Pleasure without protection – haastattelussa Juha Setälä

Joku pidempään Metallisydämen blogia seuraillut saattaa hämärästi muistaa nähneensä kuvia joissa Metallisydän kirmaa nuoren peuran lailla nurmella soikea pallo kainalossa. Huoli pois, ne eivät ole harhakuvia, Metallisydän pelasi muutama vuosi sitten rugbya Porin rugbyseuran, Bombersin riveissä.

Siitä on jo aikaa, Metallisydämen kirmailut on kirmailtu, mutta Porin rugbyseura elää vahvaa nousukautta, koko talvi on treenattu, uusi alkeiskurssi starttaa pian ja tähtäin on korkealla seuraavalla kaudella. Metallisydän nappasi haastateltavakseen seuran sydämen, sielun ja kyyneleet, rugbykenttien kylmäverisen saalistajan, Juha Setälän.

140628-9871

Terve Juha, mitä kuuluu?

Kiitos kysymästä, miesflunssa painaa päälle ja meininki on velttoa. Siitä viis, tämä on täydellistä aikaa paneutua intervebin reenivideoihin ja suunnitella tulevia kuvioita. Itse asiassa tämä on rugbypelaajan parasta sohva-aikaa, sillä televisiossa pyörii tällä hetkellä suuren maailman parhaat rugbysarjat.

Ihan alkajaisiksi, jotta lukijat tietävät mistä tässä puhutaan, kuvaile rugbya kolmella sanalla.

Pleasure without protection

1000837_10151562902244473_1957892326_n
Rugbyn syvintä olemusta esittelemässä Pori Rugbyn oma Kutri

Monet asiaan vihkiytymättömät kuvittelevat rugbyn olevan jonkinlainen amerikkalaisen jalkapallon sisarlaji, varmaankin johtuen samantyyppisistä palloista. Nyt sinulla on tilaisuus korjata tuo harhakäsitys ja kertoa miten rugby eroaa amerikkalaisesta jalkapallosta.

No, yhteiset juuret kyllä on. Pallo on samantyylinen, molemmat kovia kontaktilajeja, maalialueet ja haarukat löytyy. Pisteitä saa viemällä pallon maalialueelle tai potkaisemalla maalihaarukan välistä. Monista yhtäläisyyksistä huolimatta, periaatteessa kaksi sääntöä muuttaa pelin luonteen totaalisesti. Rugbyssa saa heittämällä syöttää vain taaksepäin, eteenpäin palloa saa kuitenkin potkaista. Toisena erona peliaika on jatkuva kuten jalkapallossa. Peli ei katkea taklaukseen tai välttämättä edes virheeseen mikäli siitä ei saada etua.

Jos nyt ajatellaan sitten peliä näkemättä, mitä tämä tarkoittaa: Rugbyssa pallo kuljetetaan maalialueelle aina juoksemalla vastustajan puolustuksen läpi. Peli on jatkuvaa rytinää taklauksesta toiseen. Koko pelin ajan, 2×40 minuuttia, pelaajat juoksevat, taklaavat, työntävät ja runttaavat toisiaan. Katsojan kannalta tämä on mielestäni hieno juttu, sillä jännitys ei laukea missään vaiheessa.

Jenkkifutis on toisella tapaa jännittävää. Siinä rakennetaan yksittäisiä äärimmäisyyksiin hiottuja lyhyitä pelejä, jotka voivat olla ohi muutamassa sekunnissa. Niin, ja rugbyssahan ei niitä suojia ole kuin hampaissa. 😉

Suosittelen lukijoillesi, että poikkeavat tulevana kesänä paikallisen rugbyjoukkueensa pelissä. Ne ovat ilmaisia tapahtumia ja kentän laidalla on aina todella jännittävä tunnelma. Mahtava tapa viettää kesäinen iltapäivä!

masa

Olet ollut mukana perustamassa rugbyseuraa Poriin. Mistä lähti ajatus moisesta lajista?

Lähtölaukauksen Porin seuralle jysäytti mun työkaveri, enkä rehellisesti sanoen tiedä vieläkään mistä hän moisen idean sai. Toimistolla sitten kuuntelin sitä kohkaamista ja päätin mennä treeneihin katsomaan mitä siellä tapahtuu. Siinä ei sitten kauaa kestänyt kun porukkaa oli jo viitisenkymmentä ja yhdistys pystyssä. Laji iski heti kuin miljoona volttia ja hieman harmittaa, ettei tätä ollut tarjolla silloin kun olin vielä nuori varsa. 

Kerro nyt maallikolle mikä siinä rugbyssa on niin hienoa? Siinähän sattuu kun taklataan…

Laji on monipuolinen ja jokainen varmaankin saa kiksinsä hiukan eri jutuista. Yksi tärkeä asia on joukkuehenki. Rugbyssa se korostuu erityisesti. Kyseessä on erittäin kova kontaktilaji ja kun takanasi juoksee joukkueellinen kavereita, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa tukeakseen sua, on fiilis ainutlaatuinen. Siinä herää sellanen alkukantainen soturihenki. Taklaaminen ei satu, se kasvattaa rintakarvoja.

ilme

Aina joskus saattaa sattua oikeastikin. Mikä on pahin loukkaantumisesi?

Itsellä ei ole mitään pahoja loukkaantumisia. Nilkoista on välillä nivelsiteet vähän raksunut ja kylkiluut murtuillut, mutta ei mitään mikä ei itsestään paranisi. Urheillessa sattuu ja tapahtuu eikä rugby siinä mielessä kovasti poikkea muista lajeista.

Millaisia ominaisuuksia vaaditaan hyvältä rugbypelaajalta? Pitääkö olla nopea kuin salama ja vahva kuin sonni vai pärjääkö pelissä myös tavallinen tallurainen?

Nuo molemmat mainitsemasi ominaisuudet ovat tärkeitä. Jos niitä ei ole, ne kehittyvät kyllä treenaamalla. Tärkein ominaisuus on se mitä löytyy korvien välistä. Olen nyt jokusen vuoden nähnyt ihmisten tulevan ja menevän. Niitä jotka ovat jääneet yhdistää periksiantamaton asenne. Alkeiskurssilla on aina kaikentasoista tallaajaa, eikä koskaan voi tietää kenestä tulee se kova pelaaja. Kannattaa kokeilla, monet huomaavat omaksi yllätyksekseen että prkl täähän sopii mulle. Rugbyjoukkueessa on 15 toisistaan poikkeavaa pelipaikkaa, toiset vaatii nopeutta, toiset voimaa ja jotkut jopa hieman älliä. Niistä löytyy jokaiselle varmasti sopiva.

scrum

Sitten itseäni askarruttaneeseen kysymykseen… Miksi rugbynpelaajat käyttävät niin lyhyitä shortseja?

Syy on yksinkertainen, koska rugbynpelaajat reenaavat myös jalkoja.

Noniin, rugby tuli käsiteltyä, tutustutaanpa paremmin mieheen hassunnäköisen kypärän sisällä… Mikä Juha Setälä oikein on miehiään? Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.

Mies, 34v, Pori

15488_10152543488316871_2910349423026380701_n

Teillä on 2-3 treeniä viikossa. Ehditkö harrastaa muuta urheilua niiden lisäksi?

Käyn uimassa, lenkillä ja puntilla ihan omaa oloa parantaakseni ja tukemaan myös rugbya. Kyllä sitä ehtii jos tykkää, vaikka haastavaa se välillä on kun päälle tulee perhe, työt ja opiskelu. Ja rugbyseuran juoksevat asiat.

Miten valmistaudut peliin? Onko sinulla joitakin rituaaleja?

Pyrin pitämään perusasiat kunnossa. Tällä tarkoitan hyviä unia, kunnollista ruokailua ja runsaasti vettä. Ei siis mitään hifistelyä fyysisellä saralla. Onneksi tässä lajissa ei ole punnituksia tai kisadieettejä.

Pelifiiliksiä nostatan katsomalla hyviä pelejä edeltävinä päivinä. Peliä edeltävänä iltana teen rentoutusharjoitteen ennen nukkumaan menoa. Siinä samalla visualisoin erilaisia pelitilanteita ja tarkoituksena on myös pudotella päästä kaikki arkiset asiat jotta pystyn keskittymään vain peliin.

Pelipäivänä sitten kuunnellaan niitä hengennostatusbiisejä ja psyykataan kunnolla. mm. Top Gun soundtrack on kovassa käytössä. Sitten se onkin enää pannullinen kahvia ja pillin vihellyksestä otetaan kaikki irti. Näin siis hyvänä päivänä, joskus sitä muistaa vasta kentän laidalla että ”ainiin, tänää pitäs pelata”

Niin, ne rituaalit. Juu yksi on. Laitan aina ensin oikean jalan sukan ja kengän jalkaani koska silloin ollaan oikealla asialla.

Kun olet kentällä ja vastassasi on joukkueellinen kolossin kokoisia karvaisia jättiläisiä, tuleeko sinulle koskaan äitiä ikävä?

Ei. Jos vastus on kova, saan siitä vaan lisää virtaa. Jos joku vetää multa ilmat pihalle, on mielessä vaan että ”jes, nyt on kova meininki”. Kovat vastustajat myös motivoi treenaamaan. Alan heti miettiä miten voitan sen ja sen tilanteen seuraavassa pelissä. Sitä paitsi, mulla on itselläkin kova parrankasvu ja olen huomannut ettei siitä saa mitään etua.

304901_501643586526106_164256719_n

Entä mitä tapahtuu pelin jälkeen? Suuntaatko kotiin viettämään rauhallista koti-iltaa vai pelikavereiden kanssa tuopilliselle?

Ehdottomasti tuopille! Se kuuluu lajiin, siis oikeasti. Kotijoukkueella on velvollisuus järjestää ns. 3rd half jonne kutsutaan myös vieraileva joukkue. Rugbyn harrastajat ovat kentän ulkopuolella yksi suuri joukkue.

Kiitos Juha haastattelusta! Voit vielä lähettää terveisiä Metallisydämen blogin lukijoille.

Keep on pumping in the free world!

Porin Rugbyn seuraava alkeiskurssi alkaa tiistaina 3.3. kaikki innolla mukaan kokeilemaan!

10991088_10152793803106871_280612572303413848_n

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta