Mulla on tänään JALKAPÄIVÄ!

Vaikka rivien välistä oli haisteltavissa hieman ironiaa ja provokaatiota, ei Metallisydän voinut olla tarttumatta aiheeseen kun Juho Typpö kirjoitti Nyt.fi:n kolumnissaan miten ärsyttävää on kun ihmiset puhuvat jalkapäivistä, valittelevat kipeitä lihaksiaan ja esittelevät sheikkereitään, tuoden omaa treenaustaan esiin itsetietoisesti ja pröystäilevästi.

Jalkapaiva

Vaikka Juho Typpöä ärsyttää, että treenaavat ihmiset puhuvat jalkapäivistään, kulkevat sheikerit kädessä heiluen tai tulevat pyörällä töihin, pystyn itse aivan sulavasti ja ärsyyntymättä kuuntelemaan muiden ihmisten kertomuksia baari-illoistaan ja ryyppyreissuistaan, pystyn jopa osallistumaan keskusteluun vaikka en itse baareissa käykään. Minua ei ärsytä edes kännissä konttaamisen aiheuttamien rupisten polvien esittely, vaikka en millään tasolla itse ymmärrä miksi joku haluaa juoda itsensä kaatokänniin.

drunk-Finn1

Sekään ei ärsytä jos joku kertoo tehneensä crossfit-salilla uuden ennätyksen AMRAP:ssaan tai valittaa kutomisesta kipeytyneitä sormiaan kudottuaan koko viikonlopun lapsenlapselleen uutta villatakkia. Kertaakaan mieleeni ei ole tullut että nämä kännissä örveltäjät jättäisivät krapulavichy-pullonsa pöydälle pröystäilläkseen tai kutojat yrittäisivät kutimineen korostaa itseään itsetietoisesti.

kutimet3

Ai miksikö ei ärsytä? No siksi että on ihan normaalia puhua itselle tärkeistä asioista, tulla pyörällä töihin ja kanniskella sitä sheikkeriä. Ei omaa elämäntapaa ja harrastuksia kuulu joutua piilottelemaan, jättämään sheikkeriä kassiin piiloon tai riisumaan pyöräilykypärää kiireellä jo eteisessä ettei vaan Juho Typpöä sattuisi ärsyttämään.

Arvaa mitä Juho Typpö? Mulla on jo palkkari valmiiksi sheikkeriin ladattuna ja mä oon ihan intona siitä että mulla on tänään JALKAPÄIVÄ!

Afterzone

Ja voit uskoa että huomenna ne jalat on tosi kipeet!

Metallisydän

21 vastausta artikkeliin “Mulla on tänään JALKAPÄIVÄ!”

  1. Nimenomaan! On se kumma että kerrankin oon löytäny elämässä sellasen harrastuksen jota rakastan ja jossa oon hyvä, niin nyt sitä pitäis piilotella? Koska joku muu ei jaksa käydä salilla ja sitä ärsyttää mun palkkari?

    • Sitähän se usein on että tosien aktiivisuus ärsyttää koska itse ei pysty samaan… Mä ainakin vetelen palkkarini ja muut lisäravinteeni sheikeristä just siellä missä tykkään ja puhun jalkapäivistäni jos siltä tuntuu 🙂

  2. Mua kans huvitti se pyörällä töihin juttu.. 😀 Mulle se on niin normaalia kun vaan voi olla! Pakko mennä pyörällä kouluun ja töihin satoi tai paistoi, kun en opiskelijana autoa omista! Enkä varmaan hetkeen omista vaikka työelämään menisinkin. Loistavaa arkipäivän liikuntaa! Haluan ainakin uskoa, että siitä ois hyötyä! 😀

    • Mutta kai sä muistat riisua jo ulkona sen pyöräilykypärän ja esittää että olisit tullu autolla? Ettei vaan autolla tuleville tuu paha mieli…

  3. Asiaa! Ihmettelin itsekin tuota kirjoitusta. Tietysti suomalaisten perisynti kateus tässäkin kohtaa taitaa ilmetä. Vai miksi muuten jaksaa ärsyyntyä muiden tekemisistä? Mä ainakin yritän pitää huolen vaan omista tekemisistä. Ja tänään on haukkaripäivä, huomenna jalkapäivä ja sheikkeri kädessä heiluen tulen varmasti kotiin!

    • Jotkut ihmiset ärsyyntyy mitä ihmeellisemmistä asioista. Suosittelisin ihan kaikille iloista ja elämänmyönteistä asennetta, omakin olo on paljon parempi kun ei koko ajan tarvitse angstata 🙂

  4. Mun mielestä sanonta ”laiska se töitään luettelee” pitää yleensä aina paikkansa. Mutta kyllä mä tuossa ”jalkapäivän” kohdalla voisin antaa vähän armoa. Samalla tavalla voisi sitten luokitella ärsyttäviksi puheenaiheiksi kaikki ihmisiä innostavat asiat kuten, vauvat, koiran-/kissanpentu, uusi auto, uusi parisuhde.. ym. Mun mielestä noista kaikista aletaan yleensä puhua ”pyytämättä” ja kyllähän sitä siinä vaiheessa ymmärtää miksi toinen haluaa näistä jutuista kertoa.

    Kolumnistia lohduttaisin sillä että saliharrastuksen vakiinnuttua siitä tulee niin rutiinia ettei lihaskivuistaan jaksa vuositolkulla jauhaa. Niin ja siitä pyöräilystä.. Itse jätän pyöräilykypärän aina hyvällä kelillä sarveen roikkumaan, mutta antakaa anteeksi jos hikipisarat ja hengästyminen kavaltavat mut tästä harrastuksesta 😀 Tarkoituksena ei ole kuitenkaan aloittaa mitään liikuntavallankumousta, en mä vaan kestäisi olla sillee keulakuvana 🙂

    • Minä ymmärsin, että kolumnissa tarkoitettiin enemmän sellaista leuhkivaa tyyliä tuoda asiaa jatkuvasti esille, harrastuksesta puhuminen ylipäätään ei niinkään ollut se ongelma. Kuten MariA totesi: ”saliharrastuksen vakiinnuttua siitä tulee niin rutiinia ettei lihaskivuistaan jaksa vuositolkulla jauhaa”. – Tällainen tyyppi, jolle treenaus on oikeasti ihan arkipäivää, eikä mikään ulkoisen pätemisen muoto, puhuu siitä ihan eri tavalla kuin se, joka haluaa jatkuvalla raportoinnillaan vain tuoda esille omaa paremmuuttaan ja kuulla toisten kehuja ja päivittelyjä siitä, kuinka kova treenaamaan hän on.

    • Toi on ihan totta, kun mistä tahansa aisasta hiipuu se uutuudenviehätys, tulee siitä jauhettua paljon vähemmän. Mä harvon oma-aloitteisesti lähden juttelemaan treenaamisesta vaikka se mulle todella iso osa elämää onkin. Hyvin usein kuitenkin ihmiset tulee kyselemään miten treenit kulkee yms. ihan vaan koska ne tietää mun treenaavan paljon ja se nyt vaan on kohteliasta olla kiinnostunut toisten ihmisten asioista. Ei muakaan ehkä isommin kiinnosta miten jonkun kaverin firsbeegolf-kierros on viikonloppuna mennyt, mutta kysynpä silti.

  5. Ravistelet jalkojasi ja vilkaiset kelloa salin takaseinällä. Hengitys on jo hieman palautunut, soijaa pukkaa otsalta. Vapisevin jaloin asetat tangon jälleen kerran niskaasi ja katsot itseäsi silmiin kyykkyhäkin takana olevasta peilistä. Tiedät, että ne 2-3 viimeistä toistoa tekevät kipeää ja sanot itsellesi, että sarja tehdään aina loppuun. Reilun tunnin päästä kävelet salilta ulos tönkköjaloin ja toivot, ettei mitään tipahtaisi lattialle. Pinkistä shakerista otat hörpyn mansikan makuista mannaa ja kiität itseäsi, että taas kerran haastoit itsesi, li’uit pois mukavuusalueelta, voitit itsesi.
    Tuossa yhtenä päivänä salille tuli huomattavan ylipainoinen kaveri, PT mukanaan. Katsoin pelonsekaisella kunnioituksella, kuinka kaveri väänsi Smithissä askelkyykkyjä tyhjällä tangolla, hädin tuskin 15 cm syviä, otsasuonet pullistuen, punaisin naamoin. Viimeisen sarjan päätyttyä kyllä huomasi voittajailmeen kaverin kasvoilla PT:n läimäyttäessä rehvakkaasti selkään. Varmasti tämä kaveri oli lukenut kymmenistä eri blogeista, kuinka ihmisen pitää vaan hyväksyä itsensä ja olla tyytyväinen mitä on, parsojen punnitseminen ei tuo onnea yms. Onneksi hän oli lukenut myös jotain itsensä haastamisesta.
    Juha Typpö, kokeile sinäkin joskus JALKAPÄIVÄÄ!

  6. Iski kyllä tuo ettei kenenkään pitäisi joutua piillottelemaan harrastustaan. Itse teen tätä kokoajan ettei tarvitsis selitellä ja oikeuttaa tekemisiään kavereille joilla ei ole samat kiinnostuksen kohteet. Olen mm valehdellut syöväni karkkia, käyväni ”silloin tällöin” salilla ja esittänyt inhoavani urheilua. Ja kaikki vain koska se on helpompaa kuin kohdata se kritiikin tulva jonka tämä antifitness aiheuttaa. Tällä käytöksellä näyttäisin saavani olla rauhassa näytti kehoni miltä hyvänsä.

    • Mä oon aina puhunut avoimesti treenistäni ja ruokavalioistani niistä kiinnostuneille. En tuputa juttujani, mutta aina joskus jotakuta ihan oikeastikin kiinnostaa. Ei kenenkään tosiaan pitäisi joutua piilottelemaan tai salailemaan omaa harrastustaan tai elämäntapaansa. Jossakin vaiheessa joitakin ihmisiä ihmetytti suuresti se etten käy baareissa tai käytä alkoholia kuin äärimmäisen harvoin, mutta kyllä kaikki sen ovat lopulta hyväksyneet ja jotkut jopa ymmärtävät valintani 🙂

  7. Hahahah, samoin ei pystynyt olla tarttumatta aiheeseen. Nimenomaan! Ei muakaan ärsytä muille ihmisille tärkeät asiat! Hitsi miten sitä itekin herkästi provosoituu tommosista teksteistä, mut ei mahda mitään 😀 JALKAPÄIVÄ, JALKAPÄIVÄ!

    • Olihan se kolumni kirjoitettu hieman provosoivaan sävyyn ja selkeästi haettu hieman kuohuntaa 🙂 Mutta mitäs sitten, annetaan kuohua! 😀

  8. Haha, just mitä kans ajattelin tota lukiessani! Mitä vikaa on siinä, jos ihminen puhuu omasta elämästään/harrastuksistaan muille? Tuli tosta tekstistä lähinnä semmonen olo, että keskustelussa toinen osapuoli tuntee piston sydämessään ja pientä kateutta kuunnellessaan toisen liikuntaharrastuksesta ja samalla miettien omaa sohvalla röhnöttämistä ja kasvavaa elintasokumpua. Kateutta, ehkäpä. Sitä päivää odotan innolla, jolloin suomalainen pystyy olemaan aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä ja onnellinen hänen puolestaan.

    • Niinpä, hieman samansuuntaisia ajatuksia nousi omaan mieleeni 🙂

  9. Täytyy varmaan piilottaa autonavaimetkin taskuun jo duunin pihalla, ties vaikka joku autokateellinen niistäkin ärsyyntyisi! 😀

    • Joo ehdottomasti! Ja kannattaa keräillä maasta vanhoja bussikuitteja joita voi sitten vahingossa töissä pudottaa taskusta niin ketään ei harmita kun säkin kuljet bussilla…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta