Voi nyt saatanan saatana

Pari viimeistä viikkoa on olleet todella kiireisiä, on ollut työkiireitä ja paljon ohjelmaa myös töiden ulkopuolella. Kotonakin on pitänyt jotain ehtiä tekemään. Treenit on olleet hieman pikaisempia kuin normaalisti ja pari treeniä jätin suosiolla väliinkin, olisihan pääsiäisenä monta päivää aikaa treenata kunnolla ja vaikka hiukan levätäkin. No niinpä niin saatana. Levättyä on sitten tullutkin.

20150404_112234

Niinhän siinä kävi, että kun keskiviikkona sain työt tehtyä ja pääsin iltamyöhäisellä kotiin, oli olo aika nuutunut. Ajattelin sen olevan vaan väsymystä hieman normaalia raskaamman työpäivän jäljiltä, mutta nukkumaan mennessä alkoi palella ja yöllä olikin sitten jo kunnolla kuumetta.

20150404_112537

Siihen meni siis pääsiäispyhien kunnolla treenaamiset, saatana. Tässä sitä nyt on maattu sohvalla ja sängyssä, levätty ja paranneltu oloa. Kyllä sais saatana jo riittää.

Niin ja niska on edelleen aivan saatanan jumissa. Vittu.

Metallisydän

10 vastausta artikkeliin “Voi nyt saatanan saatana”

  1. Auts! Kuulostaa influenssalta.. Mut jos jotain positiivista pitää keksiä niin nuo tuollaiset ei iske kuin muutaman vuoden välein.

    • En mä usko että tässä influenssa on kyseessä. Sen verran matalana pysytellyt kuitenkin tuo kuume…

  2. Taisit olla ihan hetki sitten viimeksi sairaana? Kyllä se vetää vihaiseksi. Tuosta ei mitään positiivista saa. Tsemppistä nyt kuitenki!

    • Joo ei siitä hirveän kauaa ole… En tiedä enkö sitten antanut tarpeeksi aikaa parantua vai mistä johtuu…

  3. Paranemista! Kuulostaa mun joululomalta. Otin kaksi viikkoa vapaata ja mielessäni kuvittelin pitkät hiihto- ja juoksulenkit aamuisin ja illat salilla. Olin sairaana koko hemmetin kaks viikkoa, just toivuin ennen töihin menoa. En päässyt treenaamaan kertaakaan.

    • Niinpä. Ihan vittuilua omalta keholta tollanen :/

  4. Ymmärrän. Joulunaikaan sairastin kovan keuhkokuumeen, joka vaati suonensisäisen antibioottihoidon. Toipuminen kesti, semmoiset reilut kaksi kuukautta. Tätä tämä elämä on. Välillä tulee pysäytyksiä. Omasta puolestani ajattelen, että onni että toivuin, joskin pidemmän kaavan kautta. Yritän näissä pysäytystilanteissa ajatella, että huonomminkin voisi olla. Omassa työssäni hoidan vakavasti sairaita. Se antaa näkökulmaa omaan elämään, kuitenkaan kenenkään tuntemuksia vähättelemättä. Toipumista Sinulle toivotellen!

    • Oot ihan oikeessa. Joskus kirjoitin blogiin tekstinkin aiheesta. Kun omat pienet kuumeet ja treenitauko tuntuu ylitsepääsemättömältä vastoinkäymiseltä, kannattaa hiukan laajentaa kuvakulmaa… Ehkä ne ei sittenkään ole ihan hirmuisen suuria vastoinkäymisiä…

  5. Itsellekkin iski nyt pyhien aikana silmätulehdus ja hemmetin kova nuha. Oletko yleensä pikkuflunssassa käynyt tekemässä minkäänlaista treeniä, vai antanut kropan levätä ihan parhaaseen tikkiin asti? Mietin tässä, että jos kohta uskaltaisi vähän vielä viimeisiä limoja irroitella kevyen treenin merkeissä..

    • Mua ei yleensä pikkuflunssat treenaamasta estä, mutta jos alkaa olla lämpöä, jätän suosiolla treenit pois. Nyt on jo menossa kymmenes päivä ilman treeniä ja alkaa pää hieman hajoilla…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta