Addiktiona salitreeni – maailmanloppu vai ei?

Nyt se on takana, viikon mittainen treenitauko. Edellistä yhtä pitkää treenitaukoa en edes muista, siitä on niin pitkä aika. Treenaan yleensä viisi-kuusi kertaa viikossa. Silloin tällöin tulee kuitenkin pakon edessä oltua salilta poissa useampia päiviä. Kaksi peräkkäistä lepopäivää vielä menee, mutta kolmantena alkaa jo tuntea tiettyä levottomuutta, pakottavaa tarvetta päästä treenaamaan. Lihaksista alkaa kadota tietty jämäkkyys, oma keho alkaa tuntua turvonneelta, tulee ns. ”läskiolo” vaikka eihän sitä läskiä kehossa ole yhtään sen enempää kuin muinakaan päivinä, olo vaan tuntuu siltä. Samalla huomaan olevani normaalia ärtyneempi, pää kaipaa salille ihan yhtä lailla kuin kehokin. Nämä ovat vieroitusoireita, olen riippuvainen kuntosalitreenistä.

2015-02-21 21.41.31

Jos treenitauko venyy pidemmäksi, alkaa ruuvit väkisin irtoilla päästä ja ympäristökin on vaarassa. Kiukkuinen bodari ei ole kaunis näky. Pikainenkin treeni toimii ensiapuna, tuo painetta lihaksiin ja helpottaa hajoamaisillaan olevaa pääkoppaa, mutta vasta useampi kunnon treeni tuo helpotuksen ja palauttaa normaalin vireen ja kehollisen hyvänolontunteen.

kollaasi

Myönnän suoraan olevani riippuvainen treenaamisesta ja salilta poissa oleminen aiheuttaa vieroitusoireita. Mutta miten vakavaa tällainen treeniaddiktio sitten oikein on?

Fitness-kisaamisen terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä on mediassa ja FitFashionin blogeissakin väännetty jokin aika sitten ihan riittävästi, joten siihen en lähde ottamaan sen kummemmin kantaa. Puhutaan tällä kertaa harrastelijatason treeniaddikteista.

primebody
Ulla-Riitta Koskisen kohua aiheuttanut blogikirjoitus löytyy TÄÄLTÄ

Negatiivisessa mielessä ajateltuna treeniaddikti treenaa liikaa, liian paljon ja liian usein. Palautuminen heikkenee, keho menee ylikierroksille ja seurauksena on ylikunto, tila josta on todella vaikea palautua. Treeniaddiktioon kuuluu nykyisin usein myös ylikorostetun terveellinen ruokavalio, joka on vähähiilarinen, vähärasvainen ja mahdollisesti vielä paastotaan niin että syödään vaan tiettyyn vuorokaudenaikaan. Ja silloinkin ainoastaan puhdistavaa vihersmoothieta…

20150215_184258

Positiivisessa mielessä ajateltuna salitreeniin addiktoitunut ihminen saa treenistä energiaa, lataa akkujaan salilla ja poistuu salilta hymy huulilla ja energisenä. Tähän kuuluu usein mukaan myös ”normaaliterveellinen” ruokavalio, syödään puhtaista raaka-aineista valmistettua perusruokaa, josta saadaan tasapuolisesti kaikki tarvittavat ravintoaineet. Joskus herkutellaan myös roskaruualla tai pussillisella karkkia.

Kanaa-ja-vihanneksia

Mikä minun pointtini siis on? Treeniä ja ruokavaliota ei kannata ottaa liian vakavasti, kuten ei elämää yleensäkään. Jos et ole kisadieetillä oleva kehonrakentaja tai bikinifitness-tähti, ei sillä ole väliä jos sorrut välillä herkuttelemaan tai jos salitreeni jää joskus väliin. Pipo hiukan löysemmällä ja hymy huulilla elämä on paljon mukavampaa, oli sitten addiktoitunut treenaamiseen tai ei.

Jos viikon treenitauko kuulostaa maailmanlopulta, haastan sinut pitämään sen tauon, syömään sen korvapuustin ja juomaan sen normaalirasvaisen cappuccinon, tulette huomaamaan että se ei ole maailmanloppu!

Metallisydän

3 vastausta artikkeliin “Addiktiona salitreeni – maailmanloppu vai ei?”

  1. Tunnistan samat fiilikset jos taukoa joskus tulee. Se on välillä pirun vaikeaa löytää ns. kultainen keskitie ja jopa ottaa suunnitelmallisesti taukoa kun se olisi keholle ja mielelle hyväksi 🙂

    • Suunnitelmallinen tauko tarvitsee tahdonlujuutta. Hankalaahan se on hidastaa kun treeni kulkee kovaa. Useimmiten kevennys / tauko pidetään vasta liian myöhään, siinä vaiheessa kun kroppa alkaa olla jo ylikierroksilla. Itsepäisesti vaan yritetään treenata kovaa vaikka keho jo ilmoittelee että olisi hyvä antaa sille hiukan lepoa…

  2. Täällä nousi käsi ylös!

    Muutama vuosi sitten kun harrastin showtanssia sm-tasolla (harrastin…… no kilpailin) menin ylikuntoon jonka katkaisi sattuunut polvivamma. Puoli vuotta taukoa treenistä ja ai että kun teki kutaa!
    Pari vuotta sitten aloin käymään säännöllisesti salilla ja treenejä tuli 4-5 viikossa. Nyt sitten helmikuun lopulla lomalla liukastun ja polvi taas säpäleinä!!! Kyllä ottaa päähän. Nyt kolmas viikko ilman salia ja pää tuntuu hajoavan. Pakko huomenna aamulla raahautua vähän haukkarii pumppaamaan kun pää ei oikein anna lupaa jalkatreenille. Leikkausta ootellen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta