Miksi vaan treenaan? Miksi en kisaa?

Nykyinen fitness-buumi on tuonut kuntosaleille ennätysmäärän treenaajia ja samalla myös ennätysmäärän kilpailijoita fysiikkalajeihin. Välillä tuntuu että lähes kaikki kuntosalilla treenaavat tähtäävät, tai aikovat tulevaisuudessa tähdätä, kilpalavalle. Se on tavoitteellista treenaamista puhtaimmillaan, tavoite siintää selkeänä edessä ja sitä kohti treenataan ja tehdään kaikki valinnat.

Itsellänikin on joskus pyörinyt päässä ajatus kisaamisesta CBB:ssä, nyttemmin olen kuitenkin tuon ajatuksen haudannut. Miksikö? Eikö minulla ole tarvittavaa kilpailuviettiä? Enkö ole valmis panostamaan lajiin tarvittavaa määrää? Enkö usko mahdollisuuksiini pärjätä? Vai olenko liian mukavuudenhaluinen vetääkseni läpi tiukan kisadieetin? Mikään näistä ei ole syy kisa-ajatuksien hautaamiseen ja silti kaikki ovat.

Muutama vuosi sitten kun kisaamisajatukset päässäni pyörivät, elin treenaamisen ehdoilla. Ensimmäisenä tulivat treenini ja säännölliset, kurinalaiset ruokailuni. Nautin tuosta askeettisesta elämästä, en kaivannut muuta. Sittemmin elämääni on tullut yksi iso uusi asia, perhe. Elämäni on muutenkin kiireistä ja täynnä työtä, treeniohjauksia ja treenaamista. Nytkin tunnen välillä huonoa omaa tuntoa lähtiessäni treenaamaan, miten siis voisin nostaa treenimääräni kisadieetillä taivaisiin ja liittää mukaan myös tarvittavat aerobiset? Todellisuudessa tiedän, että se onnistuisi, moni perheellinen kisaa, eikä perhe-elämä ole este tiukalle ruokavaliolle ja tehokkaalle treenaamiselle. En siis voi käyttää perhettä tekosyynä kisasuunnitelmien hautaamiselle. Mistä siis on kyse?

Enkö usko mahdollisuuksiini pärjätä? Tiedostan omat puutteeni, joista liki 20 vuoden treenaamisen jälkeenkin suurin on lihasmassan puute. Tai kyllähän minulta lihasta löytyy, mutta myös aika reilusti pituutta. Kun rasvat otetaan pois, näytän lähinnä nälkiintyneeltä oravalta. Jotta voisin nousta kilpalavalle joutumatta häpeämään itseäni siellä, tarvittaisiin tähän runkoon vielä reilusti lihaa lisää, erityisesti tiettyihin paikkoihin. Sekään ei ole este, tiedän kyllä miten se onnistuu ja koko ajan teen töitä noiden puutteiden eteen. Siitäkään ei siis voi olla kyse.

Perimmäinen syy taitaa loppujen lopuksi kuitenkin olla siinä, että teen tätä hommaa siksi että nautin siitä. Nautin kovaa treenaamisesta, nautin oman kehoni muokkaamisesta ja tarkasta ruokavaliosta. Minusta on hienoa tietää miten saan ruokavaliolla ja treenillä muutoksia aikaan kehossani. En kuitenkaan halua tehdä siitä pakkopullaa. En ole tämän 20 vuoden aikana kertaakaan lähtenyt salille vastentahtoisesti. En ole koskaan jättänyt korvapuustia syömättä siksi että olisi ollut pakko. Enkä halua jatkossakaan tehdä niin.

Olkoon loppupäätelmä siis että yksinkertaisesti en koe kisaamista tarpeelliseksi. Osaan treenata tavoitteellisesti ilman kisasuunnitelmiakin ja erityisesti nautin treenaamisesta ilman kisaamisen luomaa painetta. Kehitystä tulee jos on tullakseen ja hyvä niin. Pääasia että teen sitä mistä nautin.

2013
Kuva on reilun vuoden takaa, tällä hetkellä kunto on kaikkea muuta kuin kireä. On tainnut tulla syötyä muutama korvapuusti liikaa…
Metallisydän

22 vastausta artikkeliin “Miksi vaan treenaan? Miksi en kisaa?”

  1. Hyvä postaus ! Ei kaikkien tarvitse kisoihin tähdätä treenatakseen ” tavoitteellisesti ” Miten muuten, harrastatko aerobista ollenkaan ? Vai pidätkö itseksesi jotain ”välidieettejä” omaksi iloksesi, jolloin saatat käydä ?

    • Niinpä, ei ainoa tapa treenata tavoitteellisesti ole treenata kisoihin. Toki se on ehkä se konkreettisin tapa.

      Teen aerobista treeniä mielenkiinnon mukaan, en liitä sitä sen kummemmin dieettiin kuin offillekaan. Omasta mielestäni painonhallinta tapahtuu ravinnon kautta, joka elää kulutuksen mukaan. Viimeaikoina aerobiset on olleet poissa lähes kokonaan, mutta eiköhän tässä talven mittaan tule luistimet vedettyä jalkaan ja viimeistään keväämmällä alkaa lenkkikenkää kutittelemaan kun ilmat lämpenee 🙂

    • Oletteko muuten koskaan perheen kesken puhuneet tästä aiheesta ? Mitä puolisosi olisi mieltä jos olisit aikoinaan halunnut ruveta kisaamaan ?

    • Tiedän että saisin perheeltä kisaamiseen täyden tuen jos siihen päättäisin lähteä. Asia on sinänsä ollut esillä, että Sarin kisasuunnitelmat olivat ihan hyvässä vauhdissa kunnes Sarin silloisen valmentajan voimavarojen puutteessa kisadieetti jouduttiin jättämään kesken. Ymmärrystä ja molemminpuolista tukea siis tarvittaessa löytyy 🙂

  2. Just noin. On tosi kiva treenata ihan kunnolla ilman kisatavoitteita. Ihmettelen blogitekstejä missä kirjoittaja miettii, että voiko sitä vaan treenata liikunnan ilosta, että pitäisikö sittenkin olla jotain ihmeellisiä tavoitteita. Noita tekstejä on ollut paljon, ja haluaisin kyllä kaikille heille sanoa, että parastahan on se liikunnallinen elämä, ei siihen mitään kisatavoitteita tarvita jos ei siltä ehdottomasti tunnu. Juu. =)

    • Tiedän myös ihmisiä, jotka kyllä nauttivat treenaamisesta, mutta kaipaavat siihen sitä lisäbuustia kisatavoitteesta. Eikä se paha ole jos siitä nauttii, eikä ota turhia paineita 🙂 Toisilla kilpailuvietti on suurempi kuin toisilla 🙂

  3. Kiitos hyvästä tekstistä. Itse treenaan myös treenaamisen ilosta ja tavoitellen terveyshyötyjä. Usein salilla kysytään mihin kisoihin treenaan tai missä luokassa kilpailet? Vastattuani, etten kilpaile kysyjä usein näyttää ”hölmistyneeltä” ikään kuin haluaisi jatkaa ”miksi sitten yleensä treenaat?”

    • Se alkaa olla jokaisella hiukankin normitallaajaa kehittyneemmällä sama ongelma, oletetaan että kisat on tähtäimessä 🙂 Kaikille se ei kuitenkaan ole ”se juttu” 🙂

  4. Hyvä aihe ja hyvä postaus! 🙂

    Tämän vuoden alussa olen joutunut itse pohtimaan treenitavoitteitani. Se maaginen viimeinen vitonen on painosta vielä kiristeltävä ja täytyy myöntää, että rasva tuntuu olevan erityisen tiukassa. Ilmeisesti hiilareita on vähennettävä. Vedenjuontia ei enää oikein voi lisätä ja aerobistakin on tuntuvasti. Vitamiinipuoli on kunnossa. Katsotaan, josko seuraavan parin kuukauden aikana saisi nelisen kiloa tiputettua.

    Itselläni ei ole kisatavoitteita. Siksipä jouduin miettimään, mitä haluan tänä vuonna oikeasti saavuttaa liikuntapuolella. Totesin, että haluan tehdä paljon toiminnallisia treenejä, onnistua leuanvedossa vuoden lopussa ja kehittyä yhdessä lempilajeistani. Näitä tavoitteita silmällä pitäen aloitan pt-treenit maaliskuun alussa pienessä ryhmässä. 🙂 Olen todella innoissani, koska ammattilainen katsoo tekniikkani, saan kehitettyä heikompia osiani ja saan taas uusia työkaluja omiin treeneihin. Siispä olen saanut jokseenkin itselleni tavoitteet mietityttyä ja myös toteutusidean niihin pääsemiseksi. Arvostan ja ihailen lihaksikkaita naisia, mutta itse en ole valmis satsaamaan optimaaliseen lihaskasvuun ja tekemään kovaa punttitreeniä niin paljon, että lihasmassa huomattavasti kehittyisi. Siksi näillä mennään, ja olen tyytyväinen. 🙂

    • Olet mielestäni malliesimerkki siitä, miten treenistä voi nauttia asettamalla omat tavoitteet ja niitä kohti treenaamalla. Oma tavoite voi ihan yhtä hyvin olla kisalavalla ylpeänä seisominen kuin puhtaan leuanvedon suorittaminenkin, jokainen asettaa itse tavoitteensa oman halunsa mukaan. Tärkeintä on että nauttii siitä mitä tekee 🙂

  5. Täysin samanlaiset mietteet itsellä kisaamisesta. Aika ajoin ajatus tulee takaraivoon jos vaikka joku salikaveri kehuu ja yrittää houkutella kisaamaan mutta hautaan sen ajatuksen hyvin nopeasti koska minä myös tykkään treenata omilla ehdoilla ja fiiliksen ja aikataulujen mukaan. Jos kisaisin, treeneistä tulisi tavallaan pakollisia ja pelkään että kisojen jälkeen en enää haluaisi palata salille. Olen luonteeltani oman tien kulkija enkä pidä siitä että on pakko tehdä jotain, siitä syntyy aina alitajuinen kapina.
    Koen myöskin että se ottaisi perheeltä liikaa, olisin nälkäisenä ja väsyneenä äkäinen ja se kostautuisi lapsille ja miehelle ensimmäisenä.
    Minulla ei myöskään ole kovin suurta tarvetta esitellä itseäni toisille ihmisille enkä pidä siitä että pitää olla tuhat euroa maksavat bikinit, kauheat pakkelit ja kampaukset viimeisen päälle. Kova kilpailuvietti kyllä löytyy mutta en pidä siitä kaikesta oheishössötyksestä mikä kisaamiseen liittyy.
    Siitä huolimatta että en näillä näkymin suunnittele kisaamista, treenaan aina vähintään yhtä kovaa tai väittäisin että jopa kovempaa kuin ne kanssasisaret mun kantis-salilla joilla on tähtäimessä kisat.
    En koe olevani mikään Fitness, ärsyttää koko sana, minä vaan harrastan kuntosalia.
    Jälleen kerran sinulta hyvä kirjoitus!

    • Niinpä, jokaisella on omat lähtökohdat lajiin eikä ne ole toisella sen vääremmät kuin toisella. En siis missään nimessä väitä etteikö kisasuunnitelmia saisi olla, treenaamisesta varmasti nauttii ihan yhtä paljon, joku mahdollisesti enemmänkin kun on selkeä tähtäin mitä kohti treenaa. Itselleni se ei kuitenkaan ole ”se juttu”.

  6. No nimenomaan! Treenaaminen treenaamisen ilosta ja vapaus olla just niinkun tykkää, se on tärkeintä. 🙂 Ja todellakin välillä pitää syödä se korvapuusti! Itsekään en koe tarpeelliseksi lähteä lavoille pönöttämään, vaikka siihen rahkeet voisivatkin riittää. Ei vaan nappaa. Terveys ja hyvinvointi etunenässä. 🙂

    – Enni Ylenius

    • Jokainen on onneksi vapaa valitsemaan omat reittinsä ja tapansa treenata, niin kisaajat kuin me ”taviksetkin” 😀

  7. Itse kun olen kisannu v. 2000 junioreissa alta 70 kg sarjassa kultsan ja lahden yökerhon lavalla tätä asiaa ei enää niin mieti vaan nyt on ollut viime ajat vaan kunnossa pysymiseen ja samoin tietty tuo enduron ajaminen vaatii ropalta erilaista reeniä lus aikoinaan fyysinen työ ja perhekkin vei oman aikansa nyt yh-isänä on pojille esimerkki
    Nyt kun reenailee kuulilla niin mielenkiintoa tuottaa miten siinä voi ” kasvaa ” heh hehe reenin ollessa ei giryvoi sportin tapasta ja tietenkin omaa ruhoa mukana käyttäen
    Mutta summarum hyvää kirjoitusta

    • Kuulalla treenatessa kehitys on enemmän peruskunnon paranemista ja kyllähän siinäkin ajan mittaan progressiota tulee kun siirrytään isompaan kuulaan 🙂

    • Tulee joo, nyt siirryin toiseen swingi ohjelmaan ja jätin vielä 20 käsittelyyn mut kuulalla progressio tehdään toisella tapaa kuin salilla ja kun tähän tehdään omalla ropalla tehtävät liikeet kans progressiolla, aikanaan tein pystypunnerruksia keittiön tuolien väliin elopainon ollessa siellä 95 paikkeilla, mutta tuo olikin ennen kun hajos olkapäät rakennuksilla
      Lihastakin tällä pallolla saa mut kuten sanoin on apuna oman ropan liikkeet

    • Joo progressiota voi mitata monella eri tavalla, itelle vaan tutuin tapa on tuo vastuksen lisääminen 😀

  8. On se jännä miten nykyään jos mainitsee treenaavansa tavoitteellisesti salilla, kuulee heti kysymyksen: ”Ai, aiotko kisata?” Samaten dieettiä ihmetellään, kun ”ethän sä oo mihinkään kisoihin menossa” 😀 Eli siis lihaksen kasvatus ja rasvanpoltto on vaan kisaajille yksinoikeudella omistettua touhua, selevä.

    • Tuo on suoraa seurasuta siitä, että kisaaminen on niin älyttömän yleistä nykyisin. Sama juttu siinä, että jos sanoo kisatähtäimen olevan vaikka kolmen vuoden päässä, ihmetellään sitä miksi vasta silloin. No jotkut nyt vaan haluaa ihan rauhassa ja kunnolla rakentaa sitä kisakuntoa eikä hötkyillä sinne lavalle heti vuoden treenin jälkeen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta