Pariisi, Isis, terrorismi, suru, pelko… viha?

Viikonloppuna Euroopassa tapahtui kauheuksia, Pariisia kohtasi suuri tragedia terroristien iskiessä ja surmatessa yli 130 viatonta ihmistä. Koko Eurooppa pysähtyi, katsoi televisiosta tai luki internetistä uutisia terrori-iskuista ja kävi läpi tunteita, surua, pelkoa, jopa vihaa. Tuollainen ihmisen julmuus toista ihmistä kohtaan on jotain käsittämätöntä, sellaista mitä me tavalliset ihmiset emme pysty ymmärtämään. Mikä on niin suuri asia, että sen vuoksi on valmis tappamaan kymmeniä, jopa satoja viattomia ihmisiä?

pray

Maailmalla tapahtuu vastaavaa pahuutta muuallakin kokoajan. Palestiinassa pommeja räjäytellään jatkuvasti ja Burmassa viattomia tapetaan päivittäin, vain pari esimerkkiä mainitakseni. Ne eivät kuitenkaan saa aikaan vastaavia tunteita kuin Pariisin tragedia. Miksi Pariisissa tapahtunut verilöyly on erilainen, miksi se saa meissä Suomalaisissakin tunteet vellomaan?

Siitä yksinkertaisesta syystä, että Pariisi on lähellä, Pariisi on koettu turvalliseksi, Pariisissa ei voi sattua tällaista, sillä jos se on mahdollista Pariisissa, se on mahdollista myös täällä, omassa kotimaassamme.

kanisteri006

Ensimmäinen reaktio itselläni Pariisin terrori-iskuihin oli suru, ajattelin kaikkia niitä ihmisiä, jotka paniikinomaisesti ovat yrittäneet etsiä turvaa konserttisalissa tai kahviloissa konetuliaseiden tappaessa ihmisiä ympäriltä, ajattelin kaikkia niitä omaisia, jotka ovat etsineet rakkaitaan ensin eloonjääneiden keskeltä, sitten kuolleiden joukosta, enkä voinut sille mitään, että silmäni kostuivat. Seuraava tunteeni oli pelko. Voiko samanlainen terrori-isku sattua Suomessa? Voivatko minulle rakkaat ihmiset olla vaarassa? Tämä tunne aiheutti vihan, vihan niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kyllin julmia tekemään jotain tuollaista, vihan kaikkia niitä päättäjiä kohtaan, jotka ovat mahdollistaneet sen, että joudun kokemaan pelkoa, omassa turvallisessa kotimaassani.

Tämän jälkeen palasi suru. Miksi minäkin ajattelen noin? Miksi silmitön väkivalta aiheuttaa minussakin vihan tunteita? Onko kostaminen ihmiselle niin luontaista, että minäkin toivon Putinin ja Obaman suuttuvan ja pyyhkäisevän sileäksi koko Isiksen, huolimatta siitä, että siinä sivussa kuolee takuuvarmasti enemmän viattomia kuin viikonlopun aikana Pariisissa? Onko minun yhtään turvallisempi olla jos luen huomenna lehdestä Venäjän ja Yhdysvaltojen tehneen laajamittaisen vastaiskun lähi-itään, vai syveneekö suru entisestään?

Metallisydän

3 vastausta artikkeliin “Pariisi, Isis, terrorismi, suru, pelko… viha?”

  1. nykyihminen koettaa olla tuntematta mitään perustunteita ja rakentamaan maailmansa sellaiseksi että niitä ei tarvitsisi tuntea. Taistele, pakene tai alistu. Muita vaihtoehtoja ei ole.

  2. Ihan mahtavaa pohdintaa sulta. Tuli mieleen netissä pyörinyt toteamus: Viha lisää vain vihaa, rakkaus lisää rakkauta (tai jotain sinne päin). Missä sitten menee se raja? Onko se moraalisesti oikein tappaa satoja ihmisiä, joiden pyrkimys on tappaa satoja muita?

    Tää alkaa olla vähän sellanen tilanne, ettei edes tiedä miten pitäisi toimia ja ajatella, eikä tiedä kenen puolella olla. Ehkä olen vain rauhan ja rakkauden puolella, hippimerkkihän se Pariisin iskujakin on laitettu edustamaan.

  3. Nämä asiat ovat niin kovin moninaisia, ettei absoluuttista totuutta (tai edes mustavalkoista sellaista) oikeastaan ole. Toisaalta se mitä ISIS puuhaa Lähi-Idässä on anteeksiantamatonta. Ihmisen pahuus on sanoinkuvaamatonta aina välillä. Uskon kuitenkin, että mitä nopeammin ISIS saadaan hävitetty, sitä parempi se on suuremmalle joukolle ihmisiä. Onneksi nykyään sotateknologia on sen verran kehittynyttä, että suuremmilta määriltä siviiliuhreja pitäisi pystyä välttymään. Onko silti oikein uhrata yhtäkään ihmistä? Kaikista tärkeimpänä näkisin kuitenkin islamistien rahoituksen kitkemisen sekä ääriajatteluun johtavan pohjan tai ärsykkeiden tuhoamisen. En oikein täysillä usko, että rakkaus tuo lisää vain rakkautta ja puhdistaa pahuuden. Siitä on paljon todisteita, että ei me ihmiset olla kaikki samanlaisia. Jotkut ovat itsekkäämpiä, lojaalimpia, myötätuntoisempia, brutaalimpia jne. Toisen hyvyys ei välttämättä saa aikaan toisessa ihmisessä hyvyyttä. Normaalin ihmisen on vaikea ymmärtää esim. sosiopaatin tai narsistin ajattelutapaa. Ihmisillä on myös hassu tapa yleistaa, että jos itse on jonkinlainen tai ajattelee tietyllä ajatusmallilla, niin kyllä muidenkin pitää sisimmissään olla tai tehdä näin. Valitettavasti tämä ei toimi kaikkien kohdalla. Pointti on, että usein ihmiset haluaa nähdä hyvyyttä siellä missä sitä ei ole. Toiset käyttävät sitä hyväkseen. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että Syyriaan yms. lähteneillä henkilöille ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta palata takaisin Eurooppaan. Olen katsonut paljon erilaisia dokkareita ISIKsen aiheuttamista tuhoista, murhaamisesta ja ihmisoikeusloukkauksista. En voi käsittää miten tämä voi edes hetkellisesti olla kenenkään mielestä ok. Sellainen ihminen menettää suuren osan, ellei jopa kokonaan ihmisyyttään kun lähtee tuollaiseen touhuun mukaan edes hetkeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta