Ei kaunis pää pipoa kaipaa?

Pää on meille ihmisille suhteellisen tärkeä vekotin. Päässä sijaitsevat ihmisen näkimet, kuulottimet ja aukko johon ruokaa laitetaan, mutta mikä tärkeintä ainakin suurimmalla osalla pää sisältää aivot, edes jonkinlaiset. Siksipä tuon pään suojaaminen esimerkiksi pakkaselta on suhteellisen tärkeää.

Oikeanlaisen päänsuojavärkin hankkiminen ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, siksipä vietin tässä jokin aika sitten pienen tovin pohtien ratkaisua jolla suojata kaunis ja älykäs, joskin vähähiuksinen päävärkkini.

Sekopaa

Hylkäsin suoraan kaikenlaiset lippalakit, sillä vaikka lippalakit ovatkin äärettömän tyylikkäitä, niiden tuoma suoja pakkasta ja viimaa vastaan on lähes olematon ja uljas yläpääni paleltuisi varmasti talven tuiskuissa lippalakissa.

64026_4735055307213_421169728_n

Samoin hylkäsin karhunnahkahatut ja muut pörröisistä söpöistä pikkueläimistä valmistetut hatut, sillä vaikka ne äärimmäisen lämpimiä ovatkin, oma eettisyyteni ei jotenkin kestänyt kuutinnahkahatussa julkisesti näyttäytymistä…

481813_4662161684918_1533094605_n

Niinpä jäljelle jäi enää yksi vaihtoehto, jonka älykkäimmät lukijat toki keksivät jo tekstin nokkelasta otsikosta, nimittäin PIPO. Kaikki tuntevat pipon, tuon pussimaisen vaatekappaleen joka vedetään sitä syvemmälle päähän, mitä kylmempää ulkona on. Pipon maine päänlämmittimenä on kiirinyt varmasti maailman ääriin, suojaahan oman päänsä pipolla jopa legendaarinen lahjojenjakelija, vanha möhömaha, itse Joulupukki.

Idolistani Joulupukista mallia ottaen päätin siis minäkin hankkia erittäin viisaan, mutta myös söpön pääni lämmittimeksi pipon tai kaksi tulevaa talvea varten. Hetken aikaa netissä surffailtuani satuin eksymään hatstore-verkkokauppaanjonka valikoimista löytyi valtava määrä erilaisia pipoja. Jonkin aikaa valikoimia selailtuani päädyin valitsemaan itselleni kaksi erilaista Burtonin pipoa.

Burton

Toisesta tulee laskettelupiponi jota tulen käyttämään talvella laskettelurinteessä lumen pöllytessä ja toinen tulee enemmänkin pyhäkäyttöön, juhliin ja edustustilaisuuksiin puvun kanssa käytettäväksi.

Burton laskettelu

Burton puku

Nyt ei enää Metallisydämen päätä palella ja saattaapa itse Joulupukkikin olla kateellinen pipoilleni… Käykäähän tekin hankkimassa lämpimät ja tyylikkäät päänlämmitin talven tuiskuja varten hatstoresta!

logo_fi_jul

Ja vaikka se oma pää luonnollisesti lähimpänä sitä omaa napaa usein onkin, ei sitä silti voi antaa rakkaansakaan päätään talvella palelluttaa. Niinpä päätin hankkia Sarillekin pipon päätä suojaamaan, sillä en todellakaan ollut valmis Burtoneitani lainaamaan. Sarin pipon piti olla pinkki ja sopiva löytyikin Fit4You:n Better Bodies valikoimista.

Better bodies

Saattaa kyllä olla että päädyn itse joskus salaa lainaamaan Sarin pipoa…

Better bodies 1

Jos siis haluat olla Fit ja Fashion yhtä aikaa, löytyy Fit4You:sta sopivia Better Bodies ja Gasp pipoja tyylitietoisille bodareille (onko sellaisia) ja fitness-leideille!

fit4you_logo_new2

Joskus on kohdattava pelkonsa silmästä silmään…

Elämässä tulee aina joskus vastaan asioita jotka pelottavat meistä rohkeimpiakin. Yksi pelonsekaista kunnioitusta minussa aiheuttava otus on hevonen. Miettikää nyt, monta sataa kiloa silkkaa voimaa ja se voima tuijottaa sinua lautasten kokoisilla silmillään, korviaan höristellen ja valmiina tallomaan sinut mössöksi koska vaan. Ikinä et voi tietää mitä niiden valtavien tummien silmien takana liikkuu, katseleeko hevonen sinua lempeästi vai suunnitteleeko se potkua otsalohkoosi. No, joskus ne pelot on vaan kohdattava…

Jollain ihmeen kenolla minut saatiin houkuteltua hevostallille. Jo tallin ulkopuolella aistin hevosten vihamielisen tuijotuksen, olin tulossa heidän reviirilleen. Astelin kuitenkin rohkeasti, vaikkakin huojuvin askelin tallin ovelle ja kurkistin sisään. Minut oli huomattu, hevoset tuijottivat minua joka suunnasta.

20141126_192745

20141126_192755

Jäin seisomaan paikalleni ja odottamaan tuomiota. Ihme ja kumma, yksikään hevosista ei syöksynyt pilttuunsa oven läpi kimppuuni, vaan ne lähinnä katselivat minua oudoksuen.

Olin ehtinyt seistä tallin oviaukossa vasta hetken, kun eteeni talutettiin koko tallin suurin hevonen. Se oli valtava, säkäkorkeudeltaan yli 170 senttinen lämminverinen. Lämminveriryyden oletin tarkoittavan helposti suuttuvaa ja arvaamatonta…

20141126_192641

Keräsin rohkeuteni ja lähestyin hevosta. En näyttänyt sille pelkoani, joskin olin aika varma että se pystyi haistamaan jännäkakan housuissani. En kuitenkaan perääntynyt, en edes silloin kun tuo valtava hevonen katsoi suoraan silmiini ja hörisytti huuliaan. Ei, tänne asti oli tultu, minähän hitto vieköön syötän tuolle otukselle joko porkkanoita tai itseni!

20141126_192653

Polvet tutisten astuin hevosen vierelle ja aloin silitellä ja taputella sitä samalla jutellen rauhallisella, vaikkakin ehkä hieman värisevällä äänellä. Uskon että hevonen jännitti tilannetta vähintään yhtä paljon. Miettikää nyt, karvanaamainen kaljupää lähestyy sitä polvet huojuen ja kauttaaltaan vapisten, naama kalpeana. Hevonen kuitenkin näytti nauttivan silittelystä ja taputtelusta, tai ainakin se päätti olla syömättä minua ja otti mieluummin kädestäni porkkanoita.

20141126_193025

Itse tulkitsin asian niin, että meistä tuli välittömästi ystäviä.

20141126_193028