Treenaaminen ei saa olla kivaa

Treenaaminen ei saa olla kivaa, se on vakavaa touhua. Salille ei mennä naureskelemaan, vaan treenaamaan ja kehittymään. Treenaamisen pitää olla tehokasta ja vakavaa touhua, jolla on tavoite. Treenatessa tehdään töitä tuon tavoitteen saavuttamiseksi hampaat irvessä, satoi tai paistoi, kiinnosti tai ei. Treenaamisesta ei saa nauttia… SEIS! Mitäs paskaa tuo nyt oli olevinaan?

20150312_084930

Mun mielestä treenaaminen on kivaa ja välillä mä jopa naureskelen salilla. Silti treenaan kovaa ja tavoitteellisesti, jopa saavutan asettamiani tavoitteita, vaikkakin hitaasti. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on se, että mä nautin treenaamisesta. Olen ehkä siitä outo tyyppi, että olen aina nauttinut salitreenistä. Tuskin koskaan salille lähteminen on ollut vastenmielistä ja jos se joskus sitä on, jätän menemättä.

Mikä siinä touhussa sitten on niin kivaa?

No ensinnäkin tärkeimpänä, mä nautin siitä tunteesta minkä kova treeni saa aikaan. Sellainen tietty uupunut energisyys treenin jälkeen, kaikkensa antanut fiilis loppuun asti tehdyn sarjan jälkeen. Mahdoton selittää, mutta ne jotka treenaavat kovaa, varmasti tietävät millaista tunnetta tarkoitan.

20150515_165802

Sitten on tietysti se pumpin tunne, kun treenattavat lihakset on täynnä verta ja turvoksissa. Esimerkiksi kunnon käsitreenin jälkeen tällainenkin narukäsi saa hetken tuntea kätensä isoiksi hauisten ja ojentajien ollessa pumpissa. Valitettavasti se on vain hetkellistä ja pumppi katoaa käsistä pian treenin jälkeen.. Ja se ihanan tuskallinen polttava tunne esimerkiksi reisissä tuskallisen pitkien Hack-sarjojen jälkeen.  Se on tunne, jota on hankala kuvailla niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse, tunne jota useimmat vihaisivat, mutta me hullut masokistit rakastamme.

2015-06-28 10.15.49

Treenatessa pääsee myös ajoittain kokemaan miltä tuntuu ylittää omat rajansa. Näillä treenivuosilla ennätyksiä tehdään aniharvoin, mutta omia rajoja pystyy silti ylittämään. Aina ei tarvi tehdä sitä uutta penkkienkkaa, joskus riittää yhden lisätoiston saaminen sarjaan tai esimerkiksi treenikaverin kannustuksesta yhden tai kahden toiston pusertaminen lisää siinä vaiheessa kun oma usko ei enää riitä.

Niin, on tässä salitreenin parissa tullut yli puolet elämästään vietettyä, eipä sitä kai olisi viitsinyt niin kauan tuhertaa jos hommasta ei tykkäisi 🙂

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Treenaaminen ei saa olla kivaa”

  1. Mulla on TOP syyt treenata että tykkään siitä, se on mun harrastus, tekee hyvää mun fyysiselle ja psyykkiselle voinnille ja kaupan päälle viel kiva kroppa. Ja se tunne kun seuraavana päivänä lihakset kipeenä, ah. Ja ite koen ainakin siitä mielihyvää että pystyn sellaisiin vatsalihas liikkeisiin naisena kuin jotkut treenatut miehet, siitä tulee paljon mieli hyvää 😀 Ehkä joku päivä nostan penkkiäkin enemmän, haha.

  2. Mutta sitä on muuten tosi vaikea kuvata toiselle, sellaiselle joka ei saa liikunnasta mitään kiksejä, että miksi se itselle sitten taas on niin tärkeä ja voimaannuttava harraste. Toinen valittaa että salitreeni on niin hirveetä, kun se saa väsyneeksi ja sitten koko kroppakin tulee vaan valtavan kipeeksi ja tulee hiki ja hankala olo muutenkin. Siinä sitä selittää että kun ruoka maistuu paremmin treenin jälkeen kun on OIKEASTI nälkä, ja suihku tuntuu ihanalta kun on rehkinyt ja on hiki, ja unikin maistuu paremmalta kun on just silleen sopivasti itsensä väsyttänyt. Ja toinen sanoo et ku rehkiminen vie ruokahalut, että treenin jälkeen vaan oksettaa ja suihkustakaan ei saa mitään irti kun vaan paleltaa ja unikin on katkottaista kun sitten on joka paikka niin kipee. No, ehkä tällainen ihminen on tottumaton tai sitten salitreenailu ei yksinkertaisesti vaan ole hänelle sopiva laji. Mutta onhan se kieltämättä hassua masokismia että itse on ihan fiiliksissä kun joka paikkaan treenin jälkeen koskee 😀 (ja seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä.. Ja sitä vaan on onnessaan kun treeni on selkeesti mennyt perille..)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta