Miten minun elämäni on muuttunut vauvan myötä?

Emilia täyttää tänään vuoden ja viisi kuukautta. Emilian syntymän jälkeen on elämäni ja arkeni muuttunut hyvin paljon, mutta niin on käynyt myös minulle ja ajatusmaailmalleni.

isijavauva1

Ihan normaaliin arkeen ja sen sujumiseen on pienellä ihmisellä ollut valtava vaikutus, kaikki on mennyt uusiksi. Enää ei esimerkiksi nukuta aamuisin pitkään eikä lähdetä tuosta noin vaan asioille tai treenaamaan. Arjesta on kadonnut sellaiset käsitteet kuin aika ja vapaus mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Kahden vuorotyöläisen sovittaessa työt ja treenit vauvanhoidon lomaan on melkoisen haasteellista, varsinkin kun Emilia ei ole vielä päiväkodissa, vaan hoidamme häntä mummujen kanssa yhteistyössä kotosalla. Vielä kun pitäisi joskus ehtiä laittaa ruokaa ja kotiakin siivota, tuntuu välillä ettei vuorokaudessa vaan riitä tunnit kaikkeen. Yhteen asiaan on kuitenkin aina aikaa. Aina on aikaa Emilialle. Aina on aikaa ottaa hänet syliin, lukea yhdessä kirjaa tai leikkiä Legoilla. Omat syömiset ja menot voi venyä, mutta sylittelylle ja halailulle on aina aikaa.

Ei ne aikataulut nyt tietenkään ihan aina ole niin tiukat, mutta jotenkin oudosti tuntuu kuin aina olisi silti kiire kotiin, kiire tuon pienen ihanan ihmisen luo. Ja se tunne, kun tulee kotiin ja avaa kotioven – ja näkee kun Emilia juoksee kädet ojennettuina valtava hymy kasvoilla kohti ja haluaa heti syliin, repii isiltä pipon päästä ja takkia auki. Ja sitten lähtee kuljettamaan huoneeseensa leikkien keskelle. Siinä on ehkä se suurin syy miksi nykyisin on aina kiire kotiin.

Olen huomannut selkeitä muutoksia myös omassa ajatuamaailmassani isyyden myötä. Monet aiemmin niin kovin tärkeät asiat ovat menettäneet merkitystään ja toisia tärkeämpiä on noussut tilalle. Monia asioita huomaan ajattelevani aivan eri kantilta kuin aiemmin, erilaiset asiat koskettavat, naurattavat ja suututtavat minua. Lapsen nauru saa poikkeuksetta hymyn kasvoille kun taas ihmisten julmuus lapsia kohtaan saa minut raivostumaan aiempaa helpommin. En kestä ajatustakaan siitä että Emilialle sattuisi jotain tai että joku kohtelisi häntä kaltoin. Nykyisin ymmärrän täysin ihmisiä jotka syöksyvät vaikka junan alle pelastaakseen lapsensa. Tekisin mitä tahansa Emilian vuoksi.

isijavauva2

Olen aina pitänyt itseäni onnellisena ja iloisena ihmisenä. En ole kuitenkaan aiemmin osannut kuvitellakaan niitä tunteita, sitä onnellisuuden määrää minkä tuo pieni lapsi saa minussa aikaan. Se tunne kun oma lapsi kiipeää syliin, halata rutistaa oikein kovaa ja kuiskaa korvaan hiljaa ”isi”, on sanoinkuvaamaton. Se saa sydämen pakahtumaan ja kyyneleen nousemaan silmäkulmaan.

.

Kuvat: Elämyskuva Studio Harri Virta

 

Metallisydän

5 vastausta artikkeliin “Miten minun elämäni on muuttunut vauvan myötä?”

  1. Sori tästä mutta olisi ehkä hirveintä saada tyttölapsi tähän maailmaan.

  2. Hah aika katkera kateellisen kommentti!
    Postaukseen; on kyllä parasta maailmassa kun oma lapsi tulee halaamaan 🙂

  3. Ihanasti kirjoitettu! Johan tässä tulee kyynel silmäkulmaan pelkästään lukiessa. Olet upea läsnäoleva isä! 🙂

  4. Liikuttava teksti! Ja niin hienoa lukea välillä miehen mietteitä isyydestä – tuntuu, että blogit ja media ovat täynnä äitiyttä ja sen ilmiöitä. Sulla on hienot arvot ja muutenki asenne kohdallaan. Keep up the good work!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta