Metallisydän roasted!

Viikko sitten itkin kurjaa kohtaloani ja valitin kun en kelpaa vauva-foorumille haukuttavaksi muiden vakavastiotettavien fitness-bloggareiden tavoin. Samalla kerjäsin vittuilua omilta lukijoiltani ja lupasin jopa palkita parhaat vittuilijat Gilletten uutuuspartahöyläpaketeilla. Kumpikaan vakituisista lukijoistani ei siihen lähtenyt (kiitos äiti ja isä), mutta onneksi blogiin sattui eksymään useita satunnaisia vierailijoita jotka päättivät avata sanaisen arkkunsa palkinnon toivossa.

Gillette

Palautetta tuli kahdenlaista, osa lähti vittuilemaan ihan suoraan ja osuvia iskuja vyön alle sateli useampiakin. Olen jo monena iltana itkenyt itseni uneen miettien kaikkia noita kommentteja eikä ennen niin valtava egoni ehkä enää koskaan palaudu entisiin mittoihinsa sen kokemien kolahdusten jäljiltä.

Näistä vittuilijoista päätin palkita yhden joka sulatti sydämeni ytimekkäällä ulkoasullaan ja hellyyttävällä kirjoitusvirheellään. Ensimmäisen Gillette-setin saa siis nimimerkki Kriitikko kommentillaan ”Sun blogi on huono ja sä olet tymä.”

Suoran vittuilun lisäksi mukana oli muutama nerokas ja tyylipuhdas roastaaminen. Nauroin niitä lukiessani katketakseni enkä usko olleeni ainoa. Huumori on parasta silloin kun se perustuu tosiasioihin ja kohdistuu johonkin tiettyyn henkilöön ja tällä kertaa se olin minä.

Toinen palkintosetti lähteekin mielestäni parhaalle roastille, eli laura:lle, ei niin lyhyellä kommentilla:

”Mä voin kertoa sulle miksi vauvapalstalla ei sun blogia noteerata; Se johtuu siitä, että olet tuollainen vässykkä harmaavarpunen, joka hakee blogiinsa sisältöä mukahauskoilla vitseillä crossfittaajista ja fitnesspyllybloggareista peittääkseen sen, ettei ole omaa persoonaa ja näkemystä tai joo, onhan sulla, koska myös maantienharmaa on väri.

Sun blogissas silloin tällöin esittelet ”omia” treenisarjoja, jotka kuka tahansa voi käydä katsomassa Utin blogin arkistosta marraskuulta 2013, parempien kuvien kanssa. Kehotat tekemään toistoja tuplat siihen nähden mitä itse pystyt, mutta onneksi kuviin voi aina lisätä tankoon vähän rautaa, ja sit ottaa videota siitä ykkösmaksimista ”treenin viimeisenä toistona”.

Suhtaudut muka alentuvasti blogimainontaan, ja sitten tuleekin postaus, jossa oot tehnyt sen ja sen pirkko pirtelöhirmun kirjasta (kuva) tosimahtavan smoothien (kuva), johon oot lisännyt lisäravinteita niistä sun seittämästätoista blogiyhteistyön kautta saadusta purkista ja purnukasta (kuva), joiden sisäpinnalla kasvaa hometäpliä (yllättäen ei kuvaa) kun niihin ei oo kosketukkaan puoleentoista vuoteen. Ehkä siis parempi, ainakin sulle, että salamavalon välähdyksen jälkeen se smoothie menee suoraan viemäriin (kamera on tässä vaiheessa jo visusti pöytälaatikossa).

Ja ai niin, tietty jokaviikkoinen six deuce-kamppis, jossa oot laittanut päälles joko naisten malliston paidan, tai sitten s-kokoisen miesten pusakan, ja jos tarkkaan katsoo, niin selässä näkyy nuppineuloilla kiristetty kangas, että vaate saadan suht vartalonmyötäiseksi. Ja jostain kumman syystä nuo kuvat on aina otettu treenin jälkeen siten, että edes vähän pullottais sieltä lycran alta pumpissa oleva patti. Toinen vaihtoehto on, että oot saanut maaniteltua salilta, sinne kerran viikossa eksyessäsi, mukaan jonkun salisussun kokeilemaan vaatteita, ja hänet sitten esittelet hemaisevana vaimonasi. Todellisuudessa sussu etsii peuransilmillään pakoreittiä, ja se väkinäinen hymy – se tulee niistä sun jutuista…

Onneksi kohta onkin aika kirjoittaa treenaamisen fysiologisista vaikutuksista, jolloin blogitekstisi ajettaessa läpi plagiointikoneen tulis 100 % vaste Hulmin kansantajuisesta ”Reenaaminen tositoopeille”-teoksesta, ellei tekstisi jokaisessa vierasperäisessä termissä olisi ainakin yksi kirjoitusvirhe. Mutta joo, kyllähän sun elämässä muutakin tapahtuu, postailet kuvia vauvasta, ja hehkutat sitä vauva-ajan onnea, vaikka tosielämässä lähipiiris odottaa sun fysiikassa valtavaa kehitysharppausta, kun sen jälkeen kun tyär tuli kotiin, oot alkanutkin treenaamaan kaksi kertaa päivässä. Todellisuudessa sut on nähty läheisen Essonbaarin nurkkapöydästä torkkumasta snickers valuen suupielestä. Blogisi varmasti työllistää sinua jatkossakin, ja avaa sulle pt-projekteja, kun esittelet Matin superhaastetta omana tuotoksenasi. Zoomaamalla kuvia asiakkaan treeneistä ja ”tuloksista” huomaa, että tausta on mutkalla kuin skolioosi takakyykyssä, kun sitä tulosta on tiristetty auttavissa photoshoptaidoillasi.

Joten jatka vaan samaan malliin, ja jos joskus päiväunet venähtää siten, ettei uuden blogipostauksen kirjoittamiseen oikein jää aikaa, niin kopioi vaan puolen vuoden takaa vanha teksti ja muokkaile vähän kuviin kyhmyä käsivarteen, niin täydestä menee, eikä kukaan huomaa mitään.”

Laittakaahan siis Kriitikko ja laura osoitetietonne sähköpostiin jari.autere @ gmail.com (poistakaa välilyönnit) niin laitan palkinnot matkaan.

Nyt alan muokkailla jotain vanhaa treenitekstiä uudelleen julkaistavaan muotoon hörppien homeista smoothieta… : D

20150309_224228

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta