Päivä jona ei olisi kannattanut nousta sängystä

Tiedättekö ne päivät, jolloin mikään ei mene putkeen, kaikki vastustaa ja iltaan mennessä on ehtinyt toivoa sata kertaa ettei olisi aamulla noussut ollenkaan sängystä. No, eilen oli sellainen päivä.

20160215_232148

Ihan vaan erikoisuudentavoittelun vuoksi kirjoitan eilisestä päivästäni tarinamuodossa, mutta muistakaa, tämä tarina on tosi.

530

Eräänä varhaisena aamuna tarinamme päähenkilö, mies joka kutsuu itseään Metallisydämeksi, heräsi jostain syystä jo 5:30. Vittumaista sinänsä, kun töihin piti mennä vasta seitsemäksi ja kellokin oli soimassa vasta 6:15, vielä olisi saanut siis nukkua jonkin verran. Niinpä Metallisydän painoikin vielä päänsä tyynyyn ja sulki silmänsä. Normaalitilanteessa tällainen olisi tuntunut luksukselta, saada nyt nukkua vielä hiukan ennen herätystä. No niinpä, päähenkilömme hätkähti hereille viiden minuutin välein, joka kerta paniikinomaisesti hamuten kelloa ja luullen nukkuneensa pommiin. Tuossa tilanteessa olisi pitänyt heittää kello seinään ja jäädä sänkyyn, mutta ei, tunnollisena ja ahkerana miehenä Metallisydän nousi ylös ennen kuutta ja alkoi valmistautua töihin lähtöön, mikä osoittautui myöhemmin päivällä virheeksi, useampaan otteeseen…

815

Päähenkilöllämme on tapana ottaa aamupalatarvikkeet töihin mukaan ja syödä aamupala töissä, aamupuuhien rauhoituttua kahdeksan jälkeen. Niin tälläkin kerralla, kaurahiutaleet lautaselle, vettä päälle ja puuro mikroon. Raejuustopaketti auki ja… lattialle. Kyllä, sinne se levisi koko saatanan 400 gramman rasiallinen raejuustoa. Väsyneestä ja nälkäisestä Metallisydämestä se tuntui maailmanlopulta, mutta vähänpä hän tiesi mitä kohtalokas maanantai vielä oli suunnitellut hänen päänsä menoksi…

1220

Metallisydämen työhön kuuluu aina silloin tällöin asioiden hoitamista kaupungilla, virastoissa asioimista ja sen sellaista. Niille asioille tarinamme päähenkilö oli ajelemassa kaikessa rauhassa Vilma Alinan ja Teflon Brothersin uutta Juha88 biisiä hyräillen, kun äkkiarvaamatta bussipysäkillä seisseen pakettiauton takalasissa välähti kirkas valo, ikään kuin salamavalo… Ja sehän se tietysti oli. Päähenkilömme oli ajanut ylinopeutta ja poliisin kamera-auto oli napannut hänestä kuvan. Päässä soiva biisi vaihtui välittömästi Sannin uuteen hittibiisiin ”Että mitähän vittua, alkaa huumori loppua…”

1510

Lopputyöpäivästä päähenkilömme selvisi kohtalaisesti. Ei enempää tippuvia ruoka-aineita eikä paparazzeja kuvaamassa. Kotimatkalla ei edes musiikki soinut ja illan suunnitelmat alkoivat muotoutua mielessä. Salille treenaamaan ja illemmalla yhteisiä lego-leikkejä Metalliprinsessan kanssa… Ja sitten se kuului, ihmeellinen ulvova ääni auton konehuoneesta ja mittaristoon syttyi moottorin varoitusvalo. Jes! Tätä päähenkilömme juuri kaipasi!

1530

Kotona salitreenisuunnitelmat saivat siirtyä kun Metallisydän kaivoi kännykän esiin ja soitti korjaamolle. Eihän siitä nyt kukaan osaa vikaa suoralta kädeltäpuhelimessa sanoa kun Metallisydän ei osannut kuvailla tilannetta sen kummemmin. Varattiin siis huoltoaika keskiviikkoaamulle… Onneksi tarinamme päähenkilöllä on rahaa kuin roskaa, varsinkin kun hän oli jo aiemmin päivällä hankkinut pikavoiton salamavalon väläyksellä…

1630

Vihdoin salilla. Selkä pumppiin ja hymy huulille! Paitsi että melkein kolmen viikon treenitauon jälkeen treeni ei luonnollisesti kulkenut, pumppi jäi saamatta ja hymyn sai tunkea perseeseensä. Treenin lomassa Metallisydän soitteli ja järkkäili vanhemmiltaan auton lainaksi jotta pääsee kulkemaan töihin.

1800

Kotona odotti House Of Brandonista tilattu paketti ja siellä uusi upea Superdry-huppari. (House of Brandonissa on tämän viikon ajan synttäriale ja kaikki tuotteet -20% koodilla HBR2) Innoissaan Metallisydän avasi paketin ja kaivoi hupparin esiin. Jo päälle pukiessaan alkoi olo tuntua ahdistavalta ja lopputulos olikin kuin makkarankuori. Hupparina tilatessaan Metallisydän oli ilmeisesti kuvitellut itsensä hoikaksi ja atleettiseksi, totuuden ollessa isomahainen röllykkä. Ei siis muuta kuin selvittämään saako hupparin vaihdettua isompaan kokoon. Sinänsä pieni juttu, mutta tässä vaiheessa päivää päähenkilöämme kyllä vitutti siinä määrin, että hänen teki mieli repiä tukka päästään…

1810

Jostain syystä tukan repimisestä jouduttiin luopumaan… Mikä vielä voisi mennä pieleen? No, kyllä sekin kohta selviää, nyt on nimittäin vuorossa se viimeinen tippa, tai tässä tapauksessa nappi. Metallisydän yritti rauhoittaa itsensä ja meni tukan repimisen sijaan käymään vessassa (Oletteko huomanneet? Jostain kumman syystä vessassa käyminen rauhoittaa…) Tarinamme päähenkilön avatessa kaikessa rauhassa housujaan, kuului NAPS ja nappi irtosi, putosi osuen kilahtaen pöntön reunaan ja… plumpsahtaen pönttöön. EI SAATANA.

Nyt sai riittää. Nappi jäi pönttöön, housut kasaan vessan ulkopuolelle ja ukko marssi sänkyyn. Sinne olisi jo aamulla pitänyt jäädä… Saatanan maanantai, saatanan raejuusto, saatanan nopeusvalvontakamera, saatanan autohuolto, saatanan huppari ja SAATANAN NAPPI.

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Päivä jona ei olisi kannattanut nousta sängystä”

  1. Auts! Mikähän siinä on että kun vituttaa jo valmiiksi ja kaikki on päin mäntyä, niin yleensä just sillon ne auton vikavalotkin syttyy. Ja se se vasta mukavaa onkin.. Voi ruveta vaan laskemaan ykssataa kakssataa kolmesataa…

  2. Voi ei 😀 No mutta joskus pitää raivostuttaa, jotta rauha ja ilo tuntuu sitäkin paremmalta. Kaikki on hyvin kun taivas näkkyy – ja sehän näkkyy niin kauan kun ei kasvetaan horsmaa. Ilo pintaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta