Mitä jos fitness onkin tullut jäädäkseen?

Fitnessin nousu muutama vuosi sitten leimattiin heti alkuun buumiksi ja nyt tuon buumin loppumista ollaan odoteltu jo jonkin aikaa. Useammalta suunnalta on jo saanut lukea miten fitness-buumi alkaa kohta hiipua ja miten fitness ei enää kiinnosta. Mutta entä jos fitness ei olekaan buumi? Mitä jos fitness onkin tullut jäädäkseen?

black-and-white-fitness_pic_121413

FItness on ollut kilpaurheiluna olemassa jo vuosikaudet, kuitenkin varsinainen läpilyönti tapahtui vasta muutama vuosi sitten, samaan aikaan kun bikinifitness sai lajina Suomessa alkunsa ja Anna Virmajoki löi itsensä läpi niin kotimaisilla, kuin kansainvälisilläkin kilpalavoilla. Tuon vuoden jälkeen bodypumpit ja muut jumpat kärsivät kävijäromahduksen kun joka toinen urheilullinen mimmi alkoikin yhtäkkiä harrastaa fitnessiä.

DSC01999 kopio

Yhtäkkiä fitnessiä tuli joka tuutista. Bikinifitness-kilpalavat pursuivat kilpailijoita, salijäsenyyksiä myytiin ennätystahtiin ja markkinat täyttyivät erilaisista treenitrikoista. Fitneksestä tuli muotia. Samalla vanhat salijermut ja tosibodarit väheksyivät bikinifitnesstä ja kaikkia fitnessiin hurahtaneita. Heidän yksinoikeuslajistaan oli yhdessä silmänräpäyksessä tullut muotilaji. Enää ei ollut katu-uskottavaa kertoa treenaavansa kohti kisoja, sillä samaa toitottivat iltalehdissä tosi-tv-julkkikset ja salkkaritähdet. Bikinifitnessiä ei edes pidetty urheiluna, koettiin että siinä oli mahdollista pärjätä ilman uskottavaa 20 vuoden treenitaustaa, kilpalavalle nousemiseen riitti parin vuoden kokemus bodypumpista ja lyhyt kisadieetti.

body_pump

Nyt savu on laskeutunut, bikinifitness on hyväksytty osaksi keholajeja ja todettu ettei niitä Virmajokia kasvakaan ihan joka oksalla, myös bikinifitneksessä menestyäkseen pitää treenata kovaa ja tinkimättömästi. Salitreeni ei ole enää marginaalilaji, vaan suosittu urheilumuoto. Treenitrikoita ja urheiluravinteita myydään edelleen tuhottomasti, eikä niiden käyttäminen ole enää erikoisuudentavoittelua. Fitness on muuttunut uskottavaksi ja yleisesti hyväksytyksi, joskin suosituksi urheilulajiksi.

fitness_kuva

Uskon että fitness on tullut pysyväksi osaksi Suomalaista urheilumaailmaa ja uskon sen olevan hyvä asia. Kaikista kilpirauhaskohuista ja muista ylilyönneistä johtuvista ongelmistaan huolimatta fitness on pohjimmiltaan omaan hyvinvointiin ulkonäköön panostamista. Fitneksen perusteena on terveellinen ruokavalio ja urheilullinen elämäntapa. Toivon totisesti ettei se jää pelkäksi buumiksi.

Metallisydän

3 vastausta artikkeliin “Mitä jos fitness onkin tullut jäädäkseen?”

  1. Uskon että fitness jää pysyäkseen, koska aina pitää olla muotina joku sellainen mikä on vaikea tavoittaa. Kurvikas nainen on ollut muotia kun ruuasta oli pulaa, 90-luvulla piti olla tosi tikku kun mäkkäreitä oli muille jakaa. Nyt ollaan niin ”kiireisiä” että kuntoilulle ei oo aikaa, joten se on nyt muotia! Pistetään ne silarit viel lisäks, kaikilla ei oo vielä varaa niihin. Ja iso pyllykin viel kaupan päälle jos silareihin olikin varaa.

  2. Mutta missä vaiheessa sitten olet oikeesti fitnessharrastaja? Kuinka paljon tulee viikottain treenata ja pitääkö syödä vaan kanaa ja parsaa ja hervotonta määrä lisäravinteita ja pitääkö omistaa Betterbodies/sixdeuce/biabrazil-trikoita kaapit täynnään? Pitääkö treenata bikinifitnesskunto silmissä kiiluen tai olla IFBB lisenssin omistaja että voi oikeasti sanoa olevansa fitnessharrastaja? Ja mitäs sitten ollaan me semmoset kuten minä, jotka treenaa sen 3-5krt viikkoon salilla 3-jakoisella ohjelmalla ja syö melko fitfarmilaisittain pitkin viikkoa ( jes, rahkaa ja raejuustoa ja lihat ilman marinadeja, mutta kauhia kun viikonloppuisin menee myös irtokarkkeja ja joskus sorrutaan myös mäkkäriin) ja treenin päälle ottaa banaania ja jotain höpöhöpöpalkkariakin (niinku vaikka Lidlistä ostettuna) ja vitamiinejakin useammasta purkista, mutta treenitrikootkin on vaan H&M ja kirpparilta kaivettuja Nikeja. Ja bikinifitnesskisat ei siinnä silmissä mut semmonen biksukisaajan terveennäköinen off-kunto saattas siintääkin. Ja terveet, urheilulliset elämäntavat yleensä ja itsensä (lihaskunnon, voimatasojen ja kapeamman uuman) kehittäminen olis pop.
    Ni mikäs olis tämmösen harrastajan kategoria? 😀 Olenko wannabe-fitness vai semi-fitness vai joku salipirkko?

    • Mä olen sitä mieltä, että jokainen on just niin fitness kuin ite haluaa olla. Ei sitä tarvitse ulkoapäin määritellä.

      Olisikos tässä ihan ajatelman paikka: Fitness on kuin kauneus, sisäinen fitness on ulkoista tärkeämpää.

      😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta