmät näkemään että kaikilla ei ehkä ihan oikeasti ole aikaa treenaamiselle vaikka kuinka sitä haluaisi.

Metallisydän

11 vastausta artikkeliin “Lapsiperheen arjessa ei ole aikaa treenata – huono tekosyy?”

  1. Minä treenaan seitsemän kertaa viikossa ja molemmat käy päivätöissä ja kaikki neljä lasta harrastaa.
    Herään 03.45 ma-la aamuina ja lähden salille ja kotona olen takaisin kuuden aikaan. Yhtenä iltana viikossa käyn myös iltasalilla kun kaikki lapset harrastaa yhtä aikaa.
    Rytmi sopii minulle ja muu aika menee töissä, kotihommissa ja lasten harrastuksiin kuskaamisessa. Järjestelykysymys meidän perheessä:)
    -mari-

    • Huh huh. Jos mä heräisin 3:45 aamuisin, jäis uniaikaa kolmisen tuntia 😀 Blogijuttuja kirjoitellessa menee yleensä poikkeuksetta yli puolen yön.

      Ollaan kyllä monesti mietitty että helpompaa arki olis jos molemmilla olis säännöllinen aamuvuorotyö… Vaikka aikalailla sovittamista sekin taitas vaatia 😀

    • Niin, minä menen nukkumaan klo 20 🙂
      Hyvin ehtii nukkua
      -mari-

  2. Itse olen tällä hetkellä vielä äitiyslomalla, mieheni tekee ulkomailla reissuhommia, on poissa yleensä 2-4 viikkoa putkeen. Itse sanoin salijäsenyyden irti parisen kuukautta sitten, koska ei kannata maksaa salimaksuja vain sen takia että pääsee mahdollisesti vain kerran tai kaksi kuukauden aikana treenaamaan. Halu salille olisi kova etenkin henkisen jaksamisen kannalta mutta nyt liikunnat hoidetaan koiran kanssa vaunulenkeillä ja välillä kotijumppaa myös. Täytyy asennoitua niin, että tämä on vain yksi elämän vaiheista ja joskus vielä pääsen sinne salille säännöllisesti. 🙂

  3. Kotisali paras sali!puolessa tunnissa ehtii vetästä jo kunnon treenin.tää on ollu meiän pelastus,lapsosia viisi.

  4. Kun perheessä on kaksi ahkerasti treenaavaa aikuista, neljä lasta ja heidän harrastukset, säännölliset päivätyöt ja yksi lapsista vaikeasti erityistarpeinen on aikatauluttaminen välillä mahdotonta. Silloin jommankumman on pakko joustaa omasta salivuorostaan. Vaikka kuinka on halu treenata ja ottaa omaa aikaa niin välillä se on vaan mahdotonta. Lapsen vahteja ei kasva puussa sairaalle lapselle ja hänenkään päiviä koulun ip.hoidossa ei voi venyttää kohtuuttomiksi, että itse pääsee harrastamaan.

  5. Ei ne ole tekosyitä, ne on syitä. Elämässä pitää joskus tehdä valintoja ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Meidän perheen yhtälö on yksi 3-vuorotyöläinen, yksi päivätyöläinen ja kolme harrastavaa lasta. Kyllä siinä saa laittaa mielikuvituksen aina täysillä peliin että saadaan palapelin palaset loksahtelemaan. Ei toivoakaan että saisin treenattua viittä kertaa viikossa, joskus kaksikin on työn takana. Meidän perheen ratkaisuja ovat työmatkapyöräily (ei tarvi erikseen lenkkeillä) ja kaikki perheenjäsenet saman lajin pariin (hoituu monet treenit samalla kulkemisella)

  6. Meidän perheessä aikuiset tekevät epäsäännöllistä vuorotyötä ja kolme lasta alle 6v ovat kaikki kotihoidossa. Arkea ei ole pyörittämässä isovanhemmat tai muutkaan, vaan työvuorot puljataan niin että toinen on aina kotona. Koska se paletti on melkoinen, on treenin joskus jäätävä toiseksi. Työmatkapyöräily antaa paljon, samoin kotona tehtävät kehonpainotreenit ja voimistelurenkailla temppuilut ovat kiireisten päivien pelastus, kuten myös kuntosalin lapsiparkkikin. Vaan joskus se arki on niin raskasta, että treenaaminen on turhaa. Vähillä unilla tai nälkäisenä tehty treeni ei hyödytä ketään.

  7. Järjestelyjä vaatii myös yksinhuoltajana, kolmen lapsen äitinä, kun vuorotyössä. Liikkeessä on oltava kokoajan, että arki pyörii ja pysyy homma kasassa ilman liika kilpajuoksua kellon kanssa. Vaikka silti se pyykinpesu ja ruokien väsäys tapahtuu väliin iltayöstä, kun sinne treenaamaan on vaan päästävä 🙂 pää pysyy sillä kasassa ja kun sitä harrastanut koko ikänsä, niin ei siitä osaa eikä halua luopua. Yritän treenata aina kun mahdollista lasten ollessa kouluissa, mahdollisimman vähän häiriten yhteisiä aikoja lasten kanssa. Työ ja lasten kuskaamiset vaan määrää treeniaikoja, mutta sillon menen heti kun siihen repee pienikin aika. Ymmärrän silti, että tähän ei moni veny samas elämäntilantees, enkä venyisi ehkä itsekään, jos luonne olisi hieman rauhallisempi. Lapset nauraakin et kenen äiti syö ruokansa autossa… No se on tämä hetki kun yksin selvittävä niin siihenkin tottuu 😉

  8. Mua ärsyttää tuo sanonta niin monesti! Mieli tekis liikkumaan, mutta neljän pienen lapsen kanssa, sekä reissutöissä oleva puoliso tekee välillä mahdottomaksi salille pääsemiseen. Silloin kun on hetki aikaa kotitöiltä, lapsilta ja lasten harrastuksilta, otan käsipainot ja teen treeniä kotona, mutta ei se salia voita!

  9. En varmaan saisi näin lapsettomana tulla huuteleen, mutta pisti silmään tuo treenaaminen = salille meno. Joillekin tuo yhtälö pitää ehkä paikkansa, mutta lapsiperheen arki ei pitäisi olla syy liikkumattomuudella. Monet varmaan ovat nähneet lehdissä ja somessa männä viikolla pyörineen videon, jossa näytetään miten neljän lapsen äiti käyttää kotona aikansa tehokkaasti. Siinä mamma kyykkää täyttäessä astianpesukonetta 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta