Joskus on kohdattava pelkonsa silmästä silmään…

Elämässä tulee aina joskus vastaan asioita jotka pelottavat meistä rohkeimpiakin. Yksi pelonsekaista kunnioitusta minussa aiheuttava otus on hevonen. Miettikää nyt, monta sataa kiloa silkkaa voimaa ja se voima tuijottaa sinua lautasten kokoisilla silmillään, korviaan höristellen ja valmiina tallomaan sinut mössöksi koska vaan. Ikinä et voi tietää mitä niiden valtavien tummien silmien takana liikkuu, katseleeko hevonen sinua lempeästi vai suunnitteleeko se potkua otsalohkoosi. No, joskus ne pelot on vaan kohdattava…

Jollain ihmeen kenolla minut saatiin houkuteltua hevostallille. Jo tallin ulkopuolella aistin hevosten vihamielisen tuijotuksen, olin tulossa heidän reviirilleen. Astelin kuitenkin rohkeasti, vaikkakin huojuvin askelin tallin ovelle ja kurkistin sisään. Minut oli huomattu, hevoset tuijottivat minua joka suunnasta.

20141126_192745

20141126_192755

Jäin seisomaan paikalleni ja odottamaan tuomiota. Ihme ja kumma, yksikään hevosista ei syöksynyt pilttuunsa oven läpi kimppuuni, vaan ne lähinnä katselivat minua oudoksuen.

Olin ehtinyt seistä tallin oviaukossa vasta hetken, kun eteeni talutettiin koko tallin suurin hevonen. Se oli valtava, säkäkorkeudeltaan yli 170 senttinen lämminverinen. Lämminveriryyden oletin tarkoittavan helposti suuttuvaa ja arvaamatonta…

20141126_192641

Keräsin rohkeuteni ja lähestyin hevosta. En näyttänyt sille pelkoani, joskin olin aika varma että se pystyi haistamaan jännäkakan housuissani. En kuitenkaan perääntynyt, en edes silloin kun tuo valtava hevonen katsoi suoraan silmiini ja hörisytti huuliaan. Ei, tänne asti oli tultu, minähän hitto vieköön syötän tuolle otukselle joko porkkanoita tai itseni!

20141126_192653

Polvet tutisten astuin hevosen vierelle ja aloin silitellä ja taputella sitä samalla jutellen rauhallisella, vaikkakin ehkä hieman värisevällä äänellä. Uskon että hevonen jännitti tilannetta vähintään yhtä paljon. Miettikää nyt, karvanaamainen kaljupää lähestyy sitä polvet huojuen ja kauttaaltaan vapisten, naama kalpeana. Hevonen kuitenkin näytti nauttivan silittelystä ja taputtelusta, tai ainakin se päätti olla syömättä minua ja otti mieluummin kädestäni porkkanoita.

20141126_193025

Itse tulkitsin asian niin, että meistä tuli välittömästi ystäviä.

20141126_193028

Metallisydän

9 vastausta artikkeliin “Joskus on kohdattava pelkonsa silmästä silmään…”

    • Jo munkin mielestä oli ihan kiva etten tullut syödyksi 😀

  1. Hevoset on upeita elaimia ja hienoa etta paasit silittelemaan! Meinaatko kokeilla myos ratsastaa? Kyllahan hepat ovat tottumattoman silmaan isoja ja pelottaviakin, mutta kannattaakin aloittaa tutustuminen oikein kiltilla ja leppoisalla yksilolla… 🙂 Jotkut tosiaan saattavat olla areita ja esim. puraista (kokemusta on heppatyttovuosilta 🙂 ). Itsellani polvet hieman tutisi kun eka kertaa silitin norsua… ne ovat jotain niin valtavan kokoisia ja pelottaviakin jossain maarin, mutta onneksi sain tutustua ystavallisiin ja leppoisiin fantteihin :D.

    • Meneekö koko tekstiltä pohja jos paljastan että oon joskus jo kokeillut ratsastamistakin, jopa ravannut? 🙂

  2. Hyvä ja jollain tavalla hellyyttävä postaus! 😀 itsekin pitäis kohdata pelko ton laskettelun kanssa, mut enpä tiiä

  3. reippaasti vaan hevosten kanssa tekemisiin, ne on rauhallisia elukoita 🙂 mite se kuuluisa sanonta meni:” mitä isompi, sen kiltimpi.” hevosista kokemusta riittää ja ratsastusta harrastanut kohta 10v 🙂

    • Ei kyllä se sanonta menee että ”Mitä isompi, sen pelottavampi” 😀

  4. Selkään vaan, mitä varvemmin sinne kapuaa sitä helpommin heppa ottaa sut vastaan 🙂
    mieti kuinka hienoo kun noin suurta eläintä pystyy hallitsemaan ihan pienin liikkein 🙂

    ja todellakin mitä isompi hevonen sen kiltimpi pahimpia ovat ihan pienet ponit,, niitä kannattaa pelätä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta