Pitääkö ihmisen joutua pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta?

”Kun kuljen ulkona, välttelen nykyään hyvin pitkälle katsomasta vastaantulevia ihmisiä. Ei tulisi mieleenkään siirtää katsetta näitä miesporukoita päin, vaan tuijotan maata ja yritän kävellä mahdollisimman nopeasti ohi. En käänny vaikka huutelevat perään, vaan leikin etten kuule ja kävelen nopeammin. Kokoajan kuitenkin sivusilmällä tarkkailen, että missä liikkuvat.

Vielä vuosi sitten kuljin aina bussilla myös töistä kotiin yöllä. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että tilaan taksin. Ei siksi, että yhtäkkiä olisin rikastunut, vaan koska ei enää tunnu turvalliselta odottaa bussia yksin yöllä ja kävellä pysäkiltä kotiin.”

Näin kirjoittaa 21-vuotias bloggaajakollegani Punttimimmi omassa blogissaan.

Vastaavanlaisia kokemuksia saa lukea netistä päivittäin. Tottakai tällaiset kokemukset huolestuttavat, mutta ne on kuitenkin kohtalaisen helppo ohittaa olankohautuksilla, ne kun ovat tuntemattomien ihmisten kaukaisia kokemuksia. – vai ovatko?

20151209_211415

Tilanne on muuttunut rajusti ympäri Suomea todella lyhyessä ajassa. Joka päivä saa lukea uutisointia uusista raiskaus- ja ahdistelutapauksista. Se ei ole kärjistystä tai rasismia, vaan todellisuutta, meidän jokaisen todellisuutta, ei enää vain niiden kaukaisten, tuntemattomien ihmisten todellisuutta. Enää Punttimimmin kuvailemia kokemuksia ei joudu lukemaan ainoastaan netistä, vaan vastaavia kokemuksia kuulee kahvipöydässä ja kassajonossa, salin pukuhuoneessa ja jalkapallokentän laidalla. Tutuilta ihmisiltä, naapureilta, ystäviltä, läheisiltä. Pelosta, välttelystä ja ahdistuksesta on tullut osa Suomalaisten arkea.

Ei voi olla oikein, että rehtori joutuu ohjeistamaan koulunsa tyttöjä välttämään yksin liikkumista, pukeutumaan peittävästi ja olemaan katsomatta vastaantulijoita silmiin, tai että perheenäiti ei uskalla enää illalla lähteä ulkoiluttamaan perheen koiraa joutuessaan pelkäämään ahdistelluksi, jopa raiskatuksi tulemista. Enää ei ole kyse vain MV-lehden sensaatio-uutisista, vaan meidän kaikkien todellisuudesta.

20151208_103406

Kun minä olin lapsi, opetettiin että ihmisiä tulee katsoa silmiin, olla avoin ja hymyillä. Se kuului hyviin käytöstapoihin. Nytkö minun pitää opettaa lapselleni, että kohti ei saa katsoa, hymyillä ei saa, katse pitää kääntää pois ja kiiruhtaa ohi?

Haluan olla suvaitsevainen, haluan auttaa hädässä olevia ja kohdella kaikkia tasavertaisesti. En kuitenkaan halua pelkoa osaksi arkeani, osaksi lapseni arkea. En halua että lapseni joutuu Punttimimmin lailla pelkäämään kulkiessaan julkisilla paikoilla. Haluan kasvattaa lapseni iloiseksi ja avoimeksi, haluan että lapseni voi kulkea pää pystyssä, katsoa vieraita ihmisiä silmiin ja hymyillä, pelkäämättä oman turvallisuutensa vuoksi.

Metallisydän

7 vastausta artikkeliin “Pitääkö ihmisen joutua pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta?”

  1. Valmistaudu paskamyrskyyn, senkin rasisti! No ei vaan. Hyvä kirjoitus. On surullista, että ollaan tässä tilanteessa, mutta on myös surullista että kaikki tuo pelko leimataan rasismiksi. Kyllä, saa suvaita ja saa haluta auttaa, mutta ei voi sulkea silmiä todellisuudelta. Se, että olen töissä eräässä tavaratalossa ja päivittäin nuoret naiset tulevat kyselemään raiskaushälyttimiä häpeissään, on kauheeta! Se, että ensinnäkään semmoinen pitää ostaa ja se, että sitä häpeillään ja yritetään selitellä. Minuakin pelottaa. Vaikka olen aikuinen. Ei se voi näin mennä.

  2. Juuri näin. Mä ite en oo ikinä ollut sellanen joka vaihtais kadun toiselle puolelle kun pimeellä tulee joku vähänkään epäilyttävän näköinen vastaan, mutta nykyään kun esimerkiksi illalla ulkoilutan kolmea pikkukoiraani läheisessä melko hiljaisessa puistossa, pidän silmäni auki enemmän kuin ennen, huomaan vilkuilevani taakseni ja käännyn takaisin, jos näen että vastaan on tulossa esim. miesporukka tai epäilyttävän näköinen henkilö. Ei nuo mun fifitkään mua osais puolustaa, ehkä kolmen isomman koiran kanssa kulkisin luottavaisemmin mielin. 😀 Ilman koiriakin tietty tulee kuljettua, silloin tulee valittua aina sellanen reitti, josta tiedän että joku kuulee tai näkee jos jotain tapahtuu. Surullista, mihin päin tää maailma on menossa.

  3. Moi, itse en ole ainakaan omien tai kavereiden kokemuksista huomannut, että ahdistelu olisi lisääntynyt. Asun Stadissa ja itseasiassa vastaanottokeskuksen vieressä. Totta kuitenkin on, että täällä törmää jopa useita kertoja viikossa kuvailemaasi ahdisteluun, mutta itselleni -ja monille muille- se on ollut arkipäivää jo pienestä pitäen. Varmaan pienillä paikkakunnilla tää ilmiö on uusi. On hyvä, että tästä puhutaan, mutta en toivoisi, että lietsotaan paniikkia nostamalla pari tapausta tikunnokkaan.

    Loppukaneettisi oli kuitenkin todella hyvä a samaa olen pohtinut väistellessäni miesporukoiden katseita. Toivoisin, että ohikulkijat alkaisivat puuttua seksuaaliseen häirintään jos sellaista todistavat, se auttaisi varmasti paljon.

  4. Sitä voi sitten pohtia millaista näiden pakolaisten kotimaassa elävien naisten elämä on. Heillä kun ei ole varaa tilata sitä taksia, jos alkaa pelottaa. Peloton elämä kuuluu kaikille, ei se ole vain meidän suomalaisten naisten etuoikeus asiat pitää saada järjestykseen kaikkialla eikä vain meillä, ennen sitä tämä ongelma ei ratkea, vaan jatkuu entistä ankeampana, sillä kulttuurien kohtaaminen tulee tulevaisuudessa vain jatkumaan entistä vilkkaampana. Jos joku pahoittaa mielensä ja ajattelee etten ymmärrä tätä pelkoa, niin voin kertoa että olen pienen ikäni asunut Suomessa alueella, jossa on tällä hetkellä aivan kotini lähellä pakolaiskeskus. Mutta jo kauan ennen sitä moottoripyörä jengiläisiä ja milloin minkäkin uudelleen pinnalle pyrkivän skini kulttuurin edustajia, joilta ympärillä olevat ihmiset sulkevat silmänsä. En ole vielä yhdenkään pakolaisen samalla tavalla nähnyt kirkkaassa päivän valossa toteuttavan väkivaltaa ilman pienintäkään värähdystä ympärillä olevissa ihmisissä, jotka kulkevat ohi puuttumatta tai tarttumatta koska pelkäävät itsekin. Jostain syystä näistä asioista ei mediassakaan puhuta kun ne ovat vain ”maaseudun” ongelmia.

  5. Ihan normaalia ollut tosiaan pääkaupunki seudulla pitkään, kakrusta asti saanut tsekkailla vähän missä menee. Nyt vaan homma tosiaan levinnyt Landelle, eipä tolle asialle oikein mitään voi, tässä maassa on paljon parannettavaa monessa asiassa. Sen kanssa vaan pitää oppia elämään niinkuin muidenkin ikävien asioiden kanssa elämässä vaikka pahalta tuntuu. Oli se raiskaaja sitten suomalainen tai ulkomaalainen yhtä suuri rikos se on, poliisin työ on näitä ratkoa/hoitaa. Nämä netti pohdinnat johda yleensä muuhun kuin että ihmiset ottavat omiin käsiinsä asiat ja tekevät jotain typerää. Ei se väkivalta ratkaise mitään tai yleistäminen. Vihaisena tekemät asiat ei yleensä osu kuin omaan nilkkaan.

  6. Tähän on kyllä pakko kommentoida tota ”Pelosta, välttelystä ja ahdistuksesta on tullut osa Suomalaisten arkea” lausetta. Tämä ei ole mikään pakolaisten aiheuttama ilmiö. Kyllä on ihan ne valkoihoset kantasuomalaiset osannut tämän seksuaalisen ahdistelun jalon taidon jo vuosikaudet.
    Voin sanoo ihan omista henkilökohtasista kokemuksista että yhtä tapausta lukuun ottamatta, KAIKKI ahdistelu on tullut suomalaisilta miehiltä. Monesti keski-ikäsiltä kaljamahasilta perussuomalaisilta. Kertaakaan en oo ite nähny pakolaistaustasta nuorta miestä kännipäissään keskustassa häiriköimässä.
    Ja väite, ettei raiskaus tapauksien uutisointi ole median tapa lietsoa ja provosoida… et voi olla tosissasi. Vähän aikaa sitten oli Helsingin Sanomissa puolen sivun juttu siitä, miten ulkomaalaistaustaista miestä epäillään raiskauksesta, kun taas artikkeli suomalaisen tekemästä raiskauksesta oli vain parin lauseen mittainen. Tässä pitää muistaa myös se, että ei eden puolia raiskaustapauksista julkaista mediassa.
    Sokea pelko ja viha ovat erittäin vahingollisia asioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta