Älykkään oivaltava, mutta silti hauska blogikirjoitus?

Ette muuten usko, kuinka vaikeaa on kehitellä kerta toisensa jälkeen älykkäitä ja oivaltavia blogikirjoituksia, jotka ovat vielä hauskojakin. Varsinkin kun itse ei ole kovin älykäs eikä oivaltava ja hauskakin vain omasta mielestään… Päädyinkin tällä kertaa hauskuuden ja oivaltavuuden sijaan ottamaan kantaa pinnalla olevaan vakavaan asiaan, syömishäiriöihin.

fat-man-skinny-man

Yleisimmät syömishäiriöt ovat tietysti kaikkien tuntemat anoreksia ja bulimia. Anoreksiassa ei syödä ja bulimiassa ensin ahmitaan ja sitten oksennetaan syödyt ruuat ulos. Hyvin selkeitä juttuja ja tietyllä tavalla helppoja todeta. Sairaalloinen ahmiminen on myös helppo tunnistaa syömishäiriöksi, mutta entä liian terveellinen syöminen?

Kaivoin Syömishäiriöliiton nettisivuilta pätkän, jossa on kuvailtu häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä: ”Oireesta muodostuu häiriö, kun se toistuu siinä määrin, että se alkaa joko omissa tai lähiympäristön silmissä selvästi haitata arkista toimintakykyä (ihmissuhteita, koulua, työntekoa, harrastuksia) tai fyysistä terveyttä. Häiriössä syöminen tai syömättömyys nousee elämän pääsisällöksi tavalla, joka alkaa sotkea normaalia arkea. Elämä kiertyy oireilun ympärille ja oireet alkavat sanella valintojen tekemistä”

Hetkinen, kuvailiko joku juuri fitness-kisaajan tai bodarin syömiskäyttäytymistä? Jokainen kalori lasketaan, punnittu ruoka-annos syödään minuutilleen oikeaan aikaan, eväskipot kulkevat mukana kaikkialla… elämä rakentuu nimenomaan syömisen ja sen suunnittelun ympärille. Ilman kisatavoitteita vastaava syömiskäyttäytyminen nimettäisiin heti ortoreksiaksi, joka on pakonomainen tarve syödä mahdollisimman terveellisesti, fitnekseen liitettynä se kuitenkin muuttuu hyväksytyksi.

kanttarellipaistos2

Toisaalta usein käy niin, että kun fitness- tai kehonrakennuskisat on ohi, muuttuu sairaalloisen terveellinen syöminen hetkessä sairaalloiseksi ahmimiseksi, ainakin pariksi päiväksi. Yhtäkkiä muutaman kuukauden parsakaalinpuputtamisen jälkeen ahdetaan suuhun kaikki se, mistä on viimeisen kuuden kuukauden aikana jouduttu kieltäytymään.Terveellistäkö? No ei. Hallinnassa? Ehkä.

Terveellisen bodari- ja fitness-ruokavalion erottaa syömishäiriöstä nimenomaan sen hallitseminen. Siinä vaiheessa kun homma muuttuu pakonomaiseksi, on syytä olla huolissaan. Jerry Ossi, Suomen eturivin ammattilaisbodari kertoi juuri Facebook-päivityksessään pari päivää ennen viimeisintä ammattilaiskisaansa syöneensä Hotellin aamiaisella muunmuassa palasen kääretorttua. Jos se kääretorttu ei pilannut Jerryn kisakuntoa, ei se varmasti pilaa Pieksämäkeläisen Pentti-Iivarin kesäksi kuntoon -dieettiäkään, paitsi jos Pentti-Iivarilla ei ole homma hanskassa.

12047144_704076583057756_1420171686229227532_n
Jerryn ”kääretorttu-kunto” Prahasta

Terveellisesti syömisessä, erityisesti laihduttaessa, on hyvä olla syömisistään tarkkana. Silti liiallinen niuhottaminen, tiukkapipoinen ruokavalion mukaan syöminen ja kaikesta muusta kieltäytyminen ei ehkä kuitenkaan ole se avain onneen. Päin vastoin, se saattaa olla tie kohti häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Aina silloin tällöin on hyvä antaa itselleen lupa syödä vapaammin, ottaa vaikka se palanen kääretorttua. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ei voisi syödä pääosin terveellisesti. Yhtä lailla kuin bulimian ahmiminen ja oksentaminen, myös totaalikieltäytyminen kaikesta oman yltiöterveellisen ruokavalion ulkopuolisesta on liian pitkälle vietynä ongelmallista. Itselle on hyvä aina silloin tällöin antaa lupa syödä vapaammin, ”normaalisti”. Vaikkapa lihapullia ja perunamuusia tai nakkikastiketta sen parsakaalin ja kanan sijaan ja tunnustella tuleeko siitä morkkis. Jos tulee, on ehkä aika pohtia onko oma syömiskäyttäytyminen ihan normaalia…

lihapullat-kermakastikkeessa

Mitenkäs muuten tuo kasvisruokavalio… voidaanko se laskea häiriintyneeksi syömiskäyttäytymiseksi…

Metallisydän

2 vastausta artikkeliin “Älykkään oivaltava, mutta silti hauska blogikirjoitus?”

  1. Hyvä kirjoitus. Hyvän kirjoituksen viimeinen osio vaan tuo kirjoitukselle huonon lopun. Kasvisruokavalio ei ole syömishäiriö. Jos ihminen eettisistä syistä (tuotantoeläinten kärsimys, lihantuotannon vaikutus ilmastoon) kieltäytyy syömästä lihaa, ei sitä voi lukea syömishäiriöksi.
    Olisi hienoa jos sinun asemassa oleva ihminen, jonka tekstejä lukee tuhannet, puhuisi hyväksyvästi kasvissyönnistä.
    Vaikka edes lihansyönnin vähentämisestä. 4x kanaa päivässä voi muuttaa 2x kanaa päivässä ja saada silti tarvittava proteiini.
    Ei mitään, kirjoituksiasi on oikein mukava lukea, jatketaan harjoituksia.
    T. Kasvissyöjä kehonrakentaja

    • Tuon lopun oli tarkoitus olla kirjoituksen huumoriosuus. Ajatus oli, että kyllähän kasvissyönti tavallaan myös täyttää syömishäiriön piirteet ainakin osaltaan, olematta kuitenkaan syömishäiriö. Tarkoitus oli saada lukija lopuksi kyseenalaistamaan myös syömishäiriön määritelmä. Kaikki ei ole aina ihan mustavalkoista.

      Olisi ehkä pitänyt avata ajatustani enemmän tai ainakin muotoilla loppu eri tavalla 😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta