Zombivaihe lähestyy…

Nyt on isyysloma lusittu ja töihin palattu. Edellisellä kerralla kummastelemani zombi-vaihe alkaa hiipimään lähemmäs ja lähemmäs…

En osannut aavistaa miten tärkeitä ne isyysloman aikana nautiskelemani tunnin, parin päiväunet vauvan kanssa olivat yleisen vireystilan suhteen. Nyt kun on ensin yöllä valvonut vauvan kipristelevän masun takia ja aamulla lähtenyt kolmen tunnin unilla töihin, alkaa parin päivän jälkeen muistuttaa enemmän tai vähemmän elävää kuollutta.

20141113_132846

Silmäpussit roikkuvat jo polvissa ja iho on kalpea. Ja takana on vasta kaksi työaamua… Onneksi lohdutuksena toimii se, että tätä vaihetta ei kestä kauaa. Jo 15 vuoden kuluttua vauva menee rippileirille ja isi saa vihdoin nukkua kunnolla. Eipä silti, tiedän jo etukäteen miten silloin muistelen kaiholla näitä aikoja kun pieni suloinen vauva nukahti käärönä syliini ja sain kuunnella sen suloista unituhinaa.

Vielä söpömpää on seurata vauvan heräilyä, on ehkä maailman ihkusöpöintä katsella kun vauva venyttelee käsiään ja jalkojaan ja availee pieniä silmiään, joiden luomet näyttävät painavan ainakin tonnin. Silmät painuvat väkisin kiinni uudelleen ja uudelleen, kunnes vauva herää ja katsoo vieressä makailevaa isiä suoraan silmiin. Siinä jos missä kuoriutuu Metallisydämestä taas todellinen pehmo-isi.

20141116_185219

Metallisydän

6 vastausta artikkeliin “Zombivaihe lähestyy…”

  1. Pakko palauttaa maan pinnalle. 15-vuotiaana ja sen jälkeen odotat huolestuneena jälkikasvua kotiin treeneistä, kavereiden luota ja kaupungilta. Ja jos ei tule ajoissa, olet varma, että se on jäänyt auton alle, kimppuun hyökätty tai jotain muuta kauheaa tapahtunut. Huolehtiminen vähenee merkittävästi vasta kotoa pois muuttamisen jälkeen.

    • Ei saa pelotella etukäteen! Anna mun elää pilvilinnassa!!!

  2. Voivoi kyllä se pian helpottuu, tsemppiä teille! Etsitään kiireestä kultareunus; tässähän sitä hyötyliikuntaa tulee tehtyä pian paljonkin nostellessa vauvaa, ja kun taapero oppii konttaamaan niin sitten kiireinen perässä juoksu ja hikoilu mihin veitikka nyt katosi:D

    • Nää, eihän tässä oikeesti vielä edes väsytä 🙂 Ja innolla odotan niitä kilpajuoksuja 😀

  3. Hienoa, että jaksat positiivisella asenteella väsymyksestä huolimatta 🙂 Mitenköhän sekasin meet kun vaavi heittää sulle ekan kerran tietoisen hymynsä? 😀 Kannattaa kokeilla muuten ainakin pari kolme kertaa vyöhyketerapiaa.. Monilla hyviä kokemuksia siitä. Meillä se auttoi nimenomaan noihin masun kipristelyihin. Ekan käyntikerran jälkeen oli vielä kovempaa huutoa, mutta normaalia kuulemma. Sitten toisen kerran jälkeen hävisi mahakivut! Tsemppiä!

    • Multa ei positiivista asennetta ihan helpolla riistetä 😀 Joo vyöhyketerapia on jo varattuna, eiköhän se hiukan masuvaivoihin helpotusta tuo 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta