FCF-hommat etenee ja ARMAcademy starttaa!

FitClub Finlandin hommat etenee kovaa vauhtia ja oon siitä aikalailla innoissani. Kaikki on valmiina alkamaan, pian Metallisydämen ja monen muun innokkaan ja ammattitaitoisen Personal Trainerin valmennuspalveluita saa hankittua FitClub Finlandin kautta. Ihan mahtavia ja asiansa osaavia tyyppejä kaikki, ei väliä keneltä päätät valmennuspalveluja hankkia, voin vakuuttaa että olet hyvissä käsissä!

FCF PT POPPOO logollinen

PT-tiimin päävalmentajina toimivat Marko Savolainen, Ari Uusitalo, Hanna Skyttä ja Anssi Manninen, melkoisia guruja kaikki, joten tietotaitoa ei taustalta tule puuttumaan. Ihan lähipäivinä julkaistaan FitClub Finlandin nettisivuilla kaikkien FCF PT:iden esittelyt. Silloin pääsette tutustumaan meihin kaikkiin hiukan paremmin ja kerron siinä vaiheessa muutenkin aiheesta lisää, pysykäähän mukana!

TRAIN HARD

Nyt tuohon nettivalmennuksena tapahtuvaan ARMAcademyyn… Kukapa ei haluaisi vahvoja käsivarsia, isoa hauista ja vahvaa ojentajaa? Nyt siihen neuvoo keinot legendaarinen Marko Savolainen!

Maanantaina lähtee täysi rähinä päälle, silloin nimittäin starttaa FitClub Finlandin käsien kasvatukseen erikoistunut nettivalmennus ARMAcademy. ARMAcademyssa kehoa treenataan kokonaisvaltaisesti lihasmassankasvatustarkoituksella erityishuomion ollessa käsivarsissa eli ojentaja- ja hauislihaksissa.

ARMAcademy

ARMAcademyn on kehittänyt FitClub Finlandin päävalmentaja Marko ”Supermassa” Savolainen. Mies, jonka hauikset eivät esittelyä kaipaa… ARMAcademy sisältää luonnollisesti myös lihasmassan kasvua tukevan ruokavalion, lisäravinneohjeet sekä pääsyn keskusteluforumille, jossa voit kysyä Markolta neuvoja.

Nyt laitetaan kädet kasvuun! ARMAcademyyn pääset tutustumaan TÄSTÄ

Metallisydän testaa – RPM Spinning

Olen aina ollut intohimoinen treenaaja ja nauttinut urheilusta sen eri muodoissa. Suurin intohimoni on aina ollut kuntosalitreeni. Salitreenissä nautin erityisesti omien rajojen ylittämisestä ja treenin jälkeisestä tunteesta kun on tehnyt kaikkensa, antamatta tuumaakaan periksi. Parasta on jalkatreenin jälkeinen polte ja puutuneisuus jaloissa… Tämän erehdyin kertomaan joskus myös eräälle ystävälleni, joka innostui asiasta ja alkoi suostuttelemaan minua spinning-tunnille.

rpm

Kaverini mukaan spinnissä pääsisin varmasti ylittämään rajojani, turvallisemmin kuin kyykkytangon alla, ja hän lupasi että puutuneisuus ja polte reisissä on spinnin jälkeen ihan omaa luokkaansa.

Edellisestä ryhmäliikuntakokeilustani viisastuneena kyselin tarkkaan miten vastuksen määrää säädellään ja kuinka kovakuntoisia muut spinnaajat oikein ovat minun rinnallani. Kaverini vakuutti spinnin sopivan kaikille kuntoon katsomatta, eikä kukaan näe mitä vastusta minä polkiessani käytän. Lisäksi voin hätätilassa vaan istua satulassa ja olla polkevinani.

Pitkän suostuttelun jälkeen päätin tarttua spinnipyörää sarvista ja lähteä kokeilemaan, jos ei Bodypump saanut minua hengiltä, ei sitä tee varmasti spinnikään!

Spinning-640x300

Tunti alkoikin mukavasti, poljeskeltiin pyörillä rauhallisesti ja musiikki soi, pyörän polkimet tuntuivat sitäpaitsi pyörivän melkein kuin itsestään. Näinkö leppoisaa tämä olikin, ihan turhaan oli ollut epäileväinen… Sitten se alkoi, musiikki vaihtui ja ohjaaja komensi kaikki polkemaan seisaaltaan. Ja siinä poljettiin, ja poljettiin, ja poljettiin. Ja kyllä, reisiä alkoi polttaa, aivan saatanasti. Vielä en kuitenkaan luovuttanut, tännehän tultiin niitä rajoja rikkomaan! Hampaat irvessä poljin eteenpäin miettien että minähän en periksi anna, vedän tunnin loppuun asti, spinniin ei kukaan kuole, en edes minä!

Reidet alkoi olla jo tulessa, polte oli kuin kymmenen kyykkysarjan jälkeen, silmissä alkoi sumeta… Onneksi ohjaaja armahti minut ja istuimme kaikki satulaan polkemaan jälleen rauhallisemmin. ”No niin, nyt taitaa kaikilla olla jo lämmin, voidaan aloittaa!” MITÄ?!? ALOITTAA?!? Johan tässä oli poljettu reidet hapoille!

spinning

Mutta tosiaan, siitä se rääkki vasta alkoi. Välillä poljettiin seisaallaan, välillä istuallaan, välillä muut polkivat seisaallaan ja minä istuallani. Välillä muut nostivat vastusta kun tuli ”ylämäki” ja minä laskin vastusta ja kuvittelin alamäen edessäni, joka muuttui tunnin edetessä kuiluksi. En ollut enää ollenkaan varma selviäisinkö tunnista hengissä. Ainakaan en kävelisi viikkoon, siitä olin varma.

Periksi en kuitenkaan antanut, selvisin tunnin loppuun asti, tosin tajunnan rajamailla heiluen. Lopputunnista pyöräni alla oleva hikilammikko muistutti lähinnä järveä, eikä pyörässäni tainnut olla enää vastusta lainkaan. Ja ne helvetin polkimet eivät tosiaankaan pyörineet itsestään! Aloin jo vahvasti epäillä henkiinjäämistäni…

691fdc1d766322893336a5c02bfc3645

Mutta niin se vaan loppui tämäkin rääkki ja henki pihisi edelleen, tosin melko tuskallisesti. Tunnin jälkeen jäin istumaan pyörän satulaan ja muka pyyhkimään hikeä muiden poistuessa iloisesti jutellen. Kun sali oli miltei tyhjä, rojahdin lattialle, jalat eivät yksinkertaisesti kantaneet. Reidet olivat aivan lopussa, niitä poltti ja puudutti samaan aikaan. Jonkin aikaa itsetuntoni rippeitä lattialla keräiltyäni sain ystäväni avustuksella itseni jollakin keinolla ylös ja ulos. Luojan kiitos en ollut vienyt takkiani yläkerran pukukoppiin, sinne olisi nimittäin jäänyt.

Lähtiessämme kotiin ystäväni varovasti naurahti minun näyttäneen tunnin puolivälissä siltä että olisin pyörtymäisilläni. No siltä se kyllä tuntuikin!

Käsitykseni ryhmäliikunnasta vahvistuu, se ei ole täysijärkisen puuhaa… (mitä testataan seuraavaksi?)