Bensaa liekkeihin – läskikeskustelu jatkukoon!

Otin aiemmassa tekstissäni kantaa paljon kohuttuun lihavuus-keskusteluun, tuo aikaisempi tekstini löytyy TÄÄLTÄ ja se kannattaa lukea pohjustukseksi kommentteineen. En tietoisesti lähtenyt vastaamaan tekstiin tulleisiin kommentteihin, vaan kirjoitin tekstiin oman mielipiteeni asiasta ja kommentti-osiossa lukijat saivat kertoa omia mielipiteitään täysin vapaasti, sensuroimatta. Lisää kommentteja tuli blogin Facebook-sivulla tekemääni jakoon, nekin kannattaa lukaista läpi, hyviä pointteja puolesta ja vastaan.

Nyt on aika jatkaa muurahaispesän sohimista. Muistakaa, kommenttiboksi on jälleen vapaassa käytössä… ”Läskikohu” jatkukoon!

bigstock_fat_woman_eating_a_hamburger_121636611

On hyvin mielenkiintoista, että laihoja ihmisiä voi sanoa laihoiksi, fitness-ihmisten elämäntapaa voi kritisoida ja kehonrakentajia pitää jopa friikkeinä, mutta menepäs sanomaan lihavaa ihmistä lihavaksi tai kyseenalaistaman lihavan ihmisen elämäntavat, niin johan on maailma liekeissä. Jostakin syystä koetaan, että terveellisesti syöminen on oikeutettua kyseenalaistaa, protskudrinkkiä voidaan paheksua ääneen tai jotakuta kehoittaa syömään enemmän pullaa kun tämä on niin laiha… Mutta menepäs kyseenalaistamaan lihavan ihmisen pullan syöminen tai sanomaan että yrittäisit edes syödä vähemmän kun olet niin lihava… ai jai jai, taas liekehtii. Lihavuus on tabu, siitä ei saa puhua, sihen ei saa puuttua, sitä ei saa mainita. Tuo tabu on aika rikkoa.

bigstock-Very-angry-woman-19666925_opt-700x400

Korostetaan nyt vielä oikein erikseen sama, mikä jostain syystä tuntui joiltakin menneen edellisessä tekstissä ohi, en puhu sairaudesta tai lääkkeistä johtuvasta liikalihavuudesta, mukaan lukien syömishäiriöt ja masennukset, vaan ihan perinteisestä omaehtoisesta lihavuudesta.

Fat-Guy-Eating

En tarkoita korostaa omaa elintapaani muita paremmaksi, se tuskin sitä on, vaikka sopiikin juuri minulle parhaiten ja minä satun siitä nauttimaan. Me jokainen teemme itse omat valintamme liittyen omaan elämäämme ja kehoomme – ja myös kannamme kehomme sellaisena, millaiseksi se valintojemme perusteella muokkautuu. Luojan kiitos emme ole kaikki samanlaisia, saamme nautintomme eri asioista ja arvostamme eri asioita. Ei kaikkien tarvitse olla fitness-malleja, laihoja tai edes normaalipainoisia, mutta jokaisen olisi hyvä viihtyä omassa kehossaan, kokea olonsa hyväksi.

En väitä, etteikö lihava ihminen voisi tuntea oloaan hyväksi tai viihtyä kehossaan, mutta väitän, että olo voisi olla vielä parempi jos painoa olisi vähemmän. Olen sitä paitsi melko varma, että aika harvassa ovat ne oikeasti lihavat ihmiset, jotka eivät haluaisi olla laihempia jos se olisi mahdollista. Ristiriitaista, eikö? Mistä sitten johtuu, että nämä ihmiset eivät laihduta, vaikka haluaisivat olla laihempia? Siitä että se ei ole helppoa. Paljon helpompaa on jäädä sohvalle.

Se on kuitenkin mahdollista, ihan jokaiselle. Se vaatii paljon, tiettyjä valintoja, kuten terveellistä ruokavaliota, liikuntaa, itsekuria ja pitkäjänteisyyttä. Minulle on turha tulla väittämään että syö oikein ja urheilee paljon, mutta paino ei putoa. Silloin tekee jotain väärin. Oikein suunnitellulla ruokavaliolla ja liikunnalla se paino nimenomaan putoaa, tai sitten kyse on juurikin jostakin sairaudesta, lääkkeestä tai pahimmillaan itsepetoksesta.

Tottakai syitä löytyy, niitä löytyy aina. Ei ehdi lenkille, ei ehdi panostaa ruuanlaittoon, terveellinen ruoka maksaa liikaa, polvi on kipeä jne. Itsekin käytän niitä aina joskus. Näissä on kyse juuri niistä omista valinnoista. Jos haluaa mahduttaa lenkin päivän ohjelmaan, se sinne kyllä mahtuu. Sama koskee ruokakuluja, pois pitää vaan jättää jotain muuta ja tässä kohtaa tullaan siihen priorisointiin. Toisille jotkin asiat ovat tärkeämpiä kuin toisille. On oma valinta, lähteekö lenkille vai istuuko katsomaan Salattuja Elämiä tai ostaako terveellistä ruokaa vai karkkia ja sipsiä. Kyse on valinnoista. Mikä on sinun valintasi?

Metallisydän

45 vastausta artikkeliin “Bensaa liekkeihin – läskikeskustelu jatkukoon!”

  1. Tuohon, että terveellinen ruoka maksaa liikaa.. En ymmärrä.. Oon opiskelija ja ostan aina terveellistä ruokaa. Okei mulla menee rahaa ehkä n. 150-200 e kuukaudessa ruokaan.. Mutta se ei oo paljon, kun saan sillä kuitenkin päivittäiset ruuat !!! Plus kouluruoka tietysti silloin, kun koulua on. Jos ja kun jätän alkoholit ja tupakat kauppaan, niin siinä säästää jo piiitkän pennin!!! Ja jos ostaa kauden mukaisia kasviksia ja hedelmiä yms. niin ei kyllä kallista ole! :DD Kaikkien kannattais ees kokeilla.. Mun mielestä karkit ja jäätelöt on hirveen kalliita. :O Niitä taas en raaski ostaa kuin joskus! Toki jotkut keksipaketit on sen 1,50 niinkuin joku oli aiemman postauksen kommenttiboxissa sanonut.. Mutta hei, sillä saa riisikakkupaketin? Tai Vaasan ruisleipäpusseja ainaki 4??? :O Ei mee mun jakeluun…. 😀

    • Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, terveellisesti voi syödä myös halvalla, sillä itsekin opiskelijana oon pystynyt tähän ihan hyvin. Toki ei välttämättä voi ostaa niin monipuolisesti eri juttuja mutta terveellisiä ruokia silti. Monet ehkä ajattelee terveellisen ruoan olevan niin hirveän kallista, mutta hei terveellien ruoka on muutakin kun niitä pelkkiä superfoodeja yms.

    • Täällä toinen opiskelija, joka on samaa mieltä 🙂 Itse asiassa tänään kaupassa käydessä pistin merkille, kun takanani oleva asiakas latasi liukuhihnalle mm. pakastepizzaa, kaljaa ja karkkeja. Kiinnitin huomiota, että ostoksemme maksoivat suurinpiirtein saman verran – tosin minä sain viikoksi terveellistä ja monipuolista ruokaa, kun taas tämä takaa tullut asiakas joutuu todennäköisesti käymään huomenna taas ruokaostoksilla…

    • Jos jätetään ne karkit tms. pois laskuista ja keskitytään ihan ns. ruokaan? Lenkkimakkarapaketti ja iso pussi ranskalaisia ovat per kalori & absoluuttisesti halvempia kuin paketti kunnon paistijauhelihaa, iso pussi pakastevihanneksia jne. ja maistuvat keskivertosuomalaisen suussa paremmilta. Ja tuo oli vielä esimerkki ns. stereotyyppisestä terveellisestä ruoasta. Terveellisen ruoan laittaminen maistuvaksi vaatii enemmän viitseliäisyyttä, roskaruoka on jo itsessään suunniteltu makuhermoja koukuttamaan (suola, rasva, sokeri). Samoin terveellisesti syöminen halvalla vaatii enemmän vaivaa, mm. tarjousten jahtaamista, kausituotteiden hyödyntämistä & niistä perillä pysymistä jne. Ei mitään ydinfysiikkaa, mutta silti ilmeisen vaivalloista aivan liian monille.

      Ei ihme, että kansa lihoo.

  2. Tunnustan olen ollut lihava, yli 20 kg painavampi. Ja se johtui laiskuudesta ja huonoista elintavoista. En hetkeäkään halunnut olla lihava. En vain tiennyt miten laihduttaa oikein. Kokeilin vaikka mitä. Mutta aina palasin vanhoihin huonoihin tapoihin, joka päivä oli ruoka juhlaa ja viikon loput juomajuhlaa. Ei ihme että ylimääräistä kerääntyi. Päälle 10 vuotta sitten oli paljon vaikeampi löytää laihduttamisesta tietoa. Vaihtoehdot jotka löysin Painonvartijat ja nutrilett, toinen toimi.
    Välillä liikuin hirveästi, mutta paino jumitti. Tein siis jotain väärin niin kuin sanoit. Välillä taas aikaa ei jäänyt liikkumiselle. Pyh, priorisoinnista se on kiinni. Aamulenkille ehtii kun laittaa kellon aiemmin soimaan ja illalla vastaavasti menee aiemmin nukkumaan. Arki-iltoina ei nykyään enää ole ”vapaa aikaa”, vietän ne salilla tai lenkillä. Mikä muuttui? Esim. Sohvalla turha makoilu työpäivän jälkeen jäi pois ja tv aukeaa nykyään vain sunnuntaisin, jos aikaa on ja lepopäivä. Puhut siis asiaa. Ihmiset on mukavuuden haluisia. Nyt joku sanoo tähän, mut ku lapset… Jos on kaksi vanhempaa voi jakaa vastuuta ja vuorotella liikuntapäiviä tai ottaa lapset mukaan. Ei siellä salilla/jumpassa/lenkillä… Jne tarvitse heti käydä joka ilta. Pari iltaa viikossakin riittää aluksi. Pienet askeleet….
    Ja laihduttaa voi ilman liikuntaakin… Sitäkin olen kokeillut, toimii. Mutta suosittelen liikuntaa silti.

  3. Kyllä lihavaa saa sanoa lihavaksi, siinä missä laihaa laihaksi. Se mikä mua näissä läskikeskusteluissa riepoo monesti on se, että lihavuuteen yhdistetään samalta istumalta monta muutakin asiaa kuin vain se että ”syöt liikaa/liikut liian vähän”. Ja kuten kirjoittajakin aiemmin, jätetään nyt keskustelusta pois sairauden jne vuoksi lihavat. Lähes 90% kerroista kun itse hyvässä kunnossa oleva ihminen päättää kirjoittaa lihavuudesta, sitä perusteellaan samoin perustein. Että koska laihalle sanotaan että ota pulla kun oot niin laiha, niin lihavallekin saa sanoa että oot läski ja laiska ja saamaton. Mutta siinäpä on se mikä mua ärsyttää. Se että lihavalle sanotaan että oot lihava, niin se ei ikinä jää siihen. Aina saa lukea perästä että miten on laiska (kun ei valitse lenkkiä salkkareiden sijaan), miten on saamaton (kun vaan ostaa sen karkkipussin eikä porkkanoita) ja miten on vielä kaiken päälle tyhmäkin (kun ei ymmärrä ravitsemuksesta mitään koska kerran on lihava niin eihän se ole mahdollista). Ei sille laihalle sanota että syö pullaa kun oot tyhmä. Tai fitness-ihmiselle että älä sitä palkkaria juo, ootko niin laiska vai.

    Olen täysin samaa mieltä että elämä on valintoja. Musta olisi todella hienoa (ja täysin epärealistista samaan aikaan) että valittaisiin se ettei sorruta tekemään ihmisen ulkomuodosta päätelmiä siitä onko ihminen kenties tyhmä, laiska tai fiksu ja ahkera. Toki fitnessihmisestä voidaan ehkä suoraa sanoa että tuo tyyppi taitaa pitää liikunnasta. Mutta voi se pullerokin pitää. Vaikka sitä vararengasta olisikin.

    Tuolla aiemman blogikirjoituksen kommenttikentässä joku ihmetteli miten kaveri (lihava) ei kehtaa mennä jumpalle. No ei sinne oikeasti kehtaa mennä kun kyllä ne ihmiset tuijottaa. Ja näitten tekstien jälkeen alkaa pohtimaan itsekin että kun ne tuijottaa niin aatteleeko ne että jaha uus tyyppi vai voi jeesus taas yks laiska paska läski täällä. Jos koskaan ei oo kulkenut sen vararenkaan kanssa kaupungilla, on paha mennä sanomaan että millaista se on. Vai onko teistä fitnessihmisistä monellekin huudeltu lenkkipolulla että ei jeesus mikä läski turhaan juokset? Mulle on. Ja se tuntui ihan yhtä kurjalta kun tää että yhdistetään suoraa lihavuus laiskuuteen, saamattomuuteen ja tyhmyyteen.

    • No en ainakaan itse katso lihavaa ihmistä salilla kieroon ja ajattele, että mitä sinäkin täällä teet. Kun lihava tulee salin portaita alas, niin pieni kunnioitus siinä herää. Tuo on ottanut itseään niskasta kiinni ja haluaa saada itsensä kuntoon. Varmasti se on iso kynnys lihavalle ostaa se salikortti, mutta ainoa oikea tie. Kumpa se vielä ostaisi pätevän trainerin muutamaksi kuukaudeksi, niin alkaisi oikeesti tulosta tulemaan. Usein vaan käy niin, että näät lihavan 5-10 kertaa salilla ja sitten se onkin lopettanut. Kipeät paikat ja ehkä hieman häpeä olo alistaa henkilön salilta pois. On helpompi jättää tulematta, mutta voi kun jaksaisi sen muutaman kuukauden ahkerasti käydä ja turvallisesti opetella uutta elämäntapaa, niin tulos olisi toinen.
      Surkeinta on tosiaan nähdä kun pienet lapset on opetettu liikkumattomuuteen ja epäterveelliseen ruokaan. Heille se tulee todella kalliiksi. Tämän takia koulussakin pitäisi olla liikuntaa huomattavasti enemmän, jotta kansakunta säästäisi tulevia rahoja. Päihteet ja merkittävä ylipaino on kustannuksiltaan todella iso osa valtion budjetista
      Nyt vaan liikkumaan ja remontoimaan ravintopuoli, niin helpommalla pääsee jatkossa. Lihava salilla ei ole säälittävä vaan respectiä saava henkilö. Jos häntä katsotaan, niin saapa saman kohtelun kuin muutkin treenaajat.

    • Jep. Ei pitäisi ihmetellä sitä että joku tuntee ettei uskalla mennä salille. Jos on itsetunto heikko ja sitä palautetta on tullut, niin ei todellakaan uskalla asettaa itseään alttiiksi arvostelulle uudessa tilanteessa. Minä menin vuosi sitten, vaikka hirvitti ihan vietävästi, ja vaikka olen normaalipainoinen, olen hirveän itsetietoinen jenkkakahvoistani, punaisesta naamastani, hikoilemisesta ja suhteellisen pienistä vastuksista joita treeneissäni käytän. Joten jos joku tulee salilla sanomaan… oikeastaan mitään, säikähdän ja haluan lähteä karkuun. Koska fiilis on se, että muut kuuluvat sinne, ja minä en. Kovapäisenä käyn silti, koska tykkään siitä ja edistyn. Omassa tahdissani.

    • Joo kyllä mäkin siellä salilla käyn. Mutta en vaan ymmärrä mitä saavutetaan sillä että haukutaan ihmisiä tyhmiksi ja saamattomiksi ja laiskoiksi. Jos sellainen yhtä ihmistä motivoi, ei pitäisi olla vaikea ymmärtää että toiselta se vie kaiken innon tehdä mitään. On myös aika helppo tajuta, että jos jatkuvasti saat ylipainosta lokaa niskaan, se tosiaan saattaa vaikuttaa itsetuntoon aika pahastikin. Jokaiselle on joku uusi asia ja sen tekeminen ensin hankalaa, saati sitten että nolostelet oman ulkomuotosi vuoksi vielä siihen päälle.

      Lasten ruokavaliot ja muut, siinä olen tasan samaa mieltä mitä Jarikin aiemmassa postauksessaan kirjoitti. Paitsi että kyllä se perheen isäkin niitä valintoja tekee, eikä aina vain perheen äiti 😉

  4. Minäkin meinasin jättää läski keskustelu taiston väliin! Joo, en malttanut. Fiksuna miehenä jätit tuossa alussa esim: sairaudesta johtuvan liikalihavuuden pois keskustelusta. Mutta kaikki ei sitä tule ajatelleeksi.
    Se pitäisi myös tuoda esiin. Ehkä seuraavassa bloggauksessa? Olisi tärkeää tietoa, mitä keinoja löytyisi avuksi, ei niin terveille, jotka haluaisivat hoikistua. Sitä ei välttämättä arvauskeskuksen lääkäri tai sairaanhoitaja anna. Siitä vapaaehtois läskiydestä olen samaa mieltä, hanuri ylös penkistä. Ja tietoa löytyy, tuutintäydeltä jokapaikasta. Jos on varaa, menee salille ja ohjaaja avuksi. Läskiys ei saisi olla, en kehtaa mennä, este. Näin tässä aikoinaan salilla nuoren tytön, joka oli…niin…läski. Itselläni nousi mielihyvän tunne! Jee, hyvä mimmi! Toivottavasti on jaksanut aloittamallaan tiellä. Ei mulla muuta. Tsemii kaikille ja kalsaa, mutta mukavaa kesän jatkoja;)

  5. Tää on, anteeksi vaan, niin totta tää kirjoitus. Syödään, tupakoidaan ja käytetään alkoholia, ja odotetaan sitten yhteiskunnan kätsysti lääkkeillä ja leikkauksilla korjaavan asiat, jotta ihminen pääsee taas syömään, tupakoimaan ja käyttämään alkoholia, juu.

    Itse olen pahinta laatua ektoformi ja minua on aika pitkälle aikuisikäänkin asti silloin tällöin kutsuttu mm. luuviuluksi, keskitysleiriläiseksi ja nukkuneen rukoukseksi. Että sitten laihaa saa ruoskia kuin vierasta sikaa. Olen kuitenkin itsekunnioitukseni säilyttänyt ja olen ylpeä balettitanssijamaisesta kropastani. Todella joutuu kyllä syömään ja treenaamaan, että mitään massaa tarttuisi.

  6. Itse olen ollut aika normaalipainoinen, mutta nyt tiputtanut muutaman kilon. Viime viikolla vaatekaupassa ollessani, myyjä mittaili mua päästä varpaisiin ja tokaisi:”taidat olla vähän pienessä kunnossa…” Ja sanotaankos vastaava tyyliin oletpas nyt vähän isossa kunnossa?! Voi hyvänen aika, milloinkaan ei ole hyvä! Aina suomalainen keksii jotain sanottavaa, omasta kateudestaan vai mitä?

    • ”suomalainen sitä, suomalainen tätä”, eiköhän se oo ihan universaali juttu että harvemmin nainen kelpaa ihan sellaisenaan.

  7. Hyvä ja ajankohtanen postaus! Täällä kirjottaa ex-läski. Muutama vuos sitten alko siiderit ja läskimättö useamman kerran viikossa maittamaan, minkä lopputuloksena olikin se perinteinen ”siideriporsas”. Hirveintä asiasta tekee sen, että pidin itseäni normaalina jopa viehättävänä. En tiedä olisinko edelleen samassa kunnossa jos mulle ei oltais sanottu ”menee yli, tee jotain itelles.” Sillon tuntu siltä, että olisin saanut muutaman avarin päin kasvoja ja pissiä silmiin.(ei ollut kivaa siis, mutta ei kai sen pitänytkään olla?) Joka tapauksessa noista sanoista oon tosi KIITOLLINEN, nyt 2 vuotta elämäntaparemonttia takana, normaalipainosena ja huomattavasti terveempänä, juomisen ja tupakoimisen lopettaneena en ole ikinä ollut näin onnellinen ja hyvässä kunnossa.

    Sanokaa possua possuks ja läskiä läskiks, saatatte tehdä palveluksen.

  8. Asiaa toi sun teksti!!! Voin kertoa omalla kohdalla sen, että himoliikkujana olen aina saanut kuittailuja elämäntavastani. Kaveripiirissä, kun ei satu olemaan muita samanlaisia elämäntapoja omaavia… Pointti siis se, että tällaisille saa kyllä kuittailla, mutta sanoppa ylipainoiselle/ei liikunnasta kiinnostuneelle jotain, niin on hernepelto nenässä!!! (itselleni kyllä tulee pieni myötähäpeä kuittailijaa kohtaan, kun nykyään valistetaan terveiden elämäntapojen ja liikunnan suhteen paljon. Ja on jopa velvollisuus pitää itsestään hyvää huolta.) Mutta kyllä tämäkin tabu ONNEKSI joskus murtuu. Nykyään huudellaan yleisellä tasolla ja joku uskaltaa tehdä sen jopa omilla kasvoillaan, vaikkei niinkään kenellekään päin naamaa.

    • Ei pidä paikkaansa. Alkoholin ongelmakäytöstä syntyy arviolta n. 10-kertaiset kustannukset.

  9. Se on vaan tabu länsimaissa mm. japanissa ja koreassa on ihan normaalia että läheiset sanovat suoraan jos joku on lihonnut.

  10. TL;DR: Lihava on lihava. Niin voi sanoa, nätistikkin sen voi sanoa. Don’t see the problem ¯\_(ツ)_/¯

  11. Minusta on hirveän kauniisti sanottu tuo, mitä Metallisydän on näissä parissa tekstissä alleviivannut: Laihtuminen ei ole helppoa, mutta on se silti mahdollista.

    Itse olen laihduttanut pariinkin otteeseen 10-20 kiloa ja laihduttaminen on minusta ihan käsittämätöntä. Joskus se onnistuu, joskus ei, sillä kaikki vaikuttaa, eikä siinä minulle mitään ymmärrettävää logiikkaa ole. Keskeisin tekijä on varmaan se motivaatio, täysin käsittämätön asia. Ensimmäisellä kerralla pudotin painon ihan itse, enkä yhtään tiedä miten sen tein. Toisella kerralla tarvitsin kotvasen personal trainerin apua ja ruokavalion. Ja ihan viimeisin laihduttamiseen liittyvä muutokseni oli niin älyttömän pieni hienosäätö, että melkein jäi huomaamatta! Telusin itseni ja sokerikoukkuni kanssa varmaan pari kuukautta, ennenkuin älysin lisätä lautasella olevan ruuan määrää, ja vähentää välipaloja. Ja taas nytkähti liikkeele. Nyt voin käydä kaupassa ilman että ostan sitä saamarin suklaata, voin katsoa karkkihyllyäkin ilman että herättä mitään tuntoja, ja sitten taputella itseä selkään, että hyvä minä. Vältin kiusauksen *tällä kertaa*.

    Niin joo, olikos tässä nyt pointtia… Olihan tässä. Jos on olemassa heikkokin motivaatio, niin siihen kannattaa tarttua kiinni. Joskus riittää että tekee vain sen mitä perönöl reinör käskee, ja muutoksia tulee kyllä. Elämästä nauttimiselle jää kyllä vielä aikaa. Jos se sipsipussi ja leffa on se rakas harrastus, niin toisinaan sitten sillekin, kunhan tekee muutakin.

    • Ei se laihduttaminen olekaan aina helppoa, mutta normaalipainoisena sanoisin, että painonhallinta se vasta vaikeaa onkin. JA mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän saa vahdata syömisiään. Kyllähän moni lihavakin saa laihdutettua, mutta surullista kyllä, se paino tulee useilla takaisin jopa korkojen kera.

      Mä yritän olla arvostelematta ketään lihavaa ja olla ajattelematta, että ”jättäs pitsat väliin” jne., koska en voi todellakaan tietää, että onko tää tapaus laiska vai onko sairauksia taustalla.

      Mä ymmärrän niin hyvin, mitä sairaus voi aiheuttaa.. Jo 9-vuotiaana ekan kerran ymmärsin, että lihavuus voi johtua sairaudesta: kaverin sisko sairastui aivokasvaimeen ja ennen hoikka tyttö oli yhtäkkiä lihonut tuntemattomaksi.

      Itse olen sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan ja syön toiseen autoimmuunisairauteen kortisonia. Ei ole helppoa pitää painoa normaalina.. koko vuoden paino on noussut 1 kg kuussa, vaikka syön alle kulutuksen ja huhkin salilla, minkä jaksan. Kohta varmaan olen yksi lihavista tätä menoa :'( Läskiarvostelun takia olen jo kehitellyt päässäni nasevan vastauksen, jos joku sukulainen kehtaa kommentoida painonnousuani jossain juhlissa. Viime kesänä sain jo varovaisia onnitteluja raskaudesta, kun todellisuudessa olin ollut viikkoa aiemmin vatsan alueen tähystysleikkauksessa, joka aiheutti niin kovan turvotuksen vatsaan, että vyötärönympärys kasvoi pariksi viikoksi +20 cm.

      Lisäksi, jos joku on oikeesti sairaalloisesti ylipainoinen, niin pakkohan siellä on olla taustalla muuta kuin vain laiskuus. Ei terve ihminen (psyykkisesti ja fyysisesti) voi ajautua siihen tilanteeseen, että ylipainoa on +50 kg. Hankala uskoa…

  12. Itse en oikeastaan osaa sanoa, mitä mieltä olen tästä ”läskikeskustelusta”.. Mutta mä voin kertoa, että olen juurikin sellainen läski, jolla on 20 kg ylipainoa, käyn salilla 3-4 kertaa viikossa, joskus jopa 5 krt. Syön terveellisesti, teen kaiken ruoan alusta asti itse (en syö valmismättöjä) ja juuri niin kuin personal trainerini on suunnitellut. Ruokaan kuluu viikossa se 100€ ihan yhdelle hengelle. Eli teen kaiken oikein, syön oikein ja tarpeeksi, treenaan kroppaani kunnolla, joka kerta salille mennessä teen treenini kunnolla ja niin isoilla painoilla, kuin jaksan, kun lopetan olen aivan puhki. Siltikään painoni ei tipu. Ainoa asia minkä saan huomata, on että pystyn viikonkin jälkeen käyttämään isompia painoja. Onhan se hienoa, mutta se turhauttaa, kun et näe mitään ulkoisia tuloksia itsessäsi. Silti jaksan vielä jatkaa tätä elämäntapamuutostani ja toivoa, että kyllä se kohta näkyy. Juurikin tämän ylipainoni takia mietin kauan uskallanko mennä salille, joten palkkasin personal trainerin. Onneksi salille päästyäni huomasin myös että siellä käy ihan normaaleja ihmisiä, niin laihoja, normaalipainosia, ylipainoisia ihmisiä eikä pelkästään ”bodareita”. Kamalinta tässä on, että tuntuu kuin uudet tuttavuudet eivät uskoisi, että käyn kuntoilemassa, kun he katsovat minua. Eteenpäin mennään ja usko itseeni myös, mutta ei se ole niin helppoa, eikä se läski lähde vaikka mitä tekisit.

    • Kuten metallisydän jo mainitai; jos ruokavalio ja liikunta on kunnossa niin silloin laihtuu. Luulisin että sinulla ruokavalio mättää. Vaikka pt on sen tehnyt se ei absoluuttisesti meinaa että se olisi oikeanlainen. Vaikka en ruokavaliotasi tiedä, niin vinkkina annan sen, että vedät kalorit ihan reilusti plussan puolelle syömällä vähän rasvaa ja runsaasti hyvää hiilihydraattia. Saat aineenvaihdunnan pelaamaan kunnolla. Siitö sit alkaa pudotteleen kaloreita alas aina kun painonlasku tyssää. Jatkat kovaa treenia edelleen.

      kärsivällisyyttä, kyllä se paino sieltä lähtee taas alaspäin. Tsemppia!

      P.s. Tila metallisydämelta ruokavalio 😉

    • Heidi! I FEEL YOU! kävin puoli vuotta salilla ja todellakin tein siellä töitä, sitten muutaman kuukauden käytin PT:tä ja tuloksena sitten olikin selkäkipu josta olen nyt puoli vuotta kärsinyt eikä salille ole mitään asiaa. Syömään en yksinkertaisesti pystynyt niin paljon kuin ohjeistuksien mukaan olisi pitänyt. Ja tulosta ei vaan tullut tuona aikana ei yhtään! Ei motivoi ei, juu vahvemmaksi tulin mut se ei ollut tavoitteeni. Painojen liikuttelu ei oo minun mielestäni se juttu kun laihduttaa vaan sitä painoa pitää liikutella ennemmin siellä jumpassa… Jonne en ole rohjennnut mennä sotkemaan timmimimmien sekaan. Ja toistaiseksi vielä kävelylenkitkin on pois laskuista selän takia.
      Minulla ei ole sairauksia joten syy ei ole siinä. Syön harvoin karkkia, ehkä kerran kuussa. Ehkä kerran viikkoon syön leipää, En käytä perunoita tai makaroneja. Välipaloina on joku banaani tms… mutta kun ei ni ei! ÄRSYTTÄÄ kun ei tiedä mikä siinä ruokavaliossakin mättää.

    • Ei niitä lihaksia kasvateta samaan aikaan kun laihdutetaan. Dieetti omana kautena, lihasten kasvatus omana kautena. Ruokavalio alle kulutuksen ja boostaa aerobisella liikunnalla aineenvaihduntaa.

    • Kiitos nimim. Pallero ! Mulla ihan sama juttu noitten ryhmäliikuntatuntejen kanssa… Mielummin reenaan itekseni kun menen sinne jumppatunnille porukan huonokuntoisimpana ja höllyvimpänä.. Toivottavasti sinäkin saat selkäsi jotenkin kuntoon ja pääset jatkamaan treeniä ! Tsemppiä 🙂

  13. Nyt on ihan pakko sen verran yhtyä tähän keskusteluun että ei laihduttamiseen tarvitse käydä salilla jos sinne meneminen tuntuu pahalta. Itse asiassa et tarvitse edes poistua oman tontin turvasta eikä tarvitse mitään laitteita tai hilavitkuttimia tarvitaan vaan hieman kekseliäisyyttä ja viitteliäisyyttä.

    • Juha, ei se salilla käynti tunnu pahalta, vaan se kun mitään ei tapahdu.

  14. Olen läski. Ja en syytä siitä ketään, vika itsessä. Ja ei se minua ole ikinä pahemmin puristellut. Oon aina elännyt aktiivista elämää, liikun 5-6 x viikossa, yleensä salia, tai kesällä vaellusta, melontaa, ja marjastan jne talvella luminkenkäilyä, hiihtoa joskus luistelua. Avannossakin tulee käytyä salin jälkeen melko usein talvisin. Lisäksi moottoripyöräilen ja vaikka mitä. Olen tottunut aktiiviseen elämään, olemaan jaloillani aamusta iltaan. Läski vaikka oon, sohvalla makoilijaa minusta ei saa tekemälläkään. Eineksiä, limuja ja karkkeja, sipsejä ja mehuja en kanna kaupasta kotiini käytönnössä koskaan, ehkä 1-2 x vuodessa ja tietty otan jos jossain tarjolla on ja kaikki ruoat valmistan itse ja aina on salaatit ja vihannekset tarjolla. Kauppaostokset keskitän kerran viikkoon tehtäväksi. Läskikeskustelu saa puolestani vapaasti velloa. Lähinnä huvittuneena lueskelen näitä yleistyksiä läskeistä, laihoista, fitnesstyypeistä jne. Ja sitä kuinka fitnestyyppi ”tietää” miten paha olla läskillä on, tai läski vetää herneen nenään siitä että lihavuudesta yleensäki puhutaan jne jne. Tää on hauskaa ajanvietettä aamupuuroa syödessä tai töissä tauolla, siitä kiitos, päivä piristy kummasti

  15. Mua kyllä ihmetyttää yleensäkin miks ihmiset kokee oikeudekseen käyttää sananvapauttaan tällä tavalla muiden ihmisten loukkaamiseen. Se että laihoille ja lihaksikkaille huomauteltaisiin päin pläsiä epäsopivasti heidän henk koht valinnoistaan ei tarkoita sitä että nyt pitää ruveta aukomaan päätään tasapuolisesti kaikille joka asiasta myös lihaville. Nykyään pää periaate tuntuu olevan jos mulla on paskaa kaikilla pitää olla. Mitä jos kaikki vaikka opettelisivat hieman suvaitsevaisuutta ja toisten ihmisten tunteiden huomioon ottamista. Toki tällainen käytös ei saa yhtä paljon lukijoita ja huomiota blogille. 🙂 tämä niin sanottu suorapuheisuus ja vasta argumentoijien mielensäpahoittajiksi leimaaminen on niin paljon helpompaa ja media seksikkäämpää

    • Siksi lihavatkik on huomiotava, koska useimmiten lihavah on enaimmäisenä jonossa haukkumassa kehonrakentajien ja fitnessmallien kuvia. Ainakin kun olen naamakirjasta katsonut haukkujien kuvia.

    • Niin joona tai sitten voisi yrittää nousta moisten kommenttien ylä puolelle ja jättää ne omaan arvoonsa. Ei ruveta haukkumaan muita koska itselle on joku sanonut joskus pahasti silloin sitä on yhtä huono kuin se joka heitti ensimmäisen arvostelevan kommentin.

    • Otetaanko huomioon vielä se, että laiheliinit olivat joku aika sitten mallien innoittamana muodissa ja lihaksikkaat tämän fitness-buumin myötä. Onko kukaan ottanut huomioon sitä, että ylipainoista on saatettu kiusata pienestä pitäen nimittämällä mm. läskiksi. Kuka loukkaantuu eniten tässä sodassa. Kaikilla on nykyään kauhea tarve julistaa omia mielipiteitään ulkonäöstä totuutena. Unohdetaan hyvät käytöstavat ja haukutaan taaperoitakin michelin-ukoiksi, jos kasvoista löytyy lapsenpyöreyttä ja tällä ei ole edessään lautasellista kukkakaalia kanan kanssa. Onnea tuleville sukupolville sodassa ulkonäkökeskeisyyttä vastaan ja tehkäämme tulevista lapsukaisistamme fitneksen voimin alimittaisia, ortoreksikoita ja mahdollisimman ulkonäkökeskeisiä. Kun tämä tavoite on saavutettu, niin valittakaamme lisää fitnesbuumista ja sen yleisyydestä.

    • Otetaanko huomioon vielä se, että laiheliinit olivat joku aika sitten mallien innoittamana muodissa ja lihaksikkaat tämän fitness-buumin myötä. Onko kukaan ottanut huomioon sitä, että ylipainoista on saatettu kiusata pienestä pitäen nimittämällä mm. läskiksi. Kuka loukkaantuu eniten tässä sodassa. Kaikilla on nykyään kauhea tarve julistaa omia mielipiteitään ulkonäöstä totuutena ja unohdetaan hyvät käytöstavat ja haukutaan kaikkia erinäköisiä ihmisiä. Kertokaamme taaperoille heidän muistuttavan michelin-ukkoa ja vaihdetaan jäätelö kalkkuna/kukkakaali hässäkkään lisäten kylkeen sykemittari ja rasvanpoltto treeni. Onnea tuleville sukupolville sodassa ulkonäkökeskeisyyttä vastaan ja tehkäämme tulevista lapsukaisistamme fitneksen voimin alimittaisia, ortoreksikoita ja mahdollisimman ulkonäkökeskeisiä. Kun tämä tavoite on saavutettu niin valittakaamme lisää fitnesbuumista ja sen yleisyydestä.

    • Tuota, tuota arvon pistepistepiste… Puhut sujuvasti sananvapauden väärin käyttämisestä ja toisten loukkaamisen epäoikeudenmukaisuudesta; Eikös tuo sinun kommenttisi ole juuri sitä mistä syytät muita? Ettet vain olisi itse joskus syyllistynyt meidän jumalaisen vartalon omaavien negatiivissävytteiseen arviointiin 😉 ?

  16. Mua vähä kismittää se, että meillä töissä ruokkiksella KUKAAN ei ikinä kommentoi niiden eväitä, jotka syövät valmispitsoja, hampurilaisia, lihapiirakoita jne. Mutta kun minä avaan eväsrasiani, joka yleensä sisältää kanaa, kasviksia ja raejuustoa, nii heti ollaan kommentoimassa siitä terveellisestä ruokavaliosta. Mitä pahaa siinä on? Tai jos työkaveri kysyy mitä aion tehdä työpäivän jälkeen ja totean meneväni salille, niin vastauksena on tuhahdus ”aina sääki vaa jaksat käydä sielä”. Voin paremmin kuin koskaan ja alkuvuodesta olen tiputtanut 5kg ja shoppailin itselleni juurikin kokoa pienemmät farkut, jotka sopivat täydellisesti, eli jotain on siis tehty oikein.

    • Niina osui naulan kantaan!

      Työkaverit jaksaa kyllä jatkuvasti nasevasti kysellä että onkohan tuossa sun vedessä nyt tarpeeksi proteiinia samaan aikaan ku ne ite mussuttaa sitä saatanan metukkaleipää 😀 Noh onneksi työkaverit on mukavia ja osaan ottaa läpällä niiden heitot. Hullunahan ne pitää ku työpäihän jälkeen jaksaa vielä lähteä muka salille.

    • Oon täysin samaa mieltä!

      Entisellä työpaikalla oli tapana järjestää yhteinen aamupala kerran viikossa ja jokanen aina sai aina vuorollaan tehdä sen. Nämä aamupalat koostui aina valkosesta pullamössöleivästä, juustoista, sokerimehuista, croisanteista ja nutellasta.. you name it! (Tämä oli siis normaalia syömistä, mitä ei kommentoitu millään tavalla). Ja perjantaisin oli myös aina pullakahvit, jollon jokanen ahtoi ittensä täyteen pullaa ja leivoksia. Mä olin tuolloin ehkä vähän normaalia hoikempi ja yritin nostaa painoa TERVEELLISESTI, siis syömällä paljon puhdasta ruokaa ja käymällä salilla. Noi edellä mainitsemani aamupalat ja pullakahvit ei siis kuuluneet mun ruokavalioon, eikä kuulu vieläkään, koska en vaan voi hyvin niistä. Halusin kuitenkin olla mukana aamupaloilla ja pullakahveilla, kun kerrankin pystyi työkavereiden kanssa juttelemaan muistakin kun työasiosta. Joka kerta kun sanoin, että en syö croisantteja ja nutellaa, sain selitellä joka ikiselle työkaverilleni että miksi. ”ootko jollain dieetillä vai” ”sähän oot noin pieni et tekis hyvää syödä vähä sokeria” jne. Ja sama toistui joka ikisellä aamupalalla ja pullakahvilla. Lopulta sain tarpeekseni ja aloin jättäytyä kokonaan pois näistä tilaisuuksista, koska en yksinkertaisesti jaksanut selitellä enää kenellekkään, että miksi en lappaa itteeni sokeria, se ei vaan sovi mulle, ei en laihduta. Voiko tätä jo kutsua työpaikkakiusaamiseksi? No ei kai sentään, mutta sellaiseksi sen koin.
      Ja se kerta kun sen pullan sitten söin. Herranjumala mikä haloo siitä syntyi.. Se onkin sitten tarina ihan erikseen…

      Se, että halusin tehdä terveellisiä valintoja elämässäni ja voida hyvin, sai mut lopulta ’syrjäytymään’ ja jättäytymään pois sosiaalista tilanteista työpaikallani, koska muut eivät sitä ymmärtäneet. Mun pointti tässä on, että antakaa jokaisen tehdä ne omat valintansa, oli ne sitten pullaa tai porkkanoita. Kenenkään syömistä tai urheilua ei tulisi kommentoida tai muutoin kyseenalaistaa. Jokainen tekee omat valitansa sen pohjalta, mikä hänelle on parhaaksi!

  17. Kiitos Metallisydän hyvästä postauksesta! Ensimmäinen aihetta koskeva kirjoitus joka kolahti. Erityisesti mua lämmitti tämä toteamus: ”Ei kaikkien tarvitse olla fitness-malleja, laihoja tai edes normaalipainoisia, mutta jokaisen olisi hyvä viihtyä omassa kehossaan, kokea olonsa hyväksi.”

    Läski-keskusteluissa tuntuu välillä unohtuvan että ”fitness-elämäntavan” ja ”totaali mättämisen&liikkumattomuuden” välissäkin on vaihtoehtoja eikä elämä ole niin yksinkertaisen mustavalkoista. Osalle porukasta sopii se fitness-elämä, mutta se EI tarkoita että se olisi oikea valinta kaikille tai että kaikkien pitäisi toimia niin. Välillä tuntuu että unohdetaan se, että maailmassa on muutakin kuin mitä omasta ikkunasta näkyy.

    Itse rakastan päivittäistä liikkumista ja kovaa treenaamista ja tykkään puhtaasta ruuasta, mutta silti onnistuin keräämään yli 10kg ylimääräistä. Se kymmenen kilonkin tiputtaminen oli niin tiukka urakka, että voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun tiputettavaa on kymmeniä kiloja. Silloin se normaalipaino ja varsinkin jonkinsortin fitness-vartalo voi tuntua niin totaalisen kaukaiselta maalilta että on ehkä vaikea lähteä edes liikkeelle. Ja vaikea uskoa että lihavien suora näpäyttely tai varsinkaan päin naamaa arvostelu saisi mitään järisyttävää motivaatio-myrskyä liikkeelle?

    Jos joku siis arvostelee mun kelmeitä kananpaloja tai parsakaaleja niin lähinnä hymyilen takaisin. Arvostelu kertoo sen toisen osapuolen ongelmista, ei mun ja länkyttämiseen osallistuminen ei taida tuoda kummallekaan osapuolelle mitään hyvää 😉

  18. Koska me kaipasimmekin lisää vainoa ja henkistä väkivaltaa. Miksi läski menisi salille, kun sieltä saa vain nöyryytystä ja häpeää. Miksi mennä kävely/pyörälenkille, kun ihmiset pysähtyvät nauramaan. Uimaan ei voi edes harkita menevänsä. Voitteko kuvitella, että sinua lähdetään seuraamaan kadulla, koska se tarjoaa porukalle nuoria hyvät naurut. Laittavat vielä kuvan nettin, että katsokaa saatana. Jo ei meitä voi sanoa lihaviksi, kun siitä nousee niin kauhea kohu. EIPÄ! Kaupassa saat kuulla joka kerta, että onpas iso ruma setä. Ette te tahdo meidän laihtuvan, koska tämä on teille ainoaa aivonravintoa. Tästä teille tulee hyvä olo. Helppo kohde ja hyvät huvit. Paras dieetti taitaisi kuitenkin olla 9 mm tabletti suoraan aivoihin. Mitä vittua on omaehtoinen lihavuus? Montako kertaa pitää laihdutusta yrittää, ettei enää tulisi kutsutuksi laiskaksi? Niin siis tämä sen lisäksi, että teet omat työsi, ja ole muutoin ahkera. Epäonnistuminenhan on vain luonteen heikkoutta ja mukavuuden halua. Laihtuminenhan on itseasiassa helvetin helppoa. Itse laihduin 10:ssä viikossa lähes 40 kiloa, josta tosin osa oli puhtaasti nestettä. Kyseessä oli ENED-dieetti, ei siis tarvinnut kuin lopettaa syöminen. Pieniä sivuoireta toki oli. Kuten jatkuva ripuli ja helvetilliset vatsakivut. Olin laiska ja mukavuuden haluinen, ja koska dieetti ei oikeasti korjannut elämästä yhtään mitään, kaikki palasi ennalleen. Toki epäonnistumisen tuomat fiilikset olivat heikkoutta ja mukavuuden halua, olin taas valintani tehnyt. Te syljette tätä paskaa, koska te ette tunne ihmistä, ette te tiedä mitä hän on asiansa eteen tehnyt. Teillä on olettamus asioista, ja te laitatte kaikki siihen samaan muottiin. Toki te täällä sanotte, että joo sori en mä tarkottanut sairaita. Mutta tuolla kadulla te näette vain laiskoja ja mukavuuden halusia. Pahoittelen meidän kaikkien lihanvien puolesta, jos joku meistä on teidän lihaksianne loukannut. Palatkaa te takaisin reeneihinne, ja me koitamme olla näkymättä maailmassa. Se on vaan niin hankalaa, kun on niin vitun iso.

  19. Nyt ollaan asian ytimessä! Loistavaa tekstiä tämä ja ”Lihava, läski,pontso..”.

    Olen ollut ikäni hoikka ja saanut kuulla siitä niin koulussa, opiskeluaikana työharjoitteluissa että ihan nyt selkeästi aikuisena työpaikoilla. ”Helppohan sun on kun olet…” Ei muuten ole helppoa! Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta laihduttamisesta, mutta hoikkanapysymisestä senkin edestä. Mulle on jo hyvin pienenä opetettu että välillä pitää syödä sellaista ruokaa mikä ei sitä suurinta herkkua olisikaan koska ruoka on kropan polttoainetta. Jos en haluaisi olla hoikka tai en ymmärtäisi tätä asiaa niin söisin minäkin pelkkiä kermaperunoita ja lasagnea..päälle joisin kahvit ja ottaisin siivutolkulla kääretorttua. Puhumattakaan karkeista, ostaisin karkkia tasan jokapäivä 😀

    Joskus työpaikalla käytiin keskustelua ylipainoisista ihmisistä. Siitä kuinka vanhkasti ylipainoiset jättävät autonsa mahdollisimman lähelle ovea, kulkevat hissillä ja soittavat viereiseen toimistoon ennemmin kuin kipaisevat asiansa siihen 15m päähän toimittamaan. Ihmettelin tätä ääneen, kuinka paljon vuositasolla nuokin ”pikkuasiat” oikeasti vaikuttavat. Siihen antoi lukkovastauksen eräs mies, joka painaa ehkä 70kg ”Kuuleppa Kiiski, tehäänpä huomenna niin että soitat ku oot ajanu työpaikan parkkiin aamulla.. mä tuun sun autolle ja hyppään sun reppuselkään. Käveleppä sit sisään, mee portaita ylös äläkä soita yhtään talonsisäistä puhelua vaan käyt jokaisen asian toimittamassa paikanpäällä. Mä roikun sun reppuselässä koko päivän. Kerro sitte oliko helppoo”.
    Ja näinhän se on. Siitä ei pääse jumalavita MIHINKÄÄN. Jos sä kannat mukanas hyllyvää 70kg ylipainoa niin sä et mitenkään voi väittää että elämä sen kanssa on aivan yhtä helppoa ku se 70kg laihempana (tai edes 20kg).

    Laihduttamisen ku ei tarvii olla lehtikaalin syöntiä ja tuntien salitreenejä. Alkuun pääsee sillä että syö NORMAALISTI. Jos ylipainoa on kymmeniä kiloja, niiden ylläpitämiseen tarvitaan jär-kyt-tä-vä määrä kaloreita. Eli ruokailu normaaliksi ja jäädään bussista vaikka yhtä pysäkkiä aiemmin tai lakataan käyttämättä hissiä tai ihan mitä vaan pientä, sit siitä pikkuhiljaa eteenpäin.

  20. Hei. Luin ”lihava, läski, pontso…”n ja tämän tekstin. Ihan tottumuksesta meinasin vetäistä herneitä nenään, mutta enpäs vointukaan. Kirjoitat ihan kiihkottomatsi täyttä faktaa. En minäkään usko että kukaan lihava ihan todella haluaa olla lihava, vaan kyse on valinnoista ja hyvin pitkälti mukavuudenhalusta. Itse olen ollut koko ikäni rapakuntoinen pullero, enkä ole liikkunut ollenkaan. Nyt aikuisena ja työelämässä se sipsien syöminen ja sohvalla kirjan lukeminen ON valintani, koska suoritan koko päivän töissä, suoritan kodin siivouksen ja kaikki kotityöt, enkä todellakaan halua suorittaa enää mitään enää vapaa-ajallani. Haluan tehdä silloin just niin kuin mua huvittaa, jotain mukavaa ja palkitsevaa, kun olen hoitanut kuuliaisesti kaikki muut asiat. Syöminen ja hyvään kirjaan uppoutuminen on sitä. Liikunta on aivan helv**in vaikeaa ja tuntuu kamalalta. Tämä on minun valintani, eikä mulla ole mitään syytä pitää vihaa teitä kohtaan, jotka jaksatte enemmän kuin minä. Päin vastoin, ihailen, enkä todellakaan kuvittele, että upeat kropat tulisi helpolla. Hyvää kesää kaikille tasoon ja kokoon katsomatta! 🙂

  21. pitää vielä kommentoida tuohon ”…mutta jokaisen olisi hyvä viihtyä omassa kehossaan, kokea olonsa hyväksi.” Olet aivan oikeassa! Juuri tuosta minäkin haaveilen. Olen inhonnut kehoani niin kauan kuin muistan enkä todellakaan ole koskaan viihtynyt siinä. Vaikea kuvitella, miten vielä minua lihavammat ihmiset voivat sietää jokapäiväistä elämäänsä, itse en sentään ole esim. painoindeksin mukaan kovinkaan ylipainoinen. Ja silti tuntuu että olen niin epämuotoinen hirviö, että joskus tekisi vaan mieli tappaa itsensä. Tuntuu että esim kaupassa en mahdu liikkumaan hyllyväleissä vaan olen todellakin se norsu posliinikaupassa ja pudottelen kömpelyyksissäni asioita. Kun nousen kahvipöydästä, maha ottaa joskus pöydänreunaan kiinni ja kaikkien kahvit läikkyy. Oloni on joka päivä kamala, ei fyysisesti, mutta henkisesti. SILTI tämä on se oma valintani, en jaksa liikkua, en jaksa suorittaa enää yhtään mitään. Ainut ilo arjen keskellä on se hyvä ruoka, herkut ja oma rauha kirjan parissa, enkä vaihtaisi niitä kamalaan ja inhottavaan liikuntaan, koska tiedän, että sitä pitäisi tehdä sitten tunti tolkulla joka päivä että mikään muuttuisi. Kunnioitan teiä jotka jaksatte, äärettömän paljon.

  22. Mä olin lapsena hieman pullea. Ansaitsinko sen vuoksi 9 vuoden koulukiusaamisen ja loppu ikäni itsetunnon menetyksen ja koska sain aina kokea olevani se läski, josta ei tarvi välittää ja jolle voi sanoa mitä vaan, mikä loukkaa eniten. Mitä opin siitä..lohtusyömisen…jatkuvan taistelun tulla joskus hyväksytyksi jollekkin…vaikka laihdutinkin, ei kukaan korjannut itsetuntoani ja välittänyt koska olin saanut läskin maineen, jota saa solvata…hain tietenkin hyväksyntää aina ja kiusatun ihmisen olemattomalla itsetunnolla lian usein vääristä ihmisistä…lohtusyöminen on ikuista, koska aina tuntuu ettei kukaan välitä…olen siis se säälittävä läski vielä aikuisenakin ja vailla itsetuntoa sekä oikeasti välittävää ihmistä…enää en vaan etsi hyväksyntää…olen oppinut ettei minua läskeineni hyväksytä…jokainen sana viitaten läskeihini satuttaa aina…jopa se vitsikkääksi tarkoitettu lausahdus ootko raskaana, jota on usein saanu kuulla…laiskaksi minua ei saa vaikka monet niin luulee…rakastan hyötyliikuntaa..lumitöitä,ruohon leikkuuta, puutöitä…mutta lohtusyöminen on ikuista….siihen olen koko ikäni oppinut..en ikinä arvostele ketään ulkomuotonsa vuoksi…miksi minua saa aina arvostella loukaten, ymmärtämättä, että niiden takia minusta ei ikinä tulekkaan laihaa, vaikka kuinka itsekkin inhoan läskejäni…miksi ihmiset ei vaan saa olla mitä ovat…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta