Lapselle harrastus – baletti vai kickboxing?

Noniin, nyt kun tässä ollaan oltu isä jo jonkin aikaa, alkavat kaikki isän velvollisuudet hiipiä hiljalleen tajuntaan. Vielä ei ehkä ole ajankohtaista hankkia haulikkoa sulhasehdokkaiden hätistelyyn, mutta piakkoin alkaa jo olla aika vastuullisen isän alkaa pohtia lapselleen kaikinpuolin sopivaa harrastusta…

lil2

Lapsihan voisi alkaa harrastaa vaikka pianon soittoa, musiikki on aina hyvä harrastus. Lapsi oppii musikaaliseksi ja tuohan musiikki elämään kaikenlaista mukavaa. Toisaalta pianonsoitto saattaa kyllä hyvinkin toimia porttiteoriana kitaransoittoon ja sitä kautta lapsi sitten päätyy rokkibändiin ja kiertää ympäri festareita, sex drugs and rock n’ roll – Ei kiitos, ei sittenkään pianonsoittoa, ei edes kanteleen näppäilyä.

sex__drugs_and_rock_n_roll_14_by_chrismaverick-d4ki6ps

Entäs jonkinlainen askartelu tai käsityökerho? Siellä lapsi oppisi kädentaitoja ristipistojen ja virkkaamisen, leikkaamisen ja liimaamisen kautta. Hmmm… liimaamisen… Ei sittenkään, en halua lapsestani mitään pitkätukkaliimanhaistelijaakaan.

Mutta entäs itseilmaisu, harrastajateatteri jossa lapsi oppii esiintymään, rohkaistuu ja itsetunto kasvaa? Teatteriharrastuksen myötä lapsi saisi uusia ystäviä ja pääsisi esiintymään isoillekin yleisöille. Toisaalta teatteriväki tunnetusti läträä viinalla enemmän kuin vähemmän, haluanko oman lapseni viettävän aikaa näyttelijäretkujen kanssa? Entä jos lapsi nauttii huomiosta liikaakin, alkaa hakea sitä keinolla millä hyvänsä ja hakee lopulta Big Brotheriin? Ei ikinä, lapselleni en sellaista tulevaisuuta halua, ei siis teatteriin.

1288664996438

Mitenkäs liikunnalliset harrastukset, urheilijoilla on ainakin terveelliset elämäntavat. Tällaisena wannabe-bodarina ja fitness-bloggarina ensimmäisenä tulee luonnolisesti mieleen Body- ja fitness-lajit ja ne on saman tien myös hylätty. Ne nyt on täysin sairaita lajeja, ensin pumpataan rautaa salilla ja sitten riudutaan nälässä ja lopulta noustaan lavalle esittelemään takapuolta yleisölle. Ei ikinä, ei minun lapseni.

IMG_6088

Terveellisempi vaihtoehto olisi muotilaji crossfit. Crossfittaajilla on kauniit ja sopusuhtaiset vartalot ja kova kunto. Toisaalta laji on sen verran nolo että sen kustannuksella vitsaillaan melko paljon ja crossfittaajilta tuntuu puuttuvan huumorintaju… ehkä ei sittenkään…

Kamppailulajit voisivat olla hyvä vaihtoehto, lapsi oppisi puolustautumaan ja purkamaan energiaansa treenisalilla. Niitä pyjamalajeja on vaikka kuinka monta, on judoa, karatea, han moo doota ja vaikka mitä diipadaapoja ja sitten on nyrkkeilyjä ja potkunyrkkeilyjä sun muita, luulisi niistä sopiva löytyvän. Mutta entäs sitten kun lapsi tulee murrosikään, alkaa kapinoimaan vanhempiaan vastaan ja on huippukarateka, rajoitappa siinä sitten lapsesi menoja… ehkei sittenkään.

1370246973-iStock0000-o

Entäs jokin palloilulaji? Jääkiekko, jalkapallo tai sähly tai mitä näitä nyt on, kyykkä? En mä tiedä, onhan niissäkin kaikissa omat huonot puolensa. Ehkä on parasta antaa lapsen kasvaa ja valita aikanaan itse mitä haluaa harrastaa…

Metallisydän

21 vastausta artikkeliin “Lapselle harrastus – baletti vai kickboxing?”

  1. Meillä lasten harrastukset tehtiin niin, että kokeilla sai vaikka mitä siihen saakka kunnes piti ruveta maksamaan jäsenmaksuja tai hankkimaan kalliita välineitä. Siinä vaiheessa jo tiesikin, että oliko harrastus mieluinen vai ei ja että haluttiinko sitä jatkaa vai ei. Ja meillä kokeiltiin kyllä aika montaa juttua, partiosta taitoluisteluun ja yleisurheilukoulusta judoon ja jalkapalloon.
    Eli kuuntelet vaan mitä lapsi itse haluaa kokeilla ja sieltä se harrastus lopulta löytyy tai sitten ei.

  2. Sitten kun aika tulee lasten harrastuksiin, niin ei ainakaan kannata pakottaa mihinkään.
    Minä kun lapsena halusin oppia soittamaan kitaraa, mutta se ei vanhemmille käynyt vaan heidän mielestä minun pitäisi soittaa puhallinsoitinta(!). 3-4 vuotta kärvistelin sen kanssa pakosta, ennen kuin viimein uskoivat etten halunnut soittaa koko soitinta. Sen jälkeen en musiikkia ole harrastanut.

    Muita harrastuksia sitten onkin sitten tullut, näin aikuisena kun on saanut itse päättää. 😀

    • Joo sehän on fakta, että jos haluat tappaa lapsesi kiinnostuksen johonkin harrastukseen, pakota hänet harrastamaan sitä vasten tahtoaan. Ei ikinä.

  3. Traumat itselle ainakin yleisurheilusta jäänyt kun sellaseen pakotettu joskus lapsena, hyi hemmetti. Opin vain ja ainoastaan vihaamaan liikuntaa. Toista on nykyään. Poristahan löytyy lapsille potkunyrkkeilyä, junnupaineja, nyrkkeilyä… On vissiin aika suosittujakin. Mutta suosittelisin ensin kävelyn taitamista 😀 Tai ehkä paini voisi onnistua ilman!

    • Niinhän siinä helposti käy. Kun pakottamalla pakotetaan harrastamaan jotain, sitä alkaa ajan myötä vihaamaan eikä varmasti tee kun saa itse päättää. Siksipä taitaa meidän prinsessa ihan itse saada päättää mitä alkaa harrastaa kun sen aika koittaa, toki kannustetaan kokeilemaan eri juttuja mutta pakko ei ole 🙂

    • No herranjumala en! (Paitsi jos itse haluaa…) 😉

  4. Itse aloitin voimistelun ja yleisurheilun samaan aikaan, yleisurheilua harrastin sitten 10 vuotta ja nykyään valmennan. Pientä pakotusta ja puserrusta välillä oli ja hieman harmitti että en harrastanut mitään joukkuelajia missä olisi saanut oleilla ystävien kanssa:p Kokemukseni mukaan jokainen harrastus on hyvä koska tärkeintähän lapsena on liikkuminen, yhdessäolo ja muistot!:-)

    • Tuo on totta, lapsena harrastuksessa tärkeintä on liikkuminen ja se että se on kivaa. Toisaalta kyllähän sama pätee myös aikuisena 🙂

  5. Jos lapsi on liikunnallinen, kannattaa viedä ensin urheilun emolajeihin, missä opitaan kehonhallintaa kuten esimerkiksim telinevoimistelu/temppukerho, paini, judo tai karate. Poikani alkoi kolmevuotiaana seisoa päällään, vein sen poikien temppukerhoon viisivuotiaana. Mies vei sen jääkiekon luistelu-kouluun, muttei vielä innostunut ja kokeilu jäi yhteen kertaan. Pari vuotta myöhemmin halusi itse kiekkoon ja sillä tiellä sitten oltiinkin 12 vuotta. Poika halusi myös kavereiden kanssa yleisurheiluun, sitä harrastettiin viisi vuotta. Jalkapallon aloitti myös kavereiden innostamana ja sitä pelaa edelleen, nyt 2-divarissa. Pesäpallon olisi halunnut vielä aloittaa, mutta silloin rajoitettiin yhteen joukkuelajiin kesällä ja yhteen talvella, joukkuelajit kuitenkin sitovat ihan toisella tavalla kuin yksilölajit.

    Tyttö aloitti uinnin vesipeuhulassa, sitten seurasi erilaisia uimakouluja, vesiralleja, tekniikka- ja kilparyhmiä. Parhaimmillaan uintiharjoituksia oli altaassa kahdeksa ja oheisharjoituksia kolme kertaa viikossa. Kävi myös sirkuskoulussa ja partiossa.

    Meillä nämä harrastukset oli aika selviä, kun lapset itse ovat kertoneet mitä ovat halunneet eikä kovin paljon ole tarvinnut ehdotella tai tuputtaa. Muista kuin liikuntaharrastuksista en osaa lasten kohdalla oikein sanoa, kun omalla jälkikasvulla ei ole ollut kiinnostusta muihin harrastuksiin.

    • Noinhan se parasta onkin kun innostus lähtee lapsesta itsestään 🙂

  6. Mut puolipakotettiin pienenä pianotunneille ja kuvataidekouluun, joista kummastakaan en ollut aluksi yhtään innoissani (asiaa ei auttanut eka piano-opettajani, perinteisen tiukkapipoinen venäläinen matami) – mutta molempia opin ajan myötä rakastamaan, ja pianoharrastus jatkuu nyt vielä aikuisiässäkin 😀 Eli joskus voi käydä näinkin päin 😉 Totta kai lapsen pitää saada itse päättää harrastuksistaan, mutta en pidä kovin pahana sitäkään, jos vanhemmat ehdottavat jotain ja kannustavat lasta kokeilemaan, sillä eihän lapsi välttämättä tiedä haluta jotain, mistä ei tiedä mitään.

    • Voihan se toki joskus käydä noinkin, mutta useammin olen kyllä kuullut päinvastaisia kokemuksia 🙂

  7. Nokun tuli nuo taistelulajit ja baletti samassa lauseessa esiin niin pitää mainostaa tietty lajia johon ite nyt on jumittunu jo 4 vuoden ajaksi eli Trikkaus (Martial Arts Tricking). Jotain voimistelun, tanssin ja taistelulajien väliltä olevaa temppuilua 🙂 https://www.youtube.com/watch?v=-5P3N8-vqoQ
    Siinä yksi suomen (ja myös maailman) parhaista temputtamassa!
    Itsekuri kehittyy kun joutuu toistamaan tekniikoita maailmanloppuun kuten taistelulajeissa ja voimistelussa. Ja parastahan kaikessa tietysti ettei minkäänlaisia välineitä tarvi harrastukseen kunhan jonkunlainen tila löytyy. Suuri miinus pakko myöntää tosin ettei lajia juuri opeteta vielä missään (Tää perhana ku keksittiin vasta 80-90 luvun vaihteessa ja sai nimen vasta 2000 luvulla)

  8. Tai sitten ostatte lapselle Ipadin, sen jälkeen lasta ei kiinnosta harrastaa enää mitään

  9. Eiköhän liikkuva lapsi oivalla itse leikki-iässä, mitä haluaisi harrastaa. Toki vanhemmat pystyvät virittämään kiinnostuksia tarjoamalla eri vaihtoehtoja, lapsi kun ei tiedä mitä kaikkea kivaa maailma voi hänelle tarjota. Taistelulajit kuten balettikin kehittävät hyvin kehon hallintaa ja tasapainoa, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin vaikka mihin harrastukseen. Toisaalta joukkuelaji kehittää sosiaalisia taitoja. Itse olen toiminut aikanaan vuosia yleisurheiluohjaajana, ja nykyään nuo liikuntaleikkikoulut ovat kehittyneet monipuolisemmiksi, aktivoimaan lasta kokeilemaan eri lajeja ja ennen kaikkea, nauttimaan liikunnan ilosta yhdessä.
    Iloa koko perheelle ja ehkäpä parin vuoden päästä saadaan nauttia blogitekstissä ”isän ja lapsen vauvajumppa”, tämä ei siis ole vain naisten yksinoikeus.

    • Aivan varmasti tullaan blogissa seuraamaan Metallisydämen JA Metallivauvan yhteisiä liikuntakokeiluja… Hieman jo houkuttelisi omalla salilla tarjolla oleva Kotiäitijumppa, joka on ihan normaali ryhmäliikuntatunti johon lapsen voi ottaa mukaan. Hieman syrjivästi nimetty tosin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta