Back in the days…

Monesti on toivottu katsausta Metallisydämen nuoruuteen, joten kun sattui tulemaan vastaan pari kuvaa tuolta nuoruusvuosilta, niin muistellaan nyt hiukan…

Nykynuorisolle moni asia on paljon helpompaa kuin omassa nuoruudessani. Elin omaa nuoruuttani 90-luvun Ulvilassa, se oli kovaa aikaa ja elämä oli rankkaa. Kouluun hiihdettiin kesät talvet susia pakoon ja sekä meno- että paluumatka oli aina pelkkää ylämäkeä… Ruuaksi syötiin käpyjä kilpaa oravien kanssa ja jouluna iloittiin jos saatiin joululahjaksi edes se risukimppu, kaikki ei saaneet sitäkään. Rankkaa oli, mutta onnellista.

20151224_161331

Vaikken mikään rasavilli ollutkaan, tuli tiiviin kaveriporukan kanssa touhuttua mitä milloinkin, eikä aina ihan vain järkeviä juttuja…  Aina ei varmasti ollut vanhemmillani helppoa Kurt Cobainin mallin mukaan villapaitaan ja riekaleiksi revittyihin farkkuihin pukeutuneen poikansa toilailuja seuratessa… Jotenkin niistäkin ajoista vaan selvittiin, suhteellisen täysijärkisinä koko porukka, vanhemmat mukaan lukien.

Olen aina ollut siitä onnellisessa asemassa, että vaikka en paljon koulunkäyntiin koskaan hirveästi panostanutkaan, oli todistuksessa silti jostain syystä enemmän kiitettäviä numeroita kuin niitä muita. Yläasteen jälkeen suuntasin lukioon ja heittäydyin mukaan harrastajateatteriin, luulin olevani jotenkin luova ja taiteellinen. Teatteri ja muut hippitouhut ei kuitenkaan osoittautuneet minun jutukseni, ilmeisesti olisi pitänyt osata näytellä tai jotain? Onneksi pitkätukkahampuusi löysi samoihin aikoihin myös sen oman juttunsa ajauduttuaan kaverinsa kanssa kuntosalille…

20150914_194724-1

Rauta alkoi liikkua ja tukka lyhentyä. Jonkin ajan kuluttua kutsui armeija, sen jälkeen opiskelut ja lopulta työelämä. Koko ajan tuo kuntosalitouhu on kulkenut mukana ja muuttunut oleelliseksi osaksi elämää. Melkein yhtä yllättäen kuin tajusin jossain vaiheessa olevani kalju, tajusin myös olevani (vastuullinen?) aikuinen.

Revityt farkut ja kauhtuneet villapaidat, mopon bensankäry ja pitkät hiukset ovat jääneet muistoihin ja vaihtuneet siistiin pukeutumiseen, joskus jopa kauluspaitaan, vauvankakan tuoksuun ja kiiltävään kaljuun ja hyvä niin. Mukava niitä aikoja on muistella, mutta onneksi nyt on muiden vuoro pöristellä mopoautoillaan lökäpöksyissään ja lipat silmillä ja minun vuoroni pyöritellä päätäni ja tuhahdella nykynuorten hassutuksille.

Muistakaa ihan kaikki, ikään katsomatta, nauttia elämästänne tässä ja nyt. Jokainen elämänvaihe on sen hetken parasta aikaa!

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Back in the days…”

  1. ”sekä meno-että paluumatka oli aina pelkkää ylämäkeä” hahaha aiettä ku repesin:D Kyllä minäki tuon omasta lapsuudesta muistan, se oli rankkaa aikaa!! mitään ei saatu ilmasiks, työ ette tiiäkään!!

    • Ja vastatuuli vielä kaikenlisäksi, minne sitten ikinä menikin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta