Vähäx äksdee!

– Sit mä myi ne sille 20 000 gemillä ja sai iha oopee kamat ja sit mä oli iha et lol-lol-lol!
– Vähäx äksdee!

Suora lainaus 10-vuotiaiden skype-keskustelusta tietokonepelistä. Äkkiseltään saattaisi kuulostaa lähinnä norjan kieleltä, mutta kyllä se ihan suomea on, uskokaa pois. Niin ja se skype-on internetin kautta toimiva keskustelupalvelu, jonka avulla voi puhua kaverin kanssa vaikka toiselle puolelle maapalloa, ilmaiseksi.

1507811_10204232184557686_2520107184665374410_n

Omassa lapsuudessani ei ollut Skypeä, eikä mitään ostettu gemeillä. Oli lankapuhelimet ja irtokarkkeja ostettiin kioskilta markoilla. Silloin koulun jälkeen laitettiin ensimmäiseksi Commodore 64:n peli latautumaan ja sitten vasta tehtiin läksyt ja syötiin toivoen, että peli olisi ruuan jälkeen latautunut eikä telkkaruudulla näkyisi teksti SYNTAX ERROR. Ja jos kaverin kanssa halusi puhua, tehtiin se lankapuhelimella keskellä taloa, kaikkien kuullen, että lol-lol-lol vaan!

53d7ad732fafc

Joo tiedän, tekniikka kehittyy ja omat vanhemmat leikki käpylehmillä eikä osanneet unelmoidakaan sellaisista pelikoneista kuin tuo Commodore 64. Samalla ovat kehittyneet myös lasten leikit. Edelleen saattaa hyvällä tuurilla nähdä lapsia leikkimässä vuorenvalloitusta tai joskus jopa pelaamassa Kirkonrottaa, mutta sisälle tullessa kaivetaan alta viiden minuutin kännykkä esiin ja kurkataan kuinka paljon kavereilta on tullut whatsapp-viestejä tai onko Cläsärissä sota alkanut.

Samalla lasten tietotekniikan ja elektroniikan käyttötaidot kasvavat huimaa vauhtia. Vaikka pidän itseäni aikalailla hyvin noista ATK-jutuista perillä olevana, ei kaukana ole sekään aika kun joudun kysymään niissä neuvoa tuolta 10-vuotiaalta eikä toisin päin.

Eipä silti ihme, tämän päivän lapset ovat kasvaneet sisään teknologiaan kuten me Super Marioon ja omat vanhempamme käpylehmiin. Meidän puolitoistavuotias pikkuneiti avaa jo nyt käden käänteessä kännykän näytönlukituksen ja näppäilee menemään välillä nostaen puhelimen korvalleen ja puhua papattaen menemään. Itse en tuossa iässä olisi osannut ottaa puhelimen luuria edes oikein päin käteen, lähinnä istuin hiekkalaatikossa tunkemassa hiekkaa suuhuni.

hiekka

Aina silloin tällöin tulee mietiskeltyä mihin tässä vielä kehitytään, minne teknologia meitä vie? Jos omat vanhempani eivät lapsina olisi voineet haaveillakaan Commodore 64:n kaltaisesta supertietokoneesta ja itselle lapsena oli täysin utopiaa mukana kannettava puhelin jolla voi katsella telkkariohjelmia ja pelata pelejä, niin mikä tulee olemaan ihan normaalia arkea oman tyttäreni lapsille? Korvan sisälle asennettava ajatuksen voimalla toimiva puhelin? Verkkokalvolle asennettava televisio?

Ei voi tietää, muuta kuin sen, että silloin nykyiset superkännykät peleineen ovat kivikautista romua ja SYNTAX ERROR:ista ei ole kukaan koskaan kuullutkaan. Toisaalta, ei klassikot mihinkään katoa, onhan se kirkonrottakin edelleen ihan mahtava peli ja Super Mariokin aika äksdee…

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta