Irti arjen pyörteistä, edes hetkellisesti

Ihan normaali arki-iltapäivä, ihmiset kulkevat kaupungilla katse maassa, kiireisinä menossa jonnekin. Stressi painaa ja hymyt ovat harvassa. Paitsi minulla. Kävelen iloisena ja määrätietoisena kohti päämäärääni, elokuvateatteria. Aion nauttia elämyksestä täysin siemauksin ja parhaiten se onnistuu juuri ihan tavallisena arki-iltana, jolloin kenelläkään muulla ei ole aikaa elokuvalle.

20150612_173009

Saavun elokuvasaliin ja valitsen paikkani salin keskeltä. Ketään muuta ei ole vielä paikalla ja tuskin tuleekaan. Saan nauttia elokuvaelämyksestäni rauhassa, ilman rapisevia karkkipusseja, supinoita tai kännykänvaloja.

Asetan uskollisen ystäväni paikalleen, yhdessä olemme kokeneet paljon, katsoneet lukemattomia elokuvia. Jälleen on yhden elokuva-elämyksen aika.

20150612_173845

Kankaalla pyörii mainokset, vedän sisääni elokuvateatterin rauhallista tunnelmaa. Kun ovet sulkeutuvat, olen täysin eristyksissä ulkopuolisesta maailmasta, voin heittäytyä täysillä mukaan kankaalla pyörivän elokuvan maailmaan, antaa se luomien tunnetilojen vyöryä ylitseni, iloa, surua, jännitystä, adrenaliinia…

20150612_173301

Ja niin se alkaa, tällä kertaa on luvassa lähes pelkkää adrenaliinia Mad Maxin viedessä minut Fury Roadille.

maxresdefault

Elokuva on juuri sitä mitä odotinkin, tauotonta toimintaa ilman sen kummempaa juonta. Annan sen viedä minut mukanaan, jännitän Maxin puolesta, painaudun penkkini selkänojaan 3D-efektin lennättäessä räjähtävästä autosta irtoavan ratin kohti kasvojani.

Parin tunnin toimintaryöpytyksen jälkeen astelen taas kaupungilla. Samat ihmiset kulkevat edelleen kasvot maassa, kiireisinä menossa jonnekin. Minä hymyilen.

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Irti arjen pyörteistä, edes hetkellisesti”

  1. Höh. Ei mulla nyt mitään varsinaista asiaa sulle ole. Tekee vaan mieli kommentoida, että sulla on jotenkin kivan vaihtelevat jutut. Ne ei toista koko ajan samaa kaavaa. Tämäkin oli sellainen ennalta odottamaton, freesi aihe. Pienestä ihmisen ilot on lähtöisin.

  2. Leffassa on kyllä mahtava käydä, ainakin omasta mielestä siellä edelleen saa sen parhaimman leffakokemuksen.

    MUTTA noi uudet hinnat, onpahan Finnkinolta määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Tänä vuonna ennen noiden hintojen ”selkiyttämistä” kävin leffassa 12 kertaa siis n. joka toinen viikko. Näillä uusilla hinnoilla en todellakaan aio maksaa kertaakaan täyttähintaa leffasta. Varsinkin kun varmasti 99% niistä leffoista mitkä kiinnostaa itseäni ja suurinta osaa kuluttajista tulee olemaan näitä hienoja ”special”-luokan leffoja.

    Noh, onpahan Superpäivät sentään vielä tallella, mutta jos yhtään kattoo aikasempia vuosia niin kyllähän nuokin hinnat taas kohta nousee.

    Olipas valituksen täyteinen kommentointi 😀

    • Oot ihan oikeessa, lippujen hinnat on ihan törkeet. Mun mielestä oli hauska lukea selityksiä uudelle hinnoittelutavalle, mielenkiintosesti selitettiin sen jotenkin kääntyvän kuluttajan eduksi 😀

      Mä oon aikoinaan muutaman vuoden ajan käynyt kattomassa noin 50 leffaa vuodessa. Sillon tosin superpäivän liput makso vitosen jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta