Epäonnistuminen – pettymys vai mahdollisuus?

Kuntosalitreenissä parasta on itsensä haastaminen, ja erityisesti ylittäminen. Se tunne on mahtava, kun maastavedossa nousee ennätysraudat, tai penkkipunnerruksessa saakin tehtyä kymmenen toistoa entisen kahdeksan sijaan. Se tunne tuo joka kerta uutta puhtia treeniin ja seuraavat päivät rauta tuntuu kevyeltä. Aina ei voi kuitenkaan onnistua, aina joskus penkissä jää tanko rinnalle tai maastaveto ei vaan kulje.20150826_104747

Tottakai epäonnistuminen harmittaa, jopa vituttaa. Tekee mieli jättää tanko siihen, potkaista roskis seinään ja polttaa salikortti. Harva kuitenkaan tekee niin. Useimmat salikonkarit istuvat lähimmälle penkille, puuskuttavat hetken aikaa, vetävät vyön yhtä reikää kireämmälle ja tarttuvat tankoon uudelleen. Se mikä ratkaisee, on asenne. Jos epäonnistumisen myötä lyöt hanskat naulaan ja luovutat, et tule koskaan kehittymään.

20150826_104335

Jos taas epäonnistuminen saa sinut sisuuntumaan, päättämään, että periksi ei perkele anneta, se ennätysrauta tulee nousemaan, jos ei tällä kerralla, niin sitten seuraavalla tai sitä seuraavalla, silloin olet jo valmiiksi askelen lähempänä onnistumista. Epäonnistumisesta on mahdollisuus löytää voimavara siinä missä onnistumisestakin.

Periksiantamattomuus ja pitkäjänteisyys, ehkä tietyssä määrin jopa itsepäisyys, ovat niitä asioita, joita löytyy jokaiselta pitkään kuntosalitreeniä harrastaneelta. Kehitystä ei tule hetkessä, ennätyksiä ei rikota usein, mutta kun niitä rikotaan, tuntuu se ihan mielettömän hienolta!

20150916_073756

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Epäonnistuminen – pettymys vai mahdollisuus?”

  1. Jos ei ole koskaan epäonnistunut nostoissa salilla, niin ei ole mennyt omille rajoilleen.

    Epäonnistumista ei saa pelätä, vaan sitä kautta kehittyy henkisesti ja fyysisesti.

    • Totta. Tässä lajissa jos missä mennään epäonnistumisten kautta voittoon 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta