Pohdintaa belfieistä ja ulkonäkökeskeisyydestä…

Jokin aika sitten osallistuin Facebookissa surullisen kuuluisaan Belfie-kisaan. Siinä, kuten monessa muussakin asiassa elämässäni oli kyseessä huumori ja iloinen asenne elämään. Miksi ei mies voisi yhtä lailla esitellä hanuriaan netissä kuin lukemattomat (enemmän tai vähemmän bikinifitnessiä harrastavat) nuoret naiset? Tuo kisa sai minut kuitenkin pohdiskelemaan enemmänkin nykypäivän ulkonäkökeskeisyyttä ja sosiaalisen median vaikutusta nuorten identiteetin kehittymiseen. Nyt ajatus on vihdoin kypsä ja valmis jaettavaksi myös teille rakkaat lukijani (kaikki kolme) sekä satunnaiset blogiin vahingossa eksyneet.

10624686_871011999596705_4410689363742557664_n

Aikojen alusta asti ulkonäkökeskeisyys on ollut (pääasiassa) nuorten naisten ongelma. Lyön vaikka vetoa että aikoinaan jo Eeva mietti minkä viikunanlehden puusta valitsee pyhimpänsä peitoksi, mikä olisi sopiva kiinnittämään Aatamin huomion ja herättämään miehen mielenkiinnon pieneen vehtailuun… Mikään ei ole vuosien varrella muuttunut. Edelleen nuoret naiset pohtivat päänsä puhki mitä pukisivat ylleen kiinnittääkseen nuorten miesten huomion. Eikä noiden vaatteiden peittävyyskään juuri ole Aatamin ja Eevan ajoista muuttunut…

Adam-and-Eve

Fitness-lajeja harrastavien ihmisten omakuva on varmasti kaikilla jossakin määrin kieroutunut, mihinkään ei olla koskaan tyytyväisiä, aina on jossain liikaa rasvaa ja liian vähän lihasta. Vaikka seisoisit kultamitali kaulassa SM-lavalla, pystyt varmasti kertomaan pitkän listan oman kehosi puutteista. Koskaan et tule olemaan omaan kehoosi tyytyväinen, eikä pidäkään olla kun omaa kehoa pyritään kehittämään aina vaan näyttävämmäksi. Fitness-lajeissa kaikki perustuu kehon arvosteluun ja sen vertaamiseen muihin. Sitä verrataan paitsi tuomareiden toimesta kilpalavalla, myös omatoimisesti jokaisella treenikerralla muihin treenaajiin ja arvostellaan kotona peilin edessä.

bodypicture_alle168

Siksipä ei olekaan ihme että omaa kehoa (tässä tapauksessa pakaroita) vertaillaan myös netissä. Peilille pyllistellään mitä ihmeellisemmissä asennoissa, selkää väännetään notkolle ja peppua pullistetaan ja sitten yritetään näpätä tuosta kokonaisuudesta luonnollinen kuva. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen olevan ihan helvetin vaikeaa.

20141003_113533(0)

Kun lopulta kuva on saatu otettua, se ladataan nettiin ja toivotaan että mahdollisimman moni tykkäisi tuosta kuvasta. Jos tykkäyksiä ei tule, saattaa se käydä jo ennestään haavoittuvaisen itsetunnon päälle saati sitten jos joku lähtee kommentoimaan kuvia ilkeämielisesti. Tämä onkin mielestäni yksi nykypäivän ongelmista, oma itsetunto ja omakuva rakentuu paljolti muiden mielipiteiden varaan ja nykyisin muiden hyväksyntää ja ihailua haetaan aina vaan rohkeammilla kuvilla niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin internetissä. Sadat tykkäykset onnistuneesta pyllistyskuvasta varmasti hivelevät itsetuntoa, mutta vaarana on itsetunnon romahtaminen ilkeiden kommenttien sadellessa ja sitä tapahtuu hyvin paljon keskustelufoorumeilla missä jokainen kokee voivansa laukoa mitä tahansa loukkauksia nimimerkin suojista.

Itse olen blogia pitäessäni tiedostanut alusta asti että kuvat joita nettiin lataan, myös pysyvät siellä. Jos esimerkiksi haen googlen kuvahaulla omalla nimelläni, tulee tuloksia suunnaton määrä, eikä kaikki niistä ihan imartelevia : )

En kuitenkaan usko että esimerkiksi kaikki tuohon belfie-kisaan pyllistyskuvia ladanneet ovat ymmärtäneet tuon kuvan löytyvän jatkossa omalla nimellä haettaessa googlen osumien joukosta. Lisäksi uskon ainakin osan noista pyllykuvista päätyvän erinäisille ulkomaisille nettisivustoille hieman arveluttavassa asiayhteydessä. Mutta kaipa se sitten on niiden parinkymmenen tykkäyksen arvoista…

Metallisydän

22 vastausta artikkeliin “Pohdintaa belfieistä ja ulkonäkökeskeisyydestä…”

  1. Hemmetin hyvä teksti! Olen asiasta samaa mieltä. Meininki on mennyt naurettavaksi kun omaa viehättävyyttä mitataan tykkäyksien määrällä. Voin sanoa olevani onnekaskun kuulun vielä siihen ’old school’ porukkaan joka sai kasvaa lapsuuden ja nuoruuden ilman somea. Toinen juttu mitä mietin, lun bloggarit laittavat belfiekuvien lisäksi muutenkin vähäpukeisia kuvia, että miltä tuntuu ajatus jos jonain päivänä oikeasti hakee virallisempaa työtä ja tuleva työnantaja googlettaa varmasti nimesi ja löytää pylly ym kuvat. Not nice!

    • Toi on muuten ihan totta. Hyvin usein muutenkin googletetaan nykyisin nimiä ja onpa mukava kun sieltä putkahtaa pyllistelykuva strigeissä. Toisaalta, onko siitä hyötyä vai haittaa, riippuu paljon siitä, mitä työtä on hakemassa 😀

  2. Sama koskee myös muutoskuvia. Joissa hyvin erinäköiset, ja kokoiset, ihmiset esiintyvät pahimmillaan pelkät, vain vähän arvailujen varaan jättävät, pitsialusvaatteet päällä. Niissä ei ehkä keikistellä ja pyllistellä niin paljoa, ei ainakaan aina. Mutta onko silti ihan loppuun asti mietitty? Omat -20kg muutoskuvat on otettu vaatteet päällä, kasvot olen rajannut kuvasta pois, eikä esillä ole nimeä. Mietin kuvan lataamista siitä huolimatta useamman kuukauden. Olen hyvin ylpeä saavutuksestani ja siitä, miltä näytän tänään. Minulle riittää se, että voin luetella ihan itselleni, tai PT:lleni, ne kohdat, joissa on liikaa rasvaa tai liian vähän lihasta ja esiintyä hyvällä itsetunnolla kauniit alusvaatteet päällä omalle miehelleni 😉

    • Totta kyllä tuokin. Vaikka en lihava ole ollutkaan, silti välillä harmittaa omat pullukkakunnossa otetut vertailukuvat jotka olen blogiin laittanut ja jotka nyt löytyy googlen kautta. Olishan se kivempi jos löytys vaan kovakuntoisia kuvia 😉 Toisaalta taas joku voi hyvinkin saada lisää tsemppiä projektiinsa laittamalla kuvat julkisiksi…

    • Mistäpä sitä tietää… harvan ihannekunto tuo kuitenkaan lienee…

  3. Se kuvamateriaali mitä siinä kilpailussa oli, lähenteli kyllä jotain muuta kun valokuvauskilpialun määritelmää. Oli aika hirveää katottavaa kun tiesi että ne kuvat on nyt siinä ja sillä selvä.

    • Se oli kyllä melkoista pehmopornoa osittan se kuvamateriaali…

  4. Ajattelin juuri eilen vähä näitä samoja asioita ja koko some hommaa laajemmin, kun eräs bloggari itkeskeli instagramissa sitä, että pari seuraajaa oli lakannut seuraamasta tmv.

    Ylipäätään on aika kauheeta, että ihmisiä häiritsee tai mietityttää tai surettaa, jos seuraajia ei ole tarpeeksi, tykkäyksiä tietty määrä tai jotain muuta paskaa. Instagramiinki saa ostaa itelleen tykkääjiä ja seuraajia ja samoin ilmeisesti facebookiin, joka saa mut ainakin miettimään, että mikä tätä maailmaa ja ihmisiä vaivaa? Onko oikeasti niin, että joku rakentaa oman arvonsa ja itsetuntonsa sen varaan mitä somessa tapahtuu? Ei vaan millään mene mun jakeluun, että joku oikeasti kotisohvalla kuluttaa aikaansa miettimällä, että ”miksi tuo lakkasi seuraamasta minua`?” ei hemmetti..ketä kiinnostaa???

    Ja juurikin sen mukana tuleva ”pakko postata kuva p**lusta” – tyyppinen ajatelu, että sais niitä seuraajia ja tykkäyksiä. Miksi some saa ihmiset vajoamaan niin alas. Se on ihan käsittämätöntä. (Tosin..toki itsestänikin löytyy netistä kuvia, joita sielä ei nykyajatuksen mukaan tarvitsisi enää olla, mutta se juna meni jo. Eivätkä ne päätyneet sinne ikinä tykkäyksien tai seuraajien toivossa)

    • Niinpä. Surullista, mutta niin se on että hyväksyntää haetaan nykypäivänä sosiaalisen median kautta.

  5. Asiaa. Fitnesskisaajien kuntokuvat joko anatomisissa tai hyvällä maulla itselleen edullisissa asennoissa itse henk.koht ymmärrän, mutta ymmärrän myös sen, että lajiin tutustumattoman silmään ne voi näyttää joltain hyvin muulta. Kuntokuvien ottaminen voi olla hyvinkin tärkeetä jollekkin ihan jo siksi että saa nupin pysymään kehityksessä mukana, mutta onko niitä alusvaatekuvia sitten pakko levittää ympäri somea vai pitää ihan vaan siellä omissa kansioissa… Toki ymmärtää, että kehut ja kommentit kehityksestä kannustaa ja tuntuu kivalta, mutta tällöin pitää myös kyetä hyväksymään mahdollinen arvostelu ja kritisointi.

    Ja näihin freddyjenesittelykuviin en edes lähde, huvittaa miten yhdet housut on tuoneet mahdollisuuden napata pelkästä berberistä kuvan ja lisätä se hyvällä omallatunnolla ja aika mukaviattomasti kunhan laitetaan mukaan #freddysuomi -hashtag 😀

    • Joo Freddyt on ilmiön multihuipentuma 🙂 Tuossa mainitsemassani belfie-kisassa ei esimerkiksi ollut suotavaa näkyä kasvoja ollenkaan…

  6. Hmm.. Ihan hyviä pointteja kyllä. Olen silti sitä mieltä että kaikkia ei voi miellyttää, joten ei semmoseen kannata lähteäkään…. Aikuiset ihmiset tekee omat valintansa.. Pitää myös ymmärtää että jos näyttää hyvältä ja on vieläpä tehnyt kovasti töitä sen eteen, kyllä siitä on kiva ottaa kuvia ja näyttää muillekin. 😀 Some on myös niin tätä päivää että siitä on tullut vähän sama kuin vaatteet ja meikki eli kuvillasi voit ilmaista omaa persoonaasi eli millainen tyyppi olet.

    • Kyllä. Samaa mieltä olen, aikuiset ihmiset varmasti ymmärtävät asian joka kantilta ennen kuin kuviaan somee tyrkkäävät, ikävää oli kuitenkin huomata että tuossa belfie-kisassa niitä string-pyllistyksiä oli paljon myös teineiltä, jopa varhaisteineiltä…

  7. Hyvä postaus, aiheessa olisi varmasti pureskeltavaa vielä paljon enemmänkin!
    Itse pyrin aina olemaan tuomitsematta ihmisiä, mutta kyllä välillä tulee mietittyä mihin oikein olemme menossa. Mitä seuraavaksi? Olen kuitenkin itse ”kasvanut aikuiseksi” maailmassa, jossa IRC-gallerian ilmiselviä selfieitä pidettiin noloina 😀

    • Tuo on totta, itsekin muistan selfieiden olleen äärimmäisen noloja vielä jokunen vuosi sitten 😀

  8. Moi!
    Kiitos erittäin hyvästä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!
    Totta on, että kun kuviani esim. Faceen jaan, niin tuleehan sitä nyt katsottua, ettei aivan hirviöltä näytä. Vähäpukeisena mua ei somessa nähdä, mutta eipä ole kuntokaan kummempi, kuin mallia sohvaperuna. Tiedä sitten, jos vaikka saisin itseni kuosiin, niin tulisiko ”pakkojakamisen” tarve?
    Onneksi olen sen verran iäkkäämpi, ettei nuoruudessani ollut tätä mahdollisuutta jakaa itseään kaikelle kansalle, saattaisi löytyä aikamoisia kuvia (nimim. Villi nuoruus).
    Huolissani olen juuri teini-ikään tuleista tyttäristäni. Olen yrittänyt ohjeistaa, varoittaa, neuvoa, uhkailla ym. Keskusteltu on siitä, että mitä ja minkälaisia asioita/kuvia nettiin voi laittaa. Terve itsetunto noilla tuntuisi olevan, mutta mistä sitä koskaan voi tietää. Ja tämä hypetys voi viedä pienen, viattoman mielen mennessään ihan huomaamatta.
    Annan siis myös tyttärien lukea tekstisi, koska tämä oli asiaa!
    T: Kirsi

    • Anna ihmeessä lukea 🙂 Jos vaikka herättäisi heissäkin ajatuksia ja nostaisi hiukan kynnystä siihen minkälaisia kuvia päättävät jakaa tulevaisuudessa:)

  9. Eikös teikäläinen ole julkaissut omasta rouvasta otettuja berberikuvia blogissasi?

    • Kyllä, ja omasta perseestä löytyy myös kuvia. Hieman kuitenkin erilaisia kuin nuo belfie-kisan kuvat… EIkä meistä kumpikaan rakenna itsetuntoaan sen varaan montako tykkäystä kuvat saavat 😀

  10. Sellainen pieni epäolennainen korjaus Metallisydämen historian oppimäärään, että itse asiassa naiset ovat kiilanneet kunnolla miehien ohi tuossa ulkonäkökeskeisyysasiassa vasta parisataa vuotta sitten. 😉 Sitä ennen oli kaikenlainen koreilu ja kukkoilu miesten laji (tai siis niiden, joilla siihen oli varaa) ja monet muotisuuntaukset korkokengistä alkaen rantautuivat naisille nimenomaan miehiltä.

    • Komiaa! Miehet on siis muodin edelläkävijöitä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta