Matti treenaa tuntumalla – Superhaaste etenee

Kevät alkaa hiljalleen saapua ja Matin superhaaste etenee. Edelleen Matti jatkaa sinnikkäästi ja edellisistä treeneistä ja niiden jälkeisistä fiiliksistä huolimatta, tai juuri niiden takia, saapui Matti taas eräänä kauniina lauantai-aamuna treenaamaan Ulvilaan Sport Centerille Metallisydämen johdolla.

Jokaisella treenikerralla on tarkoitus viedä hommaa eteenpäin, opettaa Matille uutta treenaamisesta ja antaa eväitä niin tämän puolen vuoden superhaasteen loppua varten, kuin myös jatkoa varten. Kun Superhaaste on ohi, ei Matti ainoastaan ole ulkoisesti muuttunut mies, vaan myös oppinut treenaamaan oikein ja tuloksekkaasti sekä oikean ruokavalion merkityksen.

Vaan turhat jaarittelut pois ja itse treeniin, jossa tällä kertaa vuorossa oli selkä ja vatsa.

Ensin hieman lämmiteltiin, Matti polkien kuntopyörällä, Metallisydän louskutellen leukojaan.

Puolen vuoden superhaaste

Itse treeni aloitettiin opettelemalla kohdistamaan selkätreeni selkälihaksiin, ensin alataljassa, sitten ylätaljassa. Molemmista pudotettiin reilusti treenipainoja alas, mutta eliminoitiin muiden lihasten tekemä työ ja kaikenlainen heijaaminen ja tehtiin työ kokonaan selkälihaksilla. Kun homma lähti sujumaan, näkyi oivaltamisen riemu Matin kasvoilta kuin pikkulapselta joka oppii ajamaan polkupyörällä.

Puolen vuoden superhaaste

Puolen vuoden superhaaste

Puolen vuoden superhaaste

Puolen vuoden superhaaste

Taljojen jälkeen nostettiin hieman haastetta ja lähdettiin kokeilemaan kulmasoutua. Siinä Matilla oli ollut aivan liian pysty asento, kuten suurimmalla osalla salitreenaajista. Jotta liike saatiin kohdistettua selkälihaksille olkapäänseudun sijaan, pakotti orjapiiskuri-Metallisydän valmennettavansa jälleen vähentämään treenipainoja ja laskemaan asennon matalammaksi. Silti sarjojen edetessä ja liikkeen muuttuessa raskaammaksi, pyrki asento nousemaan pystymmäksi. Kuuliaisesti Matti kuitenkin korjasi joka kerta asentoaan orjapiiskurin niin komentaessa.

Puolen vuoden superhaaste

Selkätreenin viimeisenä liikkeenä tehtiin brutaalia voimaliikettä, maastavetoa. Maastavedon liikesuorituksen olimme katsoneet Matin kanssa jo aiemmin oikeaksi ja hyvin oli oppi mennyt perille, suorituksessa ei ollut muuta korjattavaa kuin vetoremmien oikeaoppinen tangon ympärille pyörittely.

Puolen vuoden superhaaste

Maastavetosarjojen jälkeen selkätreeni oli ohi ja Matti varmisti sykemittaristaan, vieläkö se pumppu rinnassa hakkaa… Ja hakkasi se, melkoista tahtia.

Puolen vuoden superhaaste

Hetken hengittelyn ja EAA+ aminohapporyyppyjen jälkeen oli aika siirtyä vatsatreenin pariin.

Vatsatreeni aloitettiin erinomaisella ja kokonaisvaltaisella, mutta raskaalla vatsaliikkeellä, jossa jalat nostetaan penkille ja rutistetaan yläkroppa vatsalihaksilla ylös niin että kurkotetaan sormet varpaisiin.

Puolen vuoden superhaaste

Liike on todella raskas, varsinkin jos sen tekee oikein eikä ota jaloilla tukea mistään eikä heilauta alhaalta vauhtia liike-energiasta vaan todellakin rutistaa koko liikkeen vatsalihaksilla.

Puolen vuoden superhaaste

Puolen vuoden superhaaste

Puolen vuoden superhaaste

Täytyy kyllä myöntää että Matti ei anna periksi helpolla. Jokainen toisto oli täyttä tuskaa ja silti Matti rutisti vaaditun määrän toistoja. Periksiantamaton ja sinnikäs asenne jolla päästään vielä pitkälle! (jos päästään sarjojen jälkeen matolta ylös…)

Puolen vuoden superhaaste

Matin silmät etsivät selkeästi pakoreittiä salilta tämän ensimmäisen vatsaliikkeen jälkeen. Onneksi Metallisydän bloggasi leveillä hartioillaan ja valtavalla egollaan reitin pukuhuoneeseen, eikä Matilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa jalkojen nostoilla ja perinteisellä vatsarutistuksella vatsalaudalla, jossa ei muuta kovin pitkiä sarjoja enää tarvinnut tehdä…

Puolen vuoden superhaaste

Puolen vuoden superhaaste

Viimeiseksi oli säästetty vielä se kaikkein mukavin liike, vatsapyörä. Sinnikkäästi Matti rutisti vielä viimeisetkin voimanrippeet syvistä vatsalihaksista irti.

Puolen vuoden superhaaste

Treeni oli tehty ja valmentajan oli pakko nostaa valmennettavalleen hattua, todella upeaa sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta! Suurin osa olisi luovuttanut leikin kesken.

Mutta annetaanpa puheenvuoro Matille itselleen:

”Oli jälleen odotettu aika lähteä Sensei Metallisydämen ankariin treeneihin. Matkalla ajattelin, että mitähän Mestari on keksinyt täle päivälle? Mielessäni pyöri ajatus kuinka fitnessmamma Jutta vie treenattavat ohjelmassaan esimerkiksi Hypoxi hoitoihin lepäämään. Josko Sensei olisi minullekin varannut sellaisen. Perille päästyäni Friitala Sport Centeriin kävi harvinaisen selväksi, ettei mihinkään hoitoihin mennä, vaan saisin selkäsaunan.

Helmikuussa minulla oli yksi viikonloppu varattu hyvien ystävien kanssa rillutteluun ja Sensei antoi luvan syödä ja juoda viikonlopun aikana mitä ikinä haluaisin. Halusinhan minä.. Perjantain ja sunnuntain välinen yö meni nopeasti ja seuraava ruotuun palaamisen viikko oli yhtä tuskaa. Ei maistunut treenit kun ei huvitanut tehdä mitään kun alkoholi myllersi vielä kropassa. Hikeä ei saanut kunnolla tulemaan ja jos saikin niin se oli sellaista kylmää hikeä. Oli hyvin lähellä etten tehnyt koko loppuelämän kestävää raittiuslupausta. Hallelujaa. Kun myrkyt olivat poistuneet kropasta niin iski tietysti kova flunssa. Tarkoitti taukoa treenaamisesta. Näistä syistä johtuen helmikuussa ei oikein tullut treenattua ja painokin sahasi ylös-alas kokoajan.

Selkäsauna ei kuitenkaan johtunut näistä syistä vaan kyseessä oli rankka selkäpäivä. Lämmittelyn jälkeen kävimme läpi kaikille tutut ylä- ja alataljan. Aika simppelit liikkeet siis. Niinhän minäkin luulin, kunnes pudotettiin pakoista kilot puoleen ja korjattiin asentoa ja tekniikkaa todella paljon. Kun asennot ja liikeradat olivat saatu lähelle oikeaan niin oli aika löytää uusia lihaksia selästäni. Tuntuma oli aivan erilainen ja liikkeet tuntuivat ihan eri paikassa kuin ennen. Olin löytänyt uusia lihaksia selästäni, hei vaan uudet lihakset, meitä ei olekaan vielä esitelty. Suosittelen lämpimästi varmistamaan, että jokainen tekee oikein ylä- ja alataljan.

Seuraavaksi oli vuorossa T-kulmasoutu. Siinä virheenä minulla on ollut aivan liian pysty asento. Kun asentoa korjattiin niin yllätys, yllätys kiloja tangossa sai vähentää taas reilusti. Viimeisenä liikkeenä oli selän lopullinen tappoliike maastaveto. Jostain syystä olen sen verran hullu luonteeltani, että maastaveto on aika kivaa, vaikka liikkeenä brutaali. Tällä kertaa ei suorituksessani ollut paljoa korjattavaa niin Mestari keskittyi piiskaamaan ylittämään itseni. Valitettavasti en ollut vetoremmejäni käärinyt oikein tangon ympärille ja puristusvoiman puute lopetti suorituksen ennenkuin todellinen hyytyminen tapahtui. Onneksi tuli tämäkin ”virhe” nyt korjattua ja voin omissa treeneissä käyttää vetoremmejä oikein.

Selkäsaunan jälkeen oli vielä vuorossa vatsalihakset. Rääkin jälkeen minulle selvisi se tosiasia, että iso maha ei välttämättä tarkoita isoja vatsalihaksia. Polte vatsalihaksissa oli nimitäin huikea. Loppuun vielä pahoitteluni Friitala Sport Centerin kanssatreenaajille. Jos eri suorituspaikkojen edessä oli lammikko nesteitä niin kukaan ei niihin ollut kussut, vaan ne olivat minun hikeä. Toisaalta niin kovassa rääkissä olin, että on sinne voinut hiukan tirahtaakin..”

Metallisydän

12 vastausta artikkeliin “Matti treenaa tuntumalla – Superhaaste etenee”

  1. Mä oon tehny kulmasoutua myös t-tangolla ja luulen, että mullakin on liian pysty asento ja liikaa painoa. Toi asento tuntuu vaan tosi oudolta, jotenkin huteralta. Mielestäni oon saanu liikkeen kuitenkin tuntumaan selässä, mutta ehkä pitää vaan vähentää painoja ja korjata liike oikeaksi. Se vaan tuntuu haastavalta.

    • Kyllä se asento siitä tukevoituu kun siihen tottuu. Kannattaa ensin hakea se tuntuma selkään taljoissa joissa se on helpompi löytää ja sitten sama systeemi kulmasoutuun. Usko pois, pidemmällä aikavälillä on oikeesti kannattavaa puhdistaa liikeradat ja opetella kohdistamaan liike treenattavalle lihakselle. Ei sillä etteikö selkä tekis osan työstä myös pystymmässä asennossa, mutta just nimenomaan vaan osan…

  2. Hyvin huomaa jo Matin kasvoissakin tapahtuneen muutoksen! Seurataan edistymistä 🙂

    • Kyllä, muutosta tapahtuu. Ja Matin into on ihailtavaa 🙂

  3. Tätä on niin mukava seurata! Mattihan on jo kaventunut kummasti. TSEMPPIÄ! 🙂

    • Kyllä, Matti tulee olemaan kesällä tikissä! 🙂

  4. No jess, alkaapa Matti jo näyttämään ihan salikonkarilta. Kyllä rehkiminen näemmä kannattaa!
    Itse tein juuri saman huomion kuin edellä kirjoittanut Heidikin. Eli taitaa minunkin asentoni olla kulmasoudussa liian pysty. Minä olen myös saanut liikkeen tuntumaan selässä mutta mielenkiinnolla odotan mitä asennon lasku tuo tullessaan. Kiitti vinkistä!

    • Samat ohjeet sullekin mitä Heidille, eli kannattaa ensin hakea se tuntuma selkään taljoissa joissa se on helpompi löytää ja sitten sama systeemi kulmasoutuun. Usko pois, pidemmällä aikavälillä on oikeesti kannattavaa puhdistaa liikeradat ja opetella kohdistamaan liike treenattavalle lihakselle. Ei sillä etteikö selkä tekis osan työstä myös pystymmässä asennossa, mutta just nimenomaan vaan osan…

  5. Itseasiassa kulmasoudussa myös pystyasento on todella toimiva. Aloittelijalle tuo ei vain yleensä toimi, koska kehon hallinta ja lihasten jännittäminen ja kontrollointi ei ole hanskassa. Kuitenkin kokemuksen karttuessa alkaa lihasten hallinta paranemaan ja myös pystystä kulmasoudusta saa järkyttävän tehokkaan liikkeen.

    Olen itse treenannut tällä hetkellä kylläkin vasta 6 vuotta, mutta olen huomannut usean eritekniikan toimivaksi. Olen omannut aina hyvän kehonhallinnan telinevoimsitelutaustastani johtuen. Käytän treeneissäni sekä pystyä, vaakatasossa tehtyä ja siltä väliltäkin olevia kulmasoutuja eri otteilla ja liikeradoilla. Kaikki toimivat hyvin kun tekniikkaa muokataan aina tarpeen mukaan. Pystyn kulmasoudun saa hyvin epäkäsosaston lisäksi myös latseille esim. korostamalla alaselän asentoa – ylhäällä ojennetaan selkää ”notkolle” jolloin saadaan latsit rutistettua myös mukaan liikkeeseen.

    Kannattaa avoimesti koittaa erilaisia kulmasoutuja, myös niitä pystyjä. Niilläkin on kuitenkin monet kovat selät rakennettu, mutta tällöin täytyy ottaa huomioon myös kyynärpäiden, alaselän, lapojen yms. liikevariaatioita vaihdellessa. Jos muuttaa vain yhden kehonosan liikerataa moninivelliikkeessä voi helposti tulla käsitys, että kyseinen muutos on huono – kun unohdetaan että myös muut seikat vaikuttavat eri selän lihasten aktivointiin kuin vain selän kulma.

    Kun ollaan vaakatasossa saadaan tosin latseihin ja keski- ja alatrapseihin parempi venytys, mutta supistukseen voidaan vaikuttaa pikkujipoilla järkyttävän paljon.

    • Niin, kovia selkiä on kyllä rakennettu pystymmilläkin asennoilla ja harvat pro-bodarit tekevät kulmasoutua superpuhtaasti. Kannattaa kuitenkin muistaa että pro-bodarin lihashermotus on ihan eri luokkaa kuin aloittelijan, ja väittäisin että myös sinun tai minun, ja näinollen myös epäpuhtaampi suoritustekniikka aktivoi kohdelihaksen ja tuo tulosta.

      Kun on tarkoitus kohdistaa liike tiettyyn lihakseen, on tärkeää keskittyä tehtävään liikkeeseen ja eristää liike pois apulihaksilta. Ihmisen keho on siitä ovela vehjes, että se pyrkii aina tekemään kaiken helpoimman kautta, eli esimerkiksi selkälihaksille tarkoitetussa liikkeessä helposti lähtee hartiaseudun lihakset ottamaan osaa työhön. Se ei luonnollisestikaan haittaa jos on vaan tarkoitus nostaa paino ylös mahdollisimman helposti, mutta jos on tarkoitus rasittaa optimaalisesti nimenomaan tiettyä lihasta, se ei ole paras tapa tehdä sitä.

      Eli vaikka sinä varmasti saatkin osan rasituksesta osumaan myös selkälihaksille erilaisilla soutuvariaatioilla, et varmasti voi väittää etteikö silloin mukana ole myös muut lihasryhmät avustamassa selkälihaksille tarkoitettua työtä.

  6. Olisi mukava joku pieni videon pätkä, jossa treenin päätteeksi Matti kertoisi vaikka fiiliksiä 🙂 Tai muuten tähän liittyen.

    • Ihan hyvä idea! Katsotaanpa jos vaikak ensikerralla saisin treenin jälkeen aikaan pienen haastattelupätkän 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta